Romuansoista yli kolme vuotta vankeutta – Seura selvitti Kiteen mysteeriä viime keväänä

Seuran arkistosta: Kuka häiriköi Pohjois-Karjalassa Kiteellä liikennettä ja jättää tien tukkeeksi isokokoista romua? Poliisi on etsinyt jo kaksi vuotta tätä salaperäistä, ovelaa ja nopealiikkeistä tekijää.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Muun muassa tässä paikassa kantatiellä 71 on tielle asetettu esteitä.

Seuran arkistosta: Kuka häiriköi Pohjois-Karjalassa Kiteellä liikennettä ja jättää tien tukkeeksi isokokoista romua? Poliisi on etsinyt jo kaksi vuotta tätä salaperäistä, ovelaa ja nopealiikkeistä tekijää.
(Päivitetty: )
Teksti: Sampsa Oinaala

Pohjois-Karjalassa Kiteellä ja sen lähiseudulla on jo parin vuoden ajan jatkunut outo ilmiö: joku laittaa esineitä tahallaan yleisille teille.

Tien tukkeeksi on asetettu muun muassa rautapalkki, astioilla täytetty akvaario, televisio, tynnyreitä, kiviä, kantoja ja tukkeja. Romujen asettajalta ei ainakaan puutu mielikuvitusta.

Yleensä esteet ilmestyvät asvaltille hämärissä tai pimeässä, ja ne on tahallaan asetettu paikkoihin, joista autoilijan on niitä vaikea havaita.

Juuri muuta tapahtumasta ei sitten tiedetäkään. Poliisi on ollut neuvoton ja pyytänyt useasti yleisövihjeitä ongelman selvittämiseksi.

Mutta tilanne ei ole ratkennut, eikä mysteeri auennut.

Tutkinnassa 35 tapausta

Joensuun poliisiasemalla kaikki tapaukset on niputettu samaan tutkintaan, jota johtaa rikoskomisario Jarkko Timonen. Hän valmistelee jälleen kerran tiedotetta, jolla pyydetään yleisöltä apua oudon liikenteen häiriköinnin selvittämiseksi.

”Tekijä jättää tielle erilaista romua akvaariosta auton akkuihin ja muihin osiin”, Timonen taustoittaa.

”Tutkinnassa on kaikkiaan 35 tapausta. Vanhin on tammikuulta 2014, viimeisin tämän vuoden helmikuulta.”

Tekijän pääkohteina ovat Joensuusta etelään vievä valtatie 6 ja siltä Savonlinnan-suuntaan haarautuva kantatie 71.

Useimmiten romut ovat korpitaipaleilla, joilla ajetaan kovaa.

Paikoissa on 80–100 kilometrin nopeusrajoitukset. Reilu kymmenen autoa on törmännyt esineisiin. Pahin onnettomuus tähän mennessä sattui, kun tukkirekka ajoi tammikuussa 2014 tielle vieritettyyn kiveen ja sata litraa öljyä valui tielle.

Henkilövahingoilta on kuitenkin toistaiseksi vältytty.

Tekojen motiivista poliisilla ei ole käsitystä. Välillä sabotaasin on jo arveltu loppuneenkin.

”Nämä eivät tapahdu säännöllisesti. Voi olla muutama peräkkäin ja sitten jopa kuukausien tauko.”

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että koskaan romuja ei ole ollut kahta kertaa samassa paikassa.

”Aina on vähintään sata metriä eroa.”

Nopeasti toimittu

Laiskana poliisi ei ole ollut. Tutkintalinjoja on ollut useita. Ihmisiä on kuulusteltu ja puhuteltu – todistajina ja asianosaisina. Yhtään epäiltyä ei poliisin pakeilla ole kuitenkaan istunut.

”Kukaan ei ole nähnyt esineen laittamista. Tekijä tekee sen varmasti aika nopeasti. Näyttää siltä, että autolla esineet on tuotu ja poistuttu pikaisesti paikalta”, Timonen selvittää.

Viitteitä ei ole siitä, että tekijä jäisi tarkkailemaan temppujensa seurauksia.

Rikoskomisario ei muista mitään vastaavaa.

”Joskus Ilomatsin tiellä oli porattu päällysteeseen reikiä ja aseteltu niihin ruuveja. Mutta mitään näin pitkäkestoista en ole muualla nähnyt. Tämä on sarjassamme erikoisia juttuja.”

Ehkä joku tietää

Kitee sijaitsee 67 kilometriä Joensuusta etelälounaaseen. Ihmiset muistavat vajaan 11 tuhannen asukkaan pikkukaupungin esimerkiksi pesäpallosta ja pontikasta. Tai sitten eivät muista.

Ensikosketuksemme paikkakuntaan on Tolosenmäessä sijaitseva huoltoasema. Tolosenmäki on myös pohjoisin kylä, jossa romutapauksia on ollut.

Kahvilaparlamentti tuntee aiheen hyvin, mutta suhtautuu kyselyihin varauksella.

”En se minä ollut”, kuuluu useammankin miehen ensireaktio.

Nimiä ei kerrota. Valokuvaajan kamera on laitettava takaisin laukkuun.

”Arvailujahan tietysti on, joku ehkä tietääkin. Mutta paha sitä on todistaa, jos ei ole varmaa tietoa”, yksi kahvittelijoista kuvailee.

”Laittajalla ei ole ruuvit löysällä, vaan ne puuttuvat kokonaan”, kuuluu tuomio.

