Vanhan tamman viimeinen matka: ”Jää hyvästi Queen Riverside”

Vanha tamma taittoi viimeisen matkansa kuljetusautossa Loviisasta Muhokselle.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Tamma Queen Riverside ottaa viimeiset askeleensa kuljetusautosta teurassaliin.

Vanha tamma taittoi viimeisen matkansa kuljetusautossa Loviisasta Muhokselle.
Teksti:
Ville Vanhala

Nurkkapilttuun tamman iirikset täyttävät koko silmän. Syvällä ruskeassa katseessa käy violetti välähdys. Hevonen nykäisee päätään, kun nostan käden sen kaulalle. Silityksestä jää pyryssä kostuneeseen ja kihartuneeseen karvaan sileät vanat.

”Pidät tammasta hyvää huolta”, sanoo hevosen omistaja, Loviisan Liljendalissa sijaitsevan Stall Spiritin isäntä John Nybondas.

Hevosen selkä on painunut notkolle. Vatsa roikkuu alhaalla, ja etujalat ovat seistessä hieman harallaan, aivan kuin tamma joutuisi jännittämään lihaksiaan pysyäkseen pystyssä.

23-vuotias Queen Riverside on jo vanha hevonen. Nyt sen on aika mennä teurastamolle.

Nybondas vaihtoi henkilöauton tammaan reilut kahdeksan vuotta sitten. Sen jälkeen Queen on varsonut kolme varsaa, joista nuorin on vieroitettu emostaan vasta kuukausi sitten.

Se jää tamman viimeiseksi varsaksi.

Kaksi Queenin aikaisempaa varsaa ravihevosia kasvattava Nybondas on myynyt uusille omistajilleen. Hän kehuu Queen Riversidea terveeksi hevoseksi.

”Tammalla on vanhuuden vaivoja, mutta sitä ei ole tarvinnut lääkitä”, Nybondas kertoo

”Hevonen ansaitsee arvokkaan lopun. Ei sen tarvitse elää niin vanhaksi, että se tulee kivuliaaksi ja joutuu kärsimään.”

Kuolleilla ei ole kiire

Loviisasta kertyy välietappien kautta Muhokselle matkaa reilut 750 kilometriä. Stall Spiritin jälkeen 12 metriä pitkää eläintenkuljetusautoa lastataan Mäntsälässä, Orivedellä ja Nivalassa. Kaikkiaan kyytiin talutetaan kymmenen hevosta.

Suuntavilkku naksuu kojelaudassa. Hytin takana kolahtelee, kun Queen Riverside tai sen kanssa lastattu 15-vuotias Ranch Domingo koettelee kaviollaan peltiseinän kestävyyttä.

Suoralla hevoset rauhoittuvat. Lumen peittämää keskiviivaa alkaa virrata keulan alle.

Ylitorniolainen eläintenkuljettaja ja yrittäjä Pekka Karhu on ajanut edellisenä päivänä kotoaan Suomenlahden rannalle. Nyt edessä on sama taival vastakkaiseen suuntaan. Karhun mukaan Muhokselle ehditään iltayöstä.

”Elävien eläinten kuljetuksessa on noudatettava ajoaikalakia ja pidettävä vaaditut tauot, mutta kuolleiden eläinten ja teurasjätteen kuljetuksissa ei”, Karhu kertoo.

”Se on nurinkurista. Elävien kuljetus pitäisi olla mahdollisimman nopea. Kuolleilla ei ole niin kiire.”

Auton takaosa voidaan jakaa käännettävillä aidoilla 70, 80 ja 90 senttimetriä leveisiin pilttuisiin.

”Kun tilaa on oikein mitoitettu, hevonen ei pääse kaatumaan”, Karhu kertoo.

Matkan aikana hevosia juotetaan, ja ne saavat rouskia heiniä niiden eteen ripustetuista heinäpusseista. Joillekin hevosille niiden viimeinen automatka voi olla myös niiden ensimmäinen. Maantiekyytiä säikkyvä hevonen voi hirnua ja potkia seiniä. Hevonen reagoi stressiin myös hikoilemalla.

”Suurin osa hevosista on tottunut kuljetuksiin. Ne nukkuvat autossa seisaaltaan niin kuin ne nukkuivat kotitalleissaan edellisen yön.”

Kunniasaatto

Hevosjärjestö Suomen Hippos ry:n tilastoista ilmenee, että viime vuonna Suomessa kuolleista 3 737 rekisteröidystä hevosesta teurastettiin reilut 1 600. Yli 1 800 hevosta lopetettiin ja 270 kuoli luonnollisen kuoleman tai menehtyi sairauskohtauksiin.

Hevosen lopettaa yleensä eläinlääkäri nukuttamalla, mutta Suomessa lopetuksia tehdään yhä myös ampumalla. Ruho toimitetaan joko poltettavaksi tai haudataan.

”Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin, hevosenlihan hinta putosi eikä hevosia kannattanut enää teurastaa elintarvikkeeksi”, eläintenkuljettaja Pekka Karhu kertoo.

Vauhti hiljenee, kun lähestytään tienhaaraa. Puskuri hipaisee lumipenkkaa ennen kuin eturenkaat ovat taas omalla kaistalla. Hytin takaa kuuluu pehmeitä tömähdyksiä, kun hevoset painautuvat pilttuuaitoja vasten.

Tänä päivänä teurastamoille kuljetetaan entisiä ravi-, siitos-, lemmikkihevosia ja ratsuja. Lihaksi päätyvät hevoset ovat joko vanhoja tai loukkaantuneita.

Osalle omistajista on kunnia-asia saattaa oma hevonen teurasautoon. Toiset eivät siihen kykene ja hevosen lastaaminen jää Karhun tehtäväksi. Joskus omistaja ei kestä edes katsoa hevosensa viimeisen matkalta alkamista, vaan poistuu paikalta.

”Hevonen on harvoin omistajalleen pelkkä eläin”, Karhu kertoo

”Kun hevosesta joudutaan luopumaan, niin siinä jätetään jäähyväiset ystävälle.”

Kaikuva hirnunta

Queen Riverside on kiltti, mutta hieman omapäinen tamma. Kun John Nybondas on hakenut hevosia laitumelta, Queen on päättänyt itse, tuleeko se talliin vai jääkö ulos.

”Jos se seisoo veräjän takana paikoillaan, se haluaa talliin. Jos se kääntyy ja astelee pois, se on tullut vain tervehtimään.”

Nyt Queen seisoo riimunvarresta kuljetusauton seinään kytkettynä ja kuopii auton lattiaa. Hevonen on vieraassa ympäristössä ja tilanteessa levoton. Tamman pää kääntyilee ja silmät välähtelevät.

Aavistaako Queen, mikä sitä odottaa?

Lastaussilta tömähtelee, kun jykevä suomenhevosori talutetaan kyytiin. Hevonen seisoo vinottain autossa kunnes Karhu työntää sen takalautasista suoraksi. Aita heilahtaa ja hevonen on pilttuussa.

Ori nostaa päätään ja paljastaa hampaansa. Hirnunta kaikuu hetken kuljetusauton peltiseinien välissä.

”Hevonen vaistoaa pelon ja vihan ja alkaa vikuroida, mikä vaikeuttaa lastausta”, Karhu selittää.

”Kaikki menee hyvin, kun eläintä kohdellaan eläimen ehdoilla.”

Stall Spiritin tammat saavat Mäntsälästä autoon seurakseen kolme suomenhevosta. Karhu starttaa ja auto alkaa vieriä hitaasti tallinpäädystä peltoja halkovaa kapeaa tietä pitkin. Lyhyt päivä alkaa hämärtyä. Punainen talli loittonee peruutuspeilissä. Ison oriin hirnunta kajahtaa hytin takana ja vaimenee.

Lasten lääkkeitä

Suomalaiset söivät vuonna 2015 hevosta vain noin 400 grammaa per henkilö. Vuonna 2014 maahamme kuitenkin tuotiin Kanadasta, Meksikosta, Espanjasta, Ranskasta ja Romaniasta noin 2,25 miljoonaa kiloa hevosenlihaa.

”Suomalaisten hevosten teurastamista elintarvikkeeksi rajoittaa EU:n tasolta säädetty tiukka lainsäädäntö eläinten lääkityksestä”, kertoo Suomen Hippos ry:n johtava eläinlääkäri Katja Hautala.

Kiellettyjen lääkkeiden listalle kuuluu esimerkiksi nukutusaineita, mutta myös kloramfenikolia sisältävät silmätipat, joilla lääkitään lastenkin silmätulehduksia.

Jos varsalle annetaan kloralfemikolia sisältäviä tippoja, niin hevosta ei voida teurastaa elintarvikekäyttöön edes vanhana, koska lääkkeelle ei ole määritelty varoaikaa.

”Suomessa pitäisi jo eläinsuojelullisista syistä kannustaa omistajia toimittamaan hevosensa teuraaksi”, Hautala toteaa.

”Toivoisin, että ainakin samoille lääkkeille, joita käytetään ihmisille, voitaisiin asettaa varoajat.”

Vaikka lihan hinta on verrattain alhainen, niin teurastaminen on huokea vaihtoehto päästä hevosesta eroon. Teurastaminen on tarkasti kontrolloitua ja samalla varmistetaan, ettei vanha tai sairas eläin joudu kärsimään ilman asianmukaista hoitoa.

Parinsadan kilometrin ajon jälkeen kuljetusauto kääntyy taas valtaväylältä sivutielle. Iltaa myöten matala hanki on alkanut sinertää. Auton valot tavoittavat pientareelta hirsitalon ja maitolaiturin. Paikka on oikea. Seuraavaksi kyytiin otetaan 19-vuotias ruuna Lumi-Petteri.

