Kakkaa aamiaiseksi – Luonnon kiertokulussa kärpäsellä on tärkeämpi rooli kuin uskommekaan
Kiusallinen pörisijä on hyödyllisimmillään toukkana.
Ilman kärpäsiä tulisimme tuskin toimeen. Kärpäset ovat planeettamme tärkeitä hajottajia ja pölyttäjiä. Koko luontomme olisi aivan toisenlainen, jos ei olisi kärpäsiä.
Pelkästään Suomesta on tavattu noin 3 800 eri kärpäslajia. Kärpäshuippu ajoittuu kesäkuukausiin, mutta kärpäsiä saattaa nähdä jopa sydäntalvella.
”Osa lajeista talvehtii aikuisina ja leudon sään aikana ne saattavat nousta siivilleen”, kertoo suojelubiologi Jukka Salmela Metsähallituksen Lapin luontopalveluista.
Kärpäset ovat ekologisesti yksi monimuotoisimmista eliöryhmistä. Kärpäsistä löytyy esimerkiksi loisia, petoja ja vesihyönteisiä.
”Kärpäset ovat suhteellisen vähän tutkittu hyönteisryhmä. Myös Suomesta löytyy jatkuvasti uusia kärpäslajeja.”
Vesi pois solukoista
Kärpänen kokee elinaikanaan täydellisen muodonmuutoksen kehittyessään munasta toukan ja kotelon kautta aikuiseksi.
Tyypillisesti yksi kärpässukupolvi elää yhden vuoden aikana, mutta esimerkiksi kärpäsiin kuuluvan paarman pitkä toukkavaihe vaatii kehittyäkseen kaksi kesää. Raato- ja banaanikärpäsen kehitys täysikasvuiseksi taas kestää ainoastaan parisen viikkoa.
Aikuisina kärpäset elävät yleensä vain muutaman päivän tai viikon ajan. Suomessa kesän viimeiset kärpäset menehtyvät pääsääntöisesti ensimmäisissä syyspakkasissa.
”Aikuisina talvehtivat lajit pystyvät kehittämään elimistöönsä suoja-aineita, mitkä poistavat veden niiden solukoista ja estää kärpästen hengiltä jäätymisen”, Salmela kertoo.
Kurmu silmässä
Kärpänen on hyödyllisimmillään toukkana syödessään lantaa, lihaa ja kalaa tulehtuneessa tai mädässä muodossa ja kasvien ja sienten kudoksia ja muuta orgaanista ainesta. Aikuiset kärpäset taas toimivat kasvien pölyttäjinä.
”Kärpänen havaitsee pölytettävät kasvit ennen kaikkea laajanäköisten verkkosilmiensä avulla. Raadot ja ulosteen ne aistivat haistamalla ja käyvät laskemassa niihin munansa”, Salmela kertoo.
Suomessa ei elää paarmaa ja hirvikärpästä lukuun ottamatta muita kärpäslajeja, jotka imevät ravinnokseen verta ihmisestä. Pohjoisessa poroissa loisiva porokiiliäinen eli kurmu munii poron säärikarvoihin, mistä toukka porautuu koko elimistön läpi poron nahan alle aiheuttaen siihen vaurioita. Suomen kaikki porot lääkitään porokiiliäisen varalta.
”Norjassa on tehty useita havaintoja kurmun munimisesta ihmiseen. Jos toukka päätyy ihmisen silmään, niin siitä seuraa pahimmassa tapauksessa näön menetys.”
Kärpäsmassa ikkunassa
Vaikka kärpänen mielletään ihmisen riesaksi, niin suurin osa maamme kärpäsistä elää metsissä. Eteläisessä Suomessa on omia, esimerkiksi jalopuihin sidoksissa olevia lajeja ja Pohjois-Suomesta löytyy kärpäsiä, joita ei taas maan eteläosista tavata.
”Sisätiloihin leviävät kärpäset voivat periaatteessa levittää bakteereja, mutta normaali hygieniataso estää tartunnat ihmiseen”, Salmela toteaa.
Syyskesällä kautta koko Suomen yleinen kahukärpänen voi aiheuttaa hämmennystä myös kaupunkien keskustoissa.
”Suuret kärpäsmassat saattavat iskeytyä kerrostalojen ylimpiin ikkunoihin pyrkiessään sisälle. Se kuuluu kahukärpäsen talvehtimiskäyttäytymiseen.”
tiesitkö?
Kärpäset ovat ovat kaksisiipisiä hyönteisiä. Kärpäset ovat yleensä lyhyitä ja leveitä ja niillä on lyhyemmät jalat kuin sääskillä. Kärpäsen suuret verkkosilmät miltei peittävät sen pään. Kärpäset ovat nopeita ja kestäviä lentäjiä.
Aikuinen kärpänen tulee toimeen vedellä, mutta sille kelpaa myös hiki, missä on veden lisäksi mineraaleja. Täysikasvuiset kärpäset käyttävät ravinnokseen myös sokeripitoisia nesteitä kuten kukkien mettä ja kirvojen mesikastetta.
Suomessa elää luonnonvaraisia banaanikärpäsiä, mutta kanta on osittain riippuvainen Baltian maista saapuvista ja kauppojen hedelmien mukana tulevista yksilöistä. Ravinnokseen banaanikärpänen imee hedelmien mehua ja mahlaa.