Anssi Kasitonni ja Mäntän kuvataideviikot: ”Ehkä skeittiramppi houkuttelee sellaisiakin, joita ei kuvataide paljon kiinnosta”

Taiteilija Anssi Kasitonni järjestää Mäntän kuvataideviikkoja vapautuneissa tunnelmissa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Anssi Kasitonnin luotsaama näyttely houkuttelee Mäntän kuvataideviikoille myös niitä, jotka yleensä eivät käy nykytaidenäyttelyissä. ”Heihin luokittelen rallia harrastavat miehet ja autopuolen ammattikoulujätkät.”

Taiteilija Anssi Kasitonni järjestää Mäntän kuvataideviikkoja vapautuneissa tunnelmissa.
Teksti:
Sanna-Kaisa Hongisto

Entisen rehutehtaan Pekilon pihalla Mäntän Tehtaankadulla tuoksuu tuore puutavara. Kuvanveistäjä, videotaiteilija ja muusikko Anssi Kasitonni, 38, lampsii pihalta vastaan porakone kourassaan. Hän on rakentamassa rullalautaramppia tiluksille, joilla nähdään Mänttä-Vilppulan kesän päätapahtuma, 21. Mäntän kuvataideviikot.

”Ehkä skeittiramppi houkuttelee paikalle sellaisiakin henkilöitä, joita ei kuvataide paljon kiinnosta”, Kasitonni toivoo.

Hän tarkoittaa esimerkiksi nuorisoa.

Vilppulassa kasvanut Kasitonni – silloin Heinonen vaan – skeittasi itse teini-ikäisenä samoilla kulmilla. Nyt hän toimii Suomen suurimman nykytaiteen katselmuksen kuraattorina eli järjestäjänä.

Ars Fennicallakin palkittu taiteilija on Mänttä-Vilppulassa profeettana omalla maallaan, mutta paikallisten mielipiteet eivät jännitä.

”Ehkä joku lapsuusajan naapureista saattaa vielä muistaa”, hän tuumii vaatimattomasti.

Taiteilijanimi sahalta

Pikkupoikana Anssi rassasi näissä maisemissa mopoja ja peltoautoja isoveljen kanssa. Velipojalta tuunailu kävi kätevästi, mutta Anssin homma meni vähän sinnepäin.

”Hakkasin polkupyörääni lommoja jakoavaimella. Se oli oma käsitykseni korjaamisesta.”

Myöhemmin hän oli kesätöissä vilppulalaisella Kinnaskosken sahalla, ja kävi taidekoulua Lahdessa. Ajankohtaiseksi tuli miettiä taiteilijanimeä. Sahalla hän käytti tukkimittaria, laitetta nimeltä Rema 9000.

”Mietin, että haluaisin olla jokin samanniminen. Mutta Remalla oli jo ysitonni, ja Riitalla Kymppitonni”, Kasitonni sanailee.

Oikealta sukunimeltään Anssi ja hänen kuvataiteilijavaimonsa Maria Stereo ovat edelleen Heinosia. He asuvat Kangasalan Sahalahdella Anssin sukulaiselta perityssä talossa. Sahalahdelta Kasitonni on hurauttanut päivittäin noin 60 kilometrin matkan Mänttään. Menopeleistä käytettävissä ovat pakettiauto ja vanha jenkki-Chevrolet. Ja onpa hänellä myös vuoden 1982 Yamaha-moottoripyörä.

”Samanlainen kuin Rambolla Rambo 1:ssä”, Kasitonni tarkentaa.

”Pysyy kädet rasvassa.”

Rento meininki

Mäntän Pekilon toimistohuoneessa on boheemin sotkuista. Pari tyhjää istuinta sentään löytyy. Kasitonni kertoo suosineensa Mäntän näyttelyssä rentoa meininkiä. Alun perin hän ei määrännyt näyttelylle edes teemaa.

Kun jokin otsake piti keksiä, nimeksi tuli lopulta Kommandona. Sanonta tarkoittaa oleskelua ilman alusvaatteita, englanniksi ”going commando”, ja se on peräisin amerikkalaisesta populaarikulttuurista.

”Nimi kuvaa sitä, miten ollaan kesällä: vapautuneesti, ilman kalsareita”, Kasitonni kertoo.

Hän aikoi soveltaa periaatetta näyttelyn avajaisissa ja usuttaa muita taiteilijoita samaan.

”Ehkä se tuottaa vapautuneen tunnelman. Tai mistäs sen tietää.”

Aluksi Kasitonni mietti kuumeisesti, miten hän saisi Mänttään kunnon vetonaulan. Siis kuvataiteen supertähden, kuten vaikka seksikuvistaan tunnetun Jeff Koonsin.

Sitten alitajunta tuli apuun. Kasitonni näki unen, jossa näyttelijät Geena Davis ja Lucy Liu tekivät modernia taidetta.

Ensin hän tarkisti Davisin. Mutta ei, Geena ei ollut meritoitunut nykytaiteilijana.

Yllättäen nettihaku paljasti, että Lucy Liu on Yhdysvalloissa melko tunnettu kuvataiteilija. Harvardin huippuyliopisto jopa valitsi Liun tänä vuonna vuoden taiteilijaksi. Suomalaiset tuntevat kiinalaistaustaisen Liun parhaiten esimerkiksi tv-sarjasta Ally McBeal sekä elokuvista Charlien enkelit ja Kill Bill.

Suostuttelevien sähköpostiviestien jälkeen Liu yllättäen myöntyi yhteistyöhön. Häneltä nähdään Mäntässä kolme reilun metrin levyistä grafiikantyötä.

Lucy Liu juhannusvieraaksi?

