Vuoden 2016 hämähäkkieläin löydettiin vasta 3 vuotta sitten – Okalukki hyötyy ilmaston lämpenemisestä
Tämän vuoden hämähäkkieläimeksi valittu okalukki elää vain muutaman kuukauden.
Okalukki on hämähäkkieläimeksi komea otus. Se on lukiksi suuri, kehon läpimitta on puolisen senttiä. Okalukki on myös väritykseltään poikkeuksellinen, sillä sen selkäpuolta koristaa usein hieman oliivia kirkkaamman vihreä sävy.
Suomenkielisen nimensä okalukki on saanut jalkojensa ja selkänsä lyhyistä, okamaisista piikeistä.
”Otollisin ajankohta okalukin havaitsemiseen on loppukesä, mutta säistä riippuen okalukkeja voi nähdä pitkälle syksyyn saakka”, kertoo tutkija Annika Uddström Suomen ympäristökeskuksesta.
”Okalukki lepäilee päivisin puiden rungoilla ja kaarnankoloissa ja laskeutuu öisin aluskasvillisuuteen saalistamaan.”
Kesästä syksyyn
Okalukki on Suomessa verrattain uusi laji. Ensimmäisen kerran se havaittiin maassamme kolme vuotta sitten kotkalaisesta metsiköstä, jonne sen otaksuttiin kulkeutuneen Venäjältä tuodun puutavaran mukana.
”Lajin luultiin elävän ainoastaan Kotkan Hallan varastointikentän metsikössä, kunnes Imatralta löydettiin vuonna 2015 yksi yksilö ja tänä vuonna Lappeenrannasta on tehty yksi havainto”, Uddström kertoo.
Okalukit talvehtivat munina ja kesällä aikuistuttuaan ne parittelevat. Naaras munii pehmeään ja kosteaan maahan, jolloin munat eivät pääse kuivumaan. Naaras ei huolehdi poikasistaan, vaan ne joutuvat heti kuoriuduttuaan tulemaan toimeen omillaan.
”Okalukki elää muutaman kuukauden ajan. Se menehtyy syksyn myötä joko vanhuuteen tai kylmään.”
Raajat tuntosarvina
Okalukkeja tavataan Venäjällä ja paikoittain Keski-Euroopassa. Vielä ei tiedetä, miten laajasti laji esiintyy Suomessa.
Okalukin tyypillisimpiä elinympäristöjä ovat avoimet metsät, puistot ja puutarhat. Paahteisilta alueilta ja vanhojen metsien siimeksistä ei okalukkia tavata.
Okalukki saalistaa muiden lukkien tavoin selkärangattomia ja muita pieniä ötököitä.
Okalukki vaanii saalistaan käyttäen kävelyraajojensa toista paria tuntosarvinaan. Aistittuaan alustan tai ilman värähdyksistä saaliin, se iskee siihen kiinni. Okalukki voi myös liikkua aluskasvillisuuden seassa etsimässä saalistaan ja saattaa jopa juosta sen kiinni.
”Lukit eivät ole pelkkiä petoja. Ne saattavat syödä myös hyönteisten raatoja ja kasvisravintoa”, Uddström kertoo.
Metsälapin asukit
Lukit ovat Suomessa vielä melko vähälle huomiolle jäänyt eliöryhmä. Maastamme tunnetaan 16 eri lukkilajia, joista viisi löydettiin vuosien 2012–2016 aikana.
”On täysin mahdollista, että Suomessa elää tunnettujen lajien lisäksi muitakin lukkilajeja”, Uddström toteaa.
”Joitakin lukkilajeja on tavattu maastamme vain muutamia kertoja, mutta yhtään lajia ei ainakaan vielä ole arvioitu uhanalaiseksi.”
Ilmaston lämpenemisen myötä lukkien elinolosuhteet voivat Suomessa kohentua. Uddström kuitenkin muistuttaa, että ilmastonmuutoksen vaikutuksia on kokonaisuudessaan vaikea, ellei mahdotonta ennakoida.
”Lukkien lajimäärä harvenee pohjoista kohden, mutta esimerkiksi Kilpisjärveltä on tavattu runsaasti metsälukkeja.”
Tiesitkö?
Lukit ovat hämähäkkien tavoin hämähäkkieläimiä. Lukin erottaa hämähäkistä kehon muodon perusteella. Lukin keho on yhtenäinen, kun taas hämähäkillä on vyötärö. Lukki ei myöskään kudo hämähäkin tavoin seittiä.
Lukkien munia voi kulkeutua Suomeen eri kuljetusten mukana. Lajin ei kuitenkaan katsota kuuluvan suomalaiseen lajistoon ennen kuin se lisääntyy ja pystyy muodostamaan maahamme pysyvän kannan.
Lukit eivät pysty vahingoittamaan ihmistä eikä niistä ole ihmiselle muutakaan haittaa. Jos lukki tuntee esimerkiksi ihmisen kädessä olonsa ahdistuneeksi, se saattaa näykkäistä ihoa, mikä ei aiheuta nipistystä voimakkaampaa kipua.