Kuha on kooltaan pienempi kuin ennen – ja tästä se johtuu

Saaristomeren kuhat ovat pienempiä kuin muualla Suomen vesistöissä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Vaikka kuhakannan koko pysyy entisellä tasollaan, tuottavuus heikkenee, koska kalat kasvavat hitaammin", arvioi WWF Suomen suojeluasiantuntija Matti Ovaska.

Saaristomeren kuhat ovat pienempiä kuin muualla Suomen vesistöissä.
Teksti: Ville Vanhala

Saaristo- ja Selkämerellä kuhat ovat pienempiä kuin muualla Suomessa.

”Kuhan koon pienentyminen johtunee liian voimakkaasta kalastuksesta, jossa on käytetty pienisilmäisiä verkkoja”, kertoo maailman luonnonsäätiö WWF Suomen suojeluasiantuntija Matti Ovaska.

Jos vesistössä on vain niukasti nopeasti kasvavia kuhia, niin myös nykyisten kalojen jälkeläiset jäävät hidaskasvuisiksi, mikä vähentää kalastuksen tuottavuutta. Kalastus ei ole kuitenkaan haitannut kuhan lisääntymistä Saaristomerellä.

”Vaikka kannan koko pysyy entisellä tasollaan, niin tuottavuus heikkenee, koska kalat kasvavat hitaammin.”

Koiras mätivahtina

Kuhakoiras saavuttaa sukukypsyyden 4–5 vuoden iässä, jolloin se on noin 35–40 cm pitkä. Naaraalla sukukypsyyden saavuttaminen kestää pari vuotta kauemmin. Kuhan kutu ajoittuu Etelä-Suomessa toukokuun puolesta välistä juhannuksen tienoille ja pohjoisessa myöhemmin alkanut kutu jatkuu heinäkuulle saakka.

Kuhat siirtyvät järven syvänteistä ja meren selkävesiltä rantavesiin ja matalikoille kutemaan.

”Koiraat jäävät kutupaikalle vartioimaan hedelmöittynyttä mätiä muilta kaloilta. Ne myös leyhyttelevät vettä mädin ympärillä siten, että mädin happipitoisuus pysyy riittävänä”, Ovaska kertoo.

Kutuaika on ainakin vapaa-ajankalastajille kiivainta kuhan pyyntiaikaa.

”Aiemmin kuha oli kutuaikanaan rauhoitettu. Nykyäänkin olisi syytä harkita ainakin tärkeimpien kutualueiden rauhoittamista.”

Katosi paikoittain 1960–70-luvuilla

Suomen kuhakanta romahti ja kuha katosi paikoittain kokonaan vesistöistä.

”Soiden ja metsien ojittamisesta syntyneiden valumien ja teollisuuden jätevesien myötä vedenlaatu heikkeni ja kalakannat supistuivat”, Ovaska kertoo.

Vesistöjen puhdistumisen ja istutusten ansiosta kuhakannat ovat kasvaneet ja laji luokitellaan nykyään Suomessa elinvoimaiseksi. Suomenlahdella kuha on pysynyt entisissä mitoissaan, koska Suomenlahdella käytetään harvempia verkkoja ja kalastusta säädellään enemmän kuin Saaristomerellä.

”Sisävesissä säätely pitäisi laatia järvikohtaisesti, sillä kannan koot vaihtelevat järvestä riippuen huomattavasti.”

Istutusten haittapuoli

Maamme kuhakannan ylläpitämiseksi kuhaa istutetaan jatkuvasti sekä merialueille että sisävesille. Istutuksilla on kuitenkin myös kääntöpuolensa.

”Istutusten myötä kuhakannat ovat sekoittuneet. Vieras kuha dominoi vesistön alkuperäistä kuhaa, mikä saattaa jopa kadota kokonaan ja se taas heikentää koko lajin geneettistä monimuotoisuutta”, Ovaska kertoo.

Istutusten myötä merialueille on päätynyt jopa sisävesien kuhaa.

”Todennäköisesti kyseisten istutusten vaikutus on jäänyt varsin vähäiseksi.”

Lainsäädäntöä tarvitaan

Ovaska korostaa, että istutuksilla ei saisi sekoittaa kuhakantoja. Istutuksille on luotu suosituksia, mutta varsinainen lainsäädäntö puuttuu.

”Nyt olisi otollinen hetkiä pohtia niin kuhan kalastusta kuin sen istutuksiakin. Tavoitteena täytyy olla, että tuottavuutta voidaan lisätä, mutta lajin geneettinen monimuotoisuus on myös turvattava.

Tiesitkö?

Kuhan ruumis on sukkulamainen, kookkaampana hieman tanakampi. Kuono on terävä ja silmät lasimaisesti kiiltävät, tummat ja ulkonevat. Kuhan etummainen piikkiruotoinen selkäevä on selvästi erillään taemmasta evästä

Kuha elää Suomessa levinneisyysalueensa pohjoisreunalla. Suomessa kuhaa esiintyy maan etelä- ja keskiosissa. Kuha on suhteellisen lämpimien vesien kala. Se elää sisävesien lisäksi myös vähäsuolaisessa murtovedessä.

Kuhanpoikanen alkaa syödä 5–6 millin pituisena eläinplanktonia. Petokala kuhasta tulee ensimmäisen kasvukauden lopulla tai viimeistään toisen kesän alussa. Kuha on monipuolinen peto, joka syö enimmäkseen noin kymmensenttistä kalaa.

X