Huhut Liun itsensä saapumisesta paikalle ovat kuitenkin perättömiä. Kasitonni ei edes toivonut näyttelijätärtä avajaisiin, koska siitä olisi seurannut hirvittävä julkisuussirkus.

”Itse asiassa kehotin häntä tulemaan juhannuksena, jos tulee. Silloin näyttelyn näkee hyvin, kun ihmiset ovat mökeillään. Uskon, ettei hän tule, mutta mistäs noista staroista tietää.”

Lucy Liu on tuonut Kuvataideviikoille paljon mediahuomiota. Onko niin, ettei taide pärjää omillaan vaan kaipaa julkisuustemppuja? Kasitonnin mukaan Mäntän kuvataideviikoilla on niin hyvä maine ja uskollinen kävijäkunta, ettei se kaipaa temppuja. Kuitenkin hänen oma tavoitteensa on ennätysyleisö.

”Loppujen lopuksi olen aika kunnianhimoinen tyyppi. Kuvitelmani ovat suuria, ja joskus tavoittelen sellaista, mikä ei ole mahdollistakaan. Joskus sitten natsaa.”

Sekoilua ja taidonnäytteitä

Kuraattorin kännykkä pirisee. Soittaja on yksi Kuvataideviikkojen taiteilijoista. Hän viimeistelee teostaan ja pohtii, käynnistyisikö se liiketunnistimesta vai napista.

”Laitetaan punainen nappi. Ihmiset tykkäävät painella nappeja”, Kasitonni ehdottaa. ”Ellet sitten keksi jotain erikoista kampea.”

Kasitonnille taiteessa on kyse vapaudesta ja sekoilusta: siitä, että voi tehdä mitä tahansa. Siksi Mänttäänkin on tänä kesänä kutsuttu esimerkiksi Kalevi Helvetti eli oikealta nimeltään Pertti Kurikka, joka tunnetaan Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeestä. Kasitonnin mielestä kuka tahansa voi tehdä taidetta jokamiesluokan hengessä.

”Kalevi Helvetti ei ole teknisesti venäläisen mestarin tasolla, mutta hänen piirroksensa ovat ihan supervahvoja. Idea on tärkein”, Kasitonni linjaa.

Mäntässä nähdään myös eläkkeellä olevan ruiskumaalarin Simo Riikosen konepeltimaalaauksia.

Toisaalta mukana on monia tunnustettuja ja koulutettuja taiteilijoita, joiden teokset ovat kekseliäitä, taidokkaita ja aiheiltaan painokkaita.

Vaikutuksen tekevät esimerkiksi Teija ja Pekka Isorättyän tiputusletkuista koottu Lilja ja Kalle Mustosen 12-metrinen Tonttukuninkaan kuolema. Hallissa nähdään myös Kaija Papun virkkaama luonnollisen kokoinen poliisiauto.

Osa taiteilijoista on Kasitonnin läheisiä kavereita, ja useimpien töitä hän tuntee entuudestaan.

Pari yhdysvaltalaista vierasta hän löysi sosiaalisesta mediasta, Instagramista. Sekä Anja Salonen Esa-Pekka Salosen tytär – että Kristen Liu-Wong maalaavat pastellinsävyisiä outoja välikohtauksia.

”Näyttelyssä on jokaiselle jotakin, vaikka kaikki eivät varmasti tykkää kaikesta”, Kasitonni uskoo.

Taiteen rokkistara

Taiteilijana Anssi Kasitonni tunnetaan esimerkiksi amerikanrautoja ja kitaroita esittävistä veistoksista. Ylöspäin sojottavat kitarankaulat tai alas lörpsähtäneet konepellit hekottelevat maskuliiniselle uholle. Hänen luovuutensa lähde ovat vanhat b-luokan televisiosarjat kuten Ritari Ässä, A-Team, Alf ja Taisteluplaneetta Galactica.

Itse hän on omista töistään tyytyväisin Masa-lyhytelokuvaan, joka kertoo marsun pakotarinan häkistä.

Kasitonnin omia töitä ei kuitenkaan nähdä Mäntässä. Sen sijaan hän on mukana toisessa pirkanmaalaisessa kesänäyttelyssä, Oriveden Purnussa.

Kasitonnin mielestä leikki on taiteen, ja miksei myös innovaatioiden ydin.

”Tuskasta syntyy harvoin mitään mullistavaa.”

Hän on jo pitkään tehnyt myös musiikkia, ja opettelee tällä hetkellä hologrammin tekoa. Hän vaalii taiteilijana harrastelijan asennetta.

”Pyrin siihen, että osaisin vähän kaikkea mutten mitään kunnolla.”

Siten taiteessa säilyy vaaran elementti, kuin aloittelevan rock-bändin soitannassa.

Kevään aikana Kasitonni valmisti tilaustyönä puusta ison veistoksen, valkoisella kimallemaalilla maalatun flyygelin, Helsingin Vallilaan koulu- ja virastorakennusten sisäpihalle. Se roikkuu ilmassa ja näyttää putoavan taivaalta kuin kassakaapit tai flyygelit 80-luvun piirretyissä kuten Maantiekiitäjissä.

”Urakan puolivälissä tajusin, että pitäisi ehkä käyttää mittanauhaa. Mutta tuli siitä ihan oikean flyygelin näköinen.”

Tällä hetkellä Kasitonni nauttii elämänsä ensimmäistä pitkää, Taiteen edistämiskeskuksen Taiken apurahaa. Se jatkuu vuoteen 2020. Viiden vuoden apuraha on Kasitonnin mielestä ”juhlava homma”, ja saa taivastelemaan:

”Kun se loppuu, olen oikein kunnolla vanha. Yli nelikymppinen.”

X