Lopetus perunapellolla

Vanhojen ja loukkaantuneiden hevosten lisäksi teuraaksi päätyy myös hevosia, jotka eivät sovellu niille kaavailtuun käyttöön tai niiden pitäminen osoittautuu mahdottomaksi.

”Vaikealuonteisten ongelmahevosten käsittely vaatii hyvää hevosmiestaitoa, jota ei valitettavasti kaikilla omistajilla ole ”, johtava eläinlääkäri Katja Hautala kertoo.

”Ongelmahevosen myyminen eteenpäin taas on yleensä vastuutonta niin hevosta kuin uutta omistajaakin kohtaan.”

Pihtiputaan ja Haapajärven välillä eläintenkuljetusauto syöksyy sankkaan pyryyn. Pekka Karhu laskee nopeutta. Hevoskuormassa ei ole syytä riskeerata, että auto rupeaisi heittelehtimään.

Karhu on ajanut eläinkuljetuksia 46 vuoden ajan. Hän oli vasta 15-vuotias ollessaan eläimiä kuljettaneen isänsä apumiehenä.

”Teuraskoukku osui isää päähän eikä hänestä ollut enää kuskiksi. Minun piti ajaa lasti perille ja siitä se ura urkeni. Kolme kertaa jäin kortitta ajosta kiinni henkilöautolla, mutta kuljetusautolla en kertaakaan. ”

Vain yksi hevonen on jäänyt Karhulta laittamatta autoon. Se oli villinä elänyt ori, jota ei ollut koskaan valjastettu. Ori veti kaksi köyttä poikki ja karkasi naapurin perunapellolle.

”Siinä ei enää ollut muuta tehtävissä kuin lopettaa hevonen ampumalla.”

Vaistottu vaara

Kuljetusauton sisällä höyryää ja haisee tallilta. Olkia on poljettu seinustoille ja kikkareista on kasvanut läjiä.

Queen Riversiden valkoinen otsatähti erottuu selvästi muiden hevosten takaa. Riimunvarsi kiristyy ja korvat vipattavat, kun se katsoo avatun oven suuntaan. Pelottaako sitä?

Pitkästä matkasta huolimatta hevonen näyttää virkeältä.

Nivalalaisesta Kapinatallista lastataan autoon vielä kolme suomenhevosta yksi täysverisen englantilaisen ja arabihevosen risteytystamma.

Loppumatka taittuu nopeasti. Pyry on hellittänyt. Pian kuljetusauto kiitää jo Oulun moottoritiellä. Vastakkainen kaista pysyy miltei tyhjänä. Tien kummallakin puolella välkkyy neonvaloja.

Pekka Karhu peruuttaa auton teurastamon oven eteen.

Ryhmäkarsinoissa hevoset vaistoavat vaaran. Niiden on parempi yöpyä autossa.”

Yöstä tulee kuitenkin rauhaton. Pihavalot loistavat tuulilasiin ja lämmitin naksuu. Koko auto huojahtelee. Hirnunta ja kolinat katkovat ohutta unta.

Aamulla teurastamon ovi avataan ja ovensuussa alkaa liikkua valkoisiin takkeihin pukeutuneita miehiä.

Kuljetusauton hevosten aika on tulossa täyteen.

Veräjällä vastassa

Kotilallaan Loviisassa Queen Riversidella oli tapana vetäytyä yöllä ulkona suurten kuusten suojaan, jonne sille on viety pahnoiksi olkia ja syötäväksi heinää.

Aamulla John Nybondaksen viedessä tallin muita hevosia ulos, tamma on ollut omistajaansa veräjällä vastassa.

Nyt Queen seisoo liikkumatta kuljetusauton pilttuussa. Kahdeksan hevosta on jo viety teurassaliin. Seuraavaksi on Queenin vuoro.

Tartun riimunvarteen ja teurastamotyöntekijä Seppo Ahola ottaa tammaa kiinni päitsistä. Queen astelee hieman jäykin jaloin lastaussillan alas ja kynnyksen yli sisälle.

Sipaisen harjan pois tamman otsatähden päältä ja taputan hevosen harmaantunutta kaulaa. Queenin korvat painuvat luimuun ja nousevat pystyyn. Silmät välähtelevät, sieraimista kuluu hiljaista puhinaa. Tamma on varuillaan.

Lasken irti riimunvarresta. Ahola taluttaa hevosta käytävää pitkin eteenpäin. Kun sinertävä ovi avautuu, teurassalista virtaa lämmintä ilmaa ja veren haju. Queen Riverside astelee sisälle ja ovi vedetään kiinni.

Pamahdus. Laukaus ammutaan niin nopeasti, ettei hevonen ehdi pelätä.

X