Näytelmä nimeltä Hanoi

Tuulenhenkäys viivähtää kasvoilla kuin silkkihuivi. Tuuli pyörii Hoan Kiem -järvellä Hanoin keskustassa. Mikä helpotus tässä helteessä.

Hanoin asukkaat suhtautuvat turisteihin ystävällisen uteliaasti.

Elämä pyörii Hanoissa järven ympärillä. Päivällä sen rantakahvilat ja penkit antavat viilentävän lepopaikan vanhassa kaupungissa uupuneelle turisteille. Moni heistä on eläkeikäinen amerikkalainen; sota-ajan muistoja virkistämässä kenties.

Paikalliset lapset voivat järveä ympäröivän puiston suojissa harjoitella ajamaan polkupyörällä. Melkein missä tahansa muualla kaupungilla se olisi kaoottisen liikenteen takia hengenvaarallista.

Puolitoistavuotias Nse on halunnut pois rattaistaan, jossa isä on työntänyt häntä puiston puiden varjossa. Mies lapsineen pysähtyy uteliaana keskustelemaan länsimaalaisen näköisten ihmisten kanssa. Kuullessaan, että vieraat ovat Suomesta, hän nyökkää tietävän näköisenä. Suomi vaikuttaa muutenkin olevan Vietnamissa tunnettu maa – lienevätkö juuret jo Vietnamin sotaa seuranneessa solidaarisuudessa tai kehityshankkeissa, joita Suomi Vietnamissa tukee.

Nsen hymyilevä isä haluaa tietää, mitä olemme Vietnamissa tehneet ja missä aiomme vielä käydä. Hän suosittelee nukke-teatteriesityksiä. Aivan järven tuntumassa sijaitsee miehen suosittelema Water Puppets -nukketeatteri. Järven saaressa on värikäs Ngo Son -temppeli, johon turistin silmä Hanoissa ensimmäisenä kiinnittyy.

Kaupungin sinisiin keuhkoihin liittyy legenda, josta Hoan Kiem -järvi on saanut nimen ”varastetun miekan järvi”. 1400-luvulla keisari Ly Thai To taisteli voittoisasti kiinalaisia valloittajia vastaan kultaisella miekalla, jonka taivaan voimat olivat lähettäneet hänen avukseen. Sotaonni kääntyi, kun Hoan Kiem -järven jättikilpikonna vei miekan mukanaan syvyyksiin. Siellä se perimätiedon mukaan on vieläkin.

Auringon laskettua kaupungin asukkaat vetävät lenkkitossut jalkaan ja ryhtyvät kiertämään rakasta järveään kiivaasti kävellen tai hölkäten.

Neuvostoliittoko romahtanut?

Saastepilvi ei Hanoissa roiku yhtä matalalla kuin Saigonissa (virallisesti Ho Chi Minch Cityssa), joka on Etelä-Vietnamissa sijaitseva maan liike-elämän keskus. Hanoi on leppoisampi kuin kiireinen ja neonvärein koristeltu Saigon. Suomen hiljaisuuteen tottuneella on silti totuttelemista. Pakoputkien räminä ja kimeät tööttäyksen kantautuvat yölläkin hotellin seitsemänteen kerrokseen saakka. Ulkomaalaiselle paikallisen liikenteen lukeminen on melkein mahdotonta; auton vuokraamista ei missään nimessä kannata edes harkita ellei palkkaa samalla myös kuljettajaa. Tien ylittäminen on aluksi mahdotonta: on helppo uskoa legendaa, jonka mukaan liikemiehen vaimo oli miehensä viikkojen matkan aikana pysytellyt majapaikassaan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei hän uskaltanut ylittää katua.

Hanoin sydämessä, vanhan kaupungin suulla liikenteen äänten yli nousee megafoniin kailottava ääni. Propagandaako? Paikallisen kaupan myyjä kertoo, että kyse on aluetiedotuksista. Valtakunnan uutiset monet kumartuvat lukemaan seinälehdistä.

Maan suurimmassa kaupungissa Saigonissa ei juuri muista, että on sosialistisessa maassa. Hanoissa punaliput liehuvat kadunkulmissa, tiukkailmeiset vartijat vaihtavat vuoroa Ho Chi Minchin mausoleumin edessä. Keskellä ahtaasti rakennettua kaupunkia on yhtäkkiä valtava aukio, jonka ympäristöstä löytyy myös setä-Ho Chi Minchin museo.

