12000 vetosi: EU, pelasta Suomen susi!

Järjestöt: Susikantamme ei kestä ”kannanhoidollista” metsästystä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Koiravahinkoja sattuu vähän, kun maassa on lunta.

Järjestöt: Susikantamme ei kestä "kannanhoidollista" metsästystä.
Teksti:
Jukka Vuorio

Luonto-Liitto ja Oikeutta eläimille –yhdistys luovuttivat torstaina Euroopan komissiolle vetoomuksen, jonka toivotaan pelastavan Suomen sudet. Vetoomuksen on allekirjoittanut 11 977 ihmistä.

Susi on Suomessa erittäin uhanalainen laji. Sen tiedetään purreen ihmistä viimeksi 1800-luvulla.

Silti susi aiheuttaa Suomessa pelkoa ja vihaa. Paikallislehtien yleisönosastot täyttyvät petovastaisista kirjoituksista, pannoitetut tutkimussudet katoavat mystisesti ja metsästäjät ampuivat Luonto-Liiton suurpetojen suojelukampanjan keulakuvan Auli-suden vuoden 2012 alussa.

Luonnonsuojelujärjestöjen vetoomuksessa kaivataan EU:n toimia suden suojelemiseksi Suomessa.

Suomessa susi on luokiteltu EU:n luontodirektiivin uhanalaisuusliitteen eri liitteisiin. Poronhoitoalueella susi on liitteessä viisi ja poronhoitoalueen eteläpuolella liitteessä neljä.

”Luokassa neljä ovat tiukasti suojellut lajit. Suden pitäisi olla koko Suomessa tiukemman suojelun piirissä, eikä tällä tavalla kahdessa eri liitteessä. Tämä vaatisi luontodirektiivin uhanalaisuusliitteen päivittämistä Suomen osalta. Lapista sudet on tapettu käytännössä kokonaan, koska niitä ei suojele siellä mikään”, sanoo Luonto-Liiton järjestöpäällikkö Sami Säynevirta.

Vetoomuksessa myös kritisoidaan Maa- ja metsätalousministeriön toteuttamaa kannanhoidollista metsästystä. Järjestöjen mielestä suden laillisten kaatolupien määrä on kestämätön.

”Maa- ja metsätalousministeriö myönsi tälle vuodelle 46 suden kaatolupaa. Se on noin 20 prosenttia koko kannasta, ja melkein kaikki luvat on jo käytetty. Ja poliisiluvilla on tapettu vielä lisää.”

Eli ministeriö yrittää estää susien salametsästyksen sallimalla niiden metsästyksen?

”Kyllä. Tämä suomalainen ilmiö on saanut paljon huomiota ympäri maailmaa.”

Luonnonvarakeskuksen viimeisimmän arvion mukaan Suomen susikanta on korkeintaan 245 yksilöä.

”Emme ole ottaneet tarkkaa kantaa siihen, mikä olisi Suomeen sopiva susimäärä. Tutkijoiden näkemyksen mukaan nyt ollaan aivan kannan geneettisen kestävyyden alarajalla. Tärkeintä olisi saada susiin liittyvä asenneilmapiirin muutos, ja ymmärtää, että suurpedot voisivat olla Suomelle esimerkiksi suuri matkailuvaltti. Susille pitäisi luoda mahdollisuuksia elää luontaista elämää ilman vaaraa, tämä voitaisiin tehdä suojelualueita perustamalla.”

 

Selvitys: suurpetokohtaamiset lisääntyneet

 

Helmikuun alussa julkaistu kansainvälinen selvitys kertoo, että suuret petoeläimet ovat viime vuosikymmenien aikana Yhdysvalloissa ja Euroopassa käyneet aiempaa enemmän ihmisten kimppuun.

Suomen ja Yhdysvaltojen tilanne on kuitenkin selvästi toisistaan poikkeava. Pohjois-Amerikassa hyökkäyksiä ovat eniten tehneet kojootit ja puumat, Suomessa ihmisen ja suurpedon kohtaamiset ja etenkin hyökkäykset ovat varsin harvinaisia. Kotimaassa suurpetoja pelätään lähinnä kotieläinten puolesta.

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta Suomesta löytyi parikymmentä tapausta, joissa karhu on hyökännyt ihmisen kimppuun. Niistä yhdessä lenkkeilijä menehtyi Ruokolahdella vuonna 1998.

”Suomessa suurpetokohtaamiset ovat pääsääntöisesti karhukohtaamisia, ja niistäkin osa on metsästysseurueen ja karhun välisiä. Joskus sattuu niin, että metsästäjä ampuu karhua ja joutuu sitten haavoittuneen eläimen kanssa vaaraan”, kertoo riistakeskuksen erikoissuunnittelija Harri Norberg, joka osallistui myös kansainvälisen selvityksen tekoon.

Sudet saavat suomalaisessa keskustelussa paljon huomiota, mutta Norbergin mukaan niiden vaarallisuus ihmiselle on kuitenkin vähäisempää kuin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa käytävien keskustelujen perusteella voisi päätellä.

”Susien kanssa suomalaisilla on ollut kohtaamisia, vaikka nekin ovat lukumääräisesti vähäisiä. Varmistettuja hyökkäyksiä ei tule mieleen. Joissakin tapauksissa on kerrottu suden käyneen ihmiseen kiinni, mutta täyttä varmuutta ei ole siitä, oliko kyseessä susi vai koira.”

Joissakin tapauksissa susi on tullut ihmisen lähelle käyttäytyen aggressiivisesti.

”Silloin eläin on ärhennellyt ja irvistellyt, mutta ei sen vakavampaa. Toki tilanne on varmasti pelottava, sitä ei käy kieltäminen.”

Selvityksen aineistossa ihmisen ja karhun kohtaamisista suurin osa tapahtui Yhdysvalloissa.

”Yhdysvalloissa karhuja on samoissa luonnonpuistoissa, joissa liikkuu miljoonittain ihmisiä. Heistä kovinkaan moni ei tiedä, kuinka luonnossa tulisi käyttäytyä. Lisäksi Pohjois-Amerikassa väestö on kasvanut ja asutus levittäytynyt uusille alueille, joilla esiintyy suurpetoja. Kyllähän siinä sitten syntyy kohtaamisia eläinten ja karhujenkin kanssa.”

Kotimaisten petokohtaamisten lisääntyminen johtuu lisääntyneestä luonnossa liikkumisesta ja suurpetokantojen elpymisestä.

”Vielä 1970-luvulla kaikkia petoja oli vielä hyvin vähän. Nyt ilves- ja karhukannat ovat elpyneet siinä määrin, ettei niitä pidetä enää uhanalaisina, vaan ne luokitellaan silmällä pidettäviksi. Ahma ja susi ovat edelleen erittäin uhanalaisia.”

 

Kansainvälistä suurpetojen hyökkäyksistä kertovaa selvitystä oli tekemässä 17 henkilöä. Heistä kolme oli suomalaisia tutkijoita.

Selvityksen koko nimi on Human behaviour can trigger large carnivore attacks in developed countries. Scientific Reports. DOI: 10.1038/srep20552.

X