Afrikka edellä – Suomi perässä: Mobiilimaksamisessa Kenialla on meihin 10 vuoden etumatka
Mobiilimaksupalveluita ilmestyy Suomen markkinoille kuin sieniä sateella. Miksi vasta nyt?
Titus Teimuge maksaa ostokset M-Pesalla. Kenia on mobiilimaksujen edelläkävijä, sillä maan BKT:sta yli 40 prosenttia kulkee puhelinten kautta.
Titus Teimuge poimii hyllystä hammastahnatuubin. Kassalla hän avaa älypuhelimensa ja M-Pesa-sovelluksen, näppäilee myyntipisteen numeron ja hinnan, 200 shillinkiä eli kaksi euroa.
Oma pin-koodi, vahvista ja lähetä. Samalla hetkellä myyjä Laura Nechesa saa puhelimeensa viestin maksun saapumisesta. Asiakkaan näytölle ilmestyy digitaalinen kuitti ostoksesta.
Myyjän puhelin on vanhanaikainen GSM, johon maksuilmoitus saapuu tekstiviestinä. M-Pesa toimii myös peruspuhelimilla, sillä palvelu on peräisin ajalta ennen älypuhelinten maailmanvalloitusta.
Mobiilioperaattorit Safaricom ja Vodacom perustivat M-Pesan vuonna 2007. Safaricomin toimitusjohtaja Bob Collymore on kertonut CBS:n haastattelussa, että sytykkeenä oli ristiriita siitä, että reilu enemmistö kenialaisista eli pankkipalveluiden ulkopuolella, mutta suurimmalla osalla oli pääsy matkapuhelimeen.
Tänään M-Pesalla on yhteensä 25 miljoonaa käyttäjää kahdeksassa Afrikan maassa, Intiassa, Albaniassa ja Romaniassa.
Kotimaassaan, 47 miljoonan asukkaan Keniassa, palvelulla on 19 miljoonaa käyttäjää ja käytännössä monopoliasema. Talouslehti Forbes on arvioinut, että Kenian bruttokansantulosta 43 prosenttia kulki vuonna 2013 M-Pesan kautta.
Mobiilimaksu korvaa kortit
Suomessa mobiilimaksupalveluiden kehitys on Keniaan verrattuna vasta lähtökuopissa. Maksullisista tekstiviestiäänestyksistä ja joukkoliikenteen mobiililipuista on edetty Osuuspankin OP Pivon ja Nordea Payn kaltaisiin, vain pankkien omien asiakkaiden käytettävissä oleviin maksupalveluihin.
Suomi on pankkikorttien maa, jossa mobiilimaksun käyttö on vielä vähäistä.
Danske Bankin MobilePay on kaikkien pankkien asiakkaiden saatavilla, mutta ostosten maksaminen on ollut mahdollista vasta toukokuusta lähtien muutamissa kaupoissa, ravintoloissa ja kulttuuritapahtumissa.
”Tässä asiassa me suomalaiset olemme hitaita uusien teknologioiden omaksumisessa. Yksi syy on maksukorttien helppous. Ei tarvitse mennä kuin Irlantiin, niin käteistä joutuu käyttämään paljon enemmän”, sanoo Anniina Heinonen, Danske Bankin MobilePay-palvelusta vastaava johtaja.
Mobiilimaksamisen jälkijättöisyyttä voi Suomessa selittää sillä, että toimivien pankkipalveluiden ja maksukorttien maassa ei ole ollut tällaiseen tarvetta. Mutta tilanne on tässäkin muuttunut.
”Riippuu markkina-alueesta, millaiset teknologiset ratkaisut lyövät läpi. Kenia on mobiilimaksamisen kärkimaita, koska puhelimella maksaminen on ollut helppo tapa kiertää maksujärjestelmien heikkoa infrastuktuuria”, Heinonen sanoo.
Jos Keniassa mobiiliraha tuli heikon maksuinfran paikkaajaksi, Suomessa markkinarako on avautunut samaa tahtia pankkipalveluiden heikentämisen kanssa. Kymmenessä vuodessa käteispalveluita tarjoavien pankkikonttoreiden määrä on pudonnut puoleen ja Otto-automaattien määrä vähentynyt kolmanneksella.
Mobiilimaksun on ennustettu ennen pitkää korvaavan maksukortit. Mobiilimaksujen kelkkaan on hypännyt jopa Otto-automaatteja pyörittävä Automatia, joka käynnistää ensi maaliskuussa Siirto-mobiilimaksupalvelun.
Suurin muutos tulee olemaan vuonna 2018 voimaan astuva EU:n PSD2-maksupalveludirektiivi, joka velvoittaa pankit avaamaan oman insfrastruktuurinsa kolmansille osapuolille. Ulkopuoliset palveluntarjoajat saavat sen myötä pääsyn pankkien asiakkaiden tileihin ja pääsevät kilpailemaan maksuliikenteen palveluissa suoraan pankkien kanssa.
Pin-koodi turvana
Korogochon slummi Kenian pääkaupungissa Nairobissa on malliesimerkki markkina-alueesta, jossa mobiiliraha hallitsee jo nyt. Täällä mobiilioperaattorit ovat aikoja sitten napsineet asiakkaikseen sen väestönosan, joka muuten on jäänyt vaille perinteisten pankkien palveluita.
Käytännössä M-Pesa toimii kuin pankki. Yksityishenkilö voi sekä maksaa että ottaa vastaan maksuja kännykällään, mutta myös nostaa ja tallettaa käteistä vaikka parturin putiikissa.
Kenian 80 000 M-Pesa-agentin verkosto on tuonut käteisnosto- ja maksupalvelut alueille, jotka ovat jääneet perinteisten pankkipalveluiden ulkopuolelle.