Tällä kertaa Vietnamin ”isä aurinkoinen” ei kuitenkaan ota vastaan. Mausoleumi on ja pysyy kiinni, vaikka opaskirja ja hotellin vastaanotto vakuuttavat, että avoinna on. Ehkä muumio on juuri nyt vuosihuollossa Venäjällä.

Hanoissa piipahtavan turistin on vaikea tietää, miten kaupungissa oikein suhtaudutaan kommunismiin ja Ho Chi Minchin henkilöpalvontaan. Ainakin ne on tuotteistettu.
Vanhassa kaupungissa on vieri vieressä putiikkeja, joissa myydään aitoja propagandajulisteita eri vuosikymmeniltä. Niiden sosialistinen naturalismi tuntuu käyvän kaupaksi. Ne pakataan koteloihin, jossa ne on helppo kuljettaa. Dogma-propagandakauppa tarjoaa mm. design- t-paitoja ja -laukkuja. Koristeena on hiukan punaista, propagandalauseita ja Ho Chi Minchin kasvot.

Dogma-kaupassa on myös Neuvostoliiton sirppi ja vasara -lippuja Miksi ihmeessä? Myyjä selittää takkuisella englannillaan, miten Neuvostoliitto on Vietnamille kuin sisar tai veli. Mutta Neuvostoliittohan on jo aikaa sitten romahtanut! Nuori naismyyjä katsoo ihmeissään: Todellako, hän kysyy.

Rento kaupunki

Hanoi on turistille rento ja helppo kaupunki, koska sen ehtii kulkea läpi muutamassa päivässä. Jos voimat uupuvat, voi vinkata jonkun kaupungin kirjavatasoisista takseista. Polkupyörätaksit ovat hyvä vaihtoehto varsinkin vanhassa kaupungissa, jossa kadut ovat ahtaita. Cyklokuskit polkevat uupumatta kartiohatut päässä. Ikävä kyllä hinnoissa yritetään huijata ja valkoista niskaa voidaan yhtäkkiä sivellä takaa…

Hanoissa historia Ranskan siirtomaana näkyy. Kolonialistisen ajan pastellisävyiset huvilat ovat rapistuneet, leveät bulevardit ja tiiviit kauppakadut vuorottelevat. Jos nuudelit ja riisi kyllästyttävät, Hanoissa voi nauttia hyvän ranskalaisen illallisen. Kahvilassa maitokahvi ja croissant ovat kuin Pariisissa.

Vanha kaupunki on laaja ja kiinnostava. Ikävä kyllä rento ikkunashoppailu ei ole liikenteen vuoksi mikään nautinto. Täällä ei vielä ymmärretä ikkunaostosten viehättävyyttä, sillä jalkakäytäviä ei ole – tai jos on, ne ovat parkkeerattu täyteen mopoja, polkupyöriä, liikuteltavia katukeittiöitä, roskalaatikoita. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää kulkeminen liikenteen keskellä. Tuolloin katsetta ei saa ainakaan kovin pitkäksi aikaa kiinnittää hurmaavaan laukkuun tai kenkäpariin.

Punaisen joen rannalle rakennetun Hanoin katuelämä on niin kiinnostavaa, etteivät kaupungin viralliset nähtävyyden vedä sille vertoja. Temppeleitä on paljon, yksi tunnetuimmista yhden pilarin varaan rakennettu pieni temppeli One pillar pagoda lähellä Ho Chi Minch -mausoleumia. Vietnamin sodasta kiinnostuneille on tarjolla sotamuseo ja myös Hoa Lon vankilaan pääsee tutustumaan. Tässä ironisesti Hanoi Hiltoniksi kutsutussa loukossa kommunistisen pohjoisen joukot pitivät amerikkalaisia vankejaan.

Hanoin syke on niin kiivas ja kaupunki on niin täynnä vilinää ja virikkeitä, että jo viikon matkalla risteilyretki läheisessä Halong Bayssa lienee paikallaan.

Shoppailijalle Hanoi on unelmakohde persoonallisuutensa ja todella edullisten hintojensa vuoksi. Rahayksikkö dong on hankala, sillä kymmenellä eurolla saa nyt noin 230 000 dongia. Kaupoissa liikutellaan siis miljoonia kuten Italiassa liira-aikaan.

Tämä juttu on julkaistu Seurassa nro 4/2008.