Purot pitää pelastaa

Puroilla on tärkeä merkitys luonnossa. Ne ovat kuitenkin Suomen uhanalaisimpia luonnonympäristöjä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Purojen virtaava vesi sekä sitoo että luovuttaa lämpöä.

Puroilla on tärkeä merkitys luonnossa. Ne ovat kuitenkin Suomen uhanalaisimpia luonnonympäristöjä.
Teksti:
Ville Vanhala

Suomi on metsien ja järvien, mutta myös purojen maa. Niitä on kaikkialla maassamme.

Purojen tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, mutta teoreettisen laskelman mukaan jokaisella Suomen neliökilometrillä on keskimäärin 350 metriä puroja.

Puroksi määritellään luonnon muovaama virtaava vesistö, jonka virtaama on pienempi kuin kaksi kuutiota sekunnissa. Puron valuma-alue on 10–100 neliökilometriä.

Puroa pienemmät, virtaavat vesistöt ovat ojia tai noroja.

Puroilla on oma tärkeä merkityksensä koko ekosysteemin kannalta. Ne ovat olennainen osa vesien kiertokulkua, mutta purojen virtaava vesi myös sitoo ja luovuttaa lämpöä.

”Pienet vesistöt vaikuttavat koko alueensa elämänkiertoon. Purot ovat myös lukuisten eri lajien asuinsijoja”, kertoo erätaloussuunnittelija Pirkko-Liisa Huhta Metsähallituksesta.

Tammukoiden kotivedet

Tunnetuimpia puroja lienevät Lapin taimenpurot. Jos purossa on taimenia, niissä ei elä paljon muita kalalajeja. Etelä- ja Keski-Suomen puroissa viihtyvät ahven, hauki, harjus ja särkikalat.

Purot ovat myös uhanalaisten vesisammaleiden ja erittäin harvinaisen jokihelmisimpukan elinympäristöjä.

”Pohja- ja pieneliöstö on puron elämän edellytys. Mitä luonnontilaisempi puro on, sitä rikkaampi pohja- ja pieneliöstö siellä elää”, Huhta kertoo.

Kun purojen tilaa tutkittiin 1980–90-lukujen taitteessa, ainoastaan yksi prosentti puroista todettiin luonnontilaisiksi. Viimeinen 1990-luvulla käynnistetty Iijoen vesistöalueella toteutettu kartoitus antoi likipitäen saman tuloksen.

”Purovesiluonto ja pienet virtavedet ovat maamme uhanalaisimpia luonnonympäristöjä.”

Maalta merelle

Suomen purojen kohtaloksi ovat koituneet pääosin 1960–80-luvuilla tehdyt metsäojitukset. Soiden ojittamisen myötä myös puroja kaivettiin ojiksi. Purot ovat saaneet väistyä viljelymaiden ja erilaisen maankäytön ja rakentamisen edestä.

”Purot ovat hätää kärsimässä. Niiden kunnostuksella on jo todella kiire”, Huhta sanoo.

Puroihin ei pitäisi enää laskea ylimääräistä kuormitusta. Ojituksen myötä kuivuneet vanhat uomat pitäisi vesittää uudelleen ja purojen syvyyden palauttamiseksi hiekkavalumat pitäisi poistaa purojen pohjista.

”Itämeren suojelussa pitää huomioida nykyistä paremmin se, että meren tilan parantamiseen kuuluvat myös maa-alueet ja virtaavat vesistöt. Jos puroihin ei pääse rehevöittäviä ravinteita, niin niitä ei kulkeudu myöskään mereen.”

Tulvatasanteiden keitaat

Luonnontilaisten purojen varret ovat Suomen keitaita. Kun puro keväällä tulvii, tulvatasanteille nousee aineksia, jotka synnyttävät rehevän kasviston. Purolaaksoissa viihtyvät niin saniaiset kuin kotkansiivet.

Keväällä ilmojen lämmetessä jäät lähtevät Pohjois-Suomen puroista, vaikka niiden törmillä on vielä korkeat kinokset.

”Puron hiljainen solina on äärimmäisen rauhoittava ääni. Jos purossa on koski, niin sen kohina herättää taas ihailua ja kunnioitusta luontoa kohtaan”, Huhta kertoo.

Katoamassa olevien luonnontilaisten purojen vesi on kirkasta ja puhdasta.

”Ainakin pohjoisen latvavesillä voi vielä juoda suoraan purosta.”

X