Monet maan 85 000 M-Pesa-agenteista ovat pienkauppiaita, jotka tarjoavat mobiilirahapalveluita samalta tiskiltä, jolla myydään päivittäistavaroita ja palveluita. He muodostavat pankkiautomaattien verkoston, joka ulottuu syrjäisempiinkin kyliin, siis myös sinne missä perinteiset pankit eivät toimi.
Agenttien kate muodostuu provisioista. Jokaisesta rahansiirrosta, ostoksesta ja käteisnostosta peritään välitysmaksu. Talletukset, saldokyselyt ja prepaid-puheajan ostaminen ovat maksuttomia.
Palveluun ladattu saldo on turvassa pin-koodin takana. Jos puhelin katoaa, omat rahansa saa takaisin. Mobiilirahan tuottama kassavirta muodostuu pienistä puroista, mutta pelkästään Safaricomin viime vuoden liikevaihdosta ne muodostivat viidesosan, 320 miljoonaa dollaria.
Talousrahat puhelimessa
Nurki Tache eli DJ Noorkey soittaa työkseen levyjä Nairobin yökerhoissa. Käteisellä maksetut palkkansa hän siirrättää kaupan tiskillä M-Pesa-tililleen ja lähettää osan tekstiviestillä vaimolleen, joka maksaa puhelimellaan yksilapsisen perheen ruokaostokset.
Nurki Tachen Nokia N206 on kehittyville markkinoille suunniteltu älypuhelin vuosimallia 2012. Kestävää akkua arvostetaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jonka asukkaista 75 prosenttia elää ilman sähköä.
Nairobissa käteisen hallussapito on riskialtista. Tache tietää kolikon molemmat puolet, sillä hän on entinen ammattirikollinen.
”Sinussa huomio kiinnittyy ensimmäisenä kassiin. Siellä voi olla jotain arvokasta. Kakkoskohteeni olisi housujesi etutaskun läpi näkyvä lompakko. Monet täällä ovat valmiita puukottamaan tai vaikka tappamaan. Minun valttikorttini varkaana oli nopeus. Jos pääsin lähimmälle kujalle, sinä tai poliisi ette saisi minua ikinä kiinni.”
Viestintätekniikalla oli osuutta siihenkin, miksi Tache vaihtoi alaa kaidan tien puolelle.
”Jäin kiinni varastetun tietokoneen hallussapidosta. Alkuperäinen omistaja oli tapettu, ja poliisi onnistui jäljittämään koneen sijainnin. Minulla ei ollut mitään tekemistä henkirikoksen kanssa, mutta sain läppäristä kolme vuotta ehdollista.”
Kelkka kääntyi, kun Tache tapasi kavereidensa välityksellä nuorisotyöntekijän, joka kutsui hänet kehitysyhteistyöjärjestö World Visionin tarjoamaan ammattikoulutukseen. Hämärähommat vaihtuivat äänitekniikan opiskeluun.
Tache liittyi Koch Sound Edutainmentiin, luovan alan ammattilaisten kollektiiviin, jonka kautta voi tilata tiskijukan soittamaan musiikkia, kampaajan, meikkaajan tai vaikka pitopalvelun. Liikeideana on, että jos järjestät häät, saat meiltä kaiken.
Työt Korogochossa ovat toisinaan kiven takana. Tiukemmassakin tilanteessa netti ja puhelin ovat viimeisiä asioita, joista tingitään. Kyse ei ole luksuksesta vaan työn saannille välttämättömästä verkostoitumisesta.
”Hyvän kuukauden aikana tienaan ehkä 80–100 euroa. Siitä noin 20 euroa menee netin ja puhelimen käyttöön”, Tache kertoo.
”Käytän puhelinta kyselläkseni DJ-keikkoja baarien ja yökerhojen pitäjiltä sekä mainostan itseäni Facebookissa.”
Pieni maailma
DJ Noorkeyn kädessä on vanhalta peruskännykältä näyttävä puhelin, jollaisissa voi vastoin hätäisempiä oletuksia piillä puhelinvalmistajien tulevaisuus.
Tutkimuslaitos Gartner on ennustanut notkahdusta älypuhelinten myynnin kasvussa. Syynä on markkinoiden kyllästyminen, jonka vuoksi merkittävää kasvua tulee syntymään lähinnä kehittyvillä markkinoilla, kuten Intiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Markkinoille tulee koko ajan uusia, entistä huokeampia älypuhelimia. Samalla laitteiden elinkaari pitenee, koska varsinkin kehittyvissä maissa hyvän puhelimen kriteerit poikkeavat teollisuusmaista.
”Tämä on parempi kuin Android, koska akku kestää pidempään ja kymmenellä sentillä käyttää nettiä vaikka koko päivän”, Tache esitelmöi.
Ja kun ihmisillä on yhteys toisiinsa, välimatkat lyhenevät. Se synnyttää jotain uutta.
”Teen vapaaehtoistyötä syrjäytyneiden nuorten parissa. Kannustan heitä lopettamaan rikollisen toiminnan. Pidän heihin yhteyttä WhatsApp-sovelluksella. Kutsun nuoria retkille ja lähetän heille valokuvia keikoiltani. Kerron, että tällaista työtä minä, entinen rikollinen, teen nyt. He saavat siitä motivaatiota elämäänsä.”
Koch Soundsin kerhohuoneen stereoista soljuu tuttuja säveliä. Koska kaikki maailman tieto ja musiikki ovat netissä, matka Korogochosta Suomeen on lyhyt, napin painalluksen mittainen. Siellähän soi Jari Sillanpään Satulinna.