”Pelottaa ajaa pimeällä. Ajattele, jos auto karkaa – se on nokkakolari. Jotain protestiahan sen täytyy olla. Jos ei ole saanut elämästä otetta, voi kääntyä koko yhteiskuntaa vastaan”, analysoi Pekka Nieminen. Hän on miehistä ainoa, joka paljastaa henkilöllisyytensä.

Jopa ruuhka-aikaan

Niin, onko kyse protestista? Onko Kiteellä kenties uusi Unabomber? Sillä nimellä tunnettu yhdysvaltalainen Theodore Kaczynski hyökkäsi 18 vuotta jatkuneella kirjepommikampanjallaan teknologista kehitystä vastaan.

Jos Kiteellä on meneillään autoilun vastainen sabotaasi, tekijällä on ironiantajua – ovathan monet teille jätetyistä esineistä olleet autonosia.

”Tai sitten jollakin on jäänyt lääkkeet ottamatta. Keväällähän ne hullut yleensä viilliintyvät”, Jukaksi esittäytyvä mies pohtii Kiteen Teboilin tupakkahuoneessa.

”Venäjällä syylliseksi olisi jo löydetty joku tšetšeeni tai afgaani ja hänet olisi ammuttu. Ja todellinen tekijä olisi säikähtänyt niin pahasti, että olisi lopettanut”, toinen mies jatkaa.

Löydämme vielä kolmannenkin huoltoasemaparlamentin pohtimaan outoa tapahtumasarjaa. Kiteen ABC:llä kokoontuvat ”munamartat” – nimi tulee siitä, että näistä martoista kaikilla on munat.

Aimo Helminen ihmettelee, miten romua on saatu ujutettua valtatielle jopa iltaruuhkan aikaan viiden maissa.

”Nopeita kavereitahan ne ovat. Poliisitkin ovat olleet siellä siviiliautolla vahtimassa monta yötä, vaan ei vain ole sattunut kohdalle.”

”Papinniementielläkin oli nostettu juurakkoja tielle nyppylän taakse. Oli tekijä sitten kleptomaani, pyromaani tai germaani, niin yhteiskunnalle tulee tästä melkoiset kustannukset”, Rami Timoskainen marmattaa.

Läheisellä autokorjaamolla tapaukset tunnetaan hyvin.

”Puhjenneita öljypohjia ja muita alustan vaurioita on korjattu täällä”, kertoo Jarno Kinnunen.

”Ei kai tuo mitään ylentävää tuo mieleen, aika sairasta touhua. Saattaa sattua vahinkoa ihmisillekin. Autoja kyllä pystyy rahalla paikkaamaan.”

Kaupungin pilattu maine

Kaupungintalolla valmistaudutaan valtuuston kokoukseen. Kiteeseen liitetyssä entisessä Kesälahden kunnassa asuva kaupunginvaltuutettu Raimo Oksman on kerran itse osunut tapahtumapaikalle.

”Puolikas moottori oli tiellä. Edellä kulkenut auto oli ajanut itsensä kappaleiksi ja öljyt oli pellolla. Autoin nostamaan esteen pois tieltä”, hän muistelee.

Valtuutettu ja entinen kansanedustaja Esa Lahtela asuu lähellä useita tapahtumapaikkoja.

”Yleensä näitä sattuu lumikelillä. Tarkoitus on ilmeisesti vahingoittaa. Tekijän pitää olla aika läheltä, kun tapaukset ovat sattuneet reilun kymmenen kilometrin säteellä.”

Lahtelaa harmittaa myös romujen vaikutus kaupungin maineeseen. ”Olemme pyrkineet rakentamaan Kiteestä hyvää kuvaa. Tämä ei anna positiivista signaalia.”

Tunnettujen tapauksien keskipisteessä on Puhoksen kylä. Ohikulkijat muistanevat sen parhaiten kylän keskellä kohoavasta valtavasta lehtikuusimetsästä, jonka vanhimmat puut ovat yli 160-vuotiaita. Myös Nightwish-yhtyeestä tunnetuksi tullut Tarja Turunen on kotoisin täältä.

Puhoksen kaupalla on rauhallista. Jukka Naukkarinen on tullut ostoksille Pontiacillaan. Urheiluauto on matala. Jos jokin esine joutuisi vauhdissa sen alle, pohjaan tulisi pahaa jälkeä.

”Niitä romujahan on ollut tässä kylälläkin”, Naukkarinen pohtii.

”Sen jos tietäisi, kuka sitä tekee.”

Autoilijat mutkassa

Lähdemme kuvaamaan yhtä paikoista, josta romua on löytynyt. Poliisin ohjeet ovat kuitenkin hieman suurpiirteiset, joten päätämme kysyä neuvoa läheisestä talosta. Oven avaamiseen vierähtää koputuksesta pitkä tovi.

”Poliisiko teidät tänne lähetti? Minulla ei ole mitään sanottavaa teille, puhun vain poliisille! Saa poliisi tulla kyselemään täältä”, Antero Kutvonen ärsyyntyy.

Mies rauhoittuu hieman, kun vaihdamme puheenaihetta.

Lopulta aikoinaan ammatikseen ajaneelta mieheltä heruu mielipide myös romumysteeristä. ”Se tekijä pitäisi piestä. Raippaa vaan perseelle niin kuin arabimaissa!”

Paluumatkamme Kiteeltä alkaa rauhallisesti. Ilta on jo hämärtynyt, ja lumi pölisee. Silmäkulmissa alkaa kummitella. Mitä on seuraavan mutkan takana?

Pikkuhiljaa vauhti kiihtyy. Tällä kertaa tie on selvä.

Artikkeli on julkaistu alun perin Seurassa 11/2016.

X