Näin sankarikoira Niilo pelasti verkkoihin takertuneen miehen hukkumasta

Koira seisoo rannassa ja kallistelee päätään.

Vesi on rasvatyyni ja kaislat seisovat rantamatalassa huojumatta. Marraskuinen aamupäivä on tuuleton ja lämmin. Kauempana, Näsijärveen kuuluvalla Jäähdyslahdella häämöttää usvan takaa Eurankarin matala ja puuton saari.

Basenji Niilon kippurahäntä heilahtaa hieman, ja pää kääntyy sivulle. Musta kuononpää vipattaa ja pystyt korvat värisevät.

Mitä koira kuulee?

Miltei tasan vuosi sitten marraskuun 27. päivänä Niilo havahtui kotonaan Jäähdyspohjan entisessä kyläkoulussa lämpöpatterin kupeelta ja juoksi keittiön poikki saliin. Niilon emäntä Päivi Somppi oli juuri patistamassa lapsiaan 6-vuotiasta Sannia ja 4-vuotiaita Lauria ja Jaakkoa pukemaan päiväkotiin lähtöä varten.

Niilo juoksi ison salin poikki ovelle, mutta koiran levottomuus jäi lapsiperheen aamutohinassa Sompilta ensin huomaamatta.

Niilo kipitti takaisin lämpöpatterin viereen.

Ja taas takaisin salin poikki ulko-oven eteen.

Kun Somppi huomasi koiran hädän, hän otti Niilon hihnaan ja astui ovesta ulos. Niilo on tottunut kävelemään ovelta tielle, mutta koira kiskoikin hihnaa vastakkaiseen suuntaan ja vikisi.

Nyt Somppi kuuli järveltä kantautuvan huudon.

”En osannut paikallistaa, mistä päin huuto tarkalleen kuului. Siitä ei kuitenkaan jäänyt epäilystä, ettei olisi ollut tosi kysymyksessä.”

Viime hetken pelastus

Kun Päivi Somppi kuuli huudot järveltä, hän palasi sisälle, ja hänen miehensä Tuukka Peltonen lähti soutamaan ääntä kohti.

Naapurissa asuva eläkeläinen oli verkkoja kokiessaan pudonnut veneestä ja tarttunut jalastaan verkkoihin kiinni. Peltosen ehdittyä paikalle mies oli jo kylmettynyt ja väsynyt. Peltonen sai kuitenkin nostettua miehen omaan veneeseensä ja souti takaisin rantaan.

Kun Peltonen oli järvellä pelastamassa hengenvaaraan joutunutta naapuriaan, Niilo istui omalla vartiopaikallaan nojatuolissa ja tuijotti herkeämättä ikkunasta ulos.

”Koira oli ilmoittanut meille omalla tavallaan kuulemistaan avunhuudoista. Se oli tehtävänsä tehnyt”, Somppi toteaa.

”Jos Niilo ei olisi ollut levoton, en olisi lähtenyt niin aikaisin ulos ja kuullut avunhuutoja, eikä naapuria olisi saatu pelastettua ajoissa.”

Järvestä pelastettu naapuri oli niin pahoin kylmettynyt, että häntä pidettiin usean päivän ajan sairaalassa tarkkailtavana.

Itsenäisyyspäivänä 6.12. koittaa Niilon tähtihetki. Suomen Kennelliitto palkitsee Niilon ja 17 muuta sankarikoiraa ihmishenkien pelastamisesta Helsingin koiramessuilla.

Pullasieppari

Kuono ehtii hipaista käteen otettua pullasiivua, ennen kuin Päivi Somppi komentaa koiransa lattialle.

Niilo vetäytyy pöydän alle. Pienet tassut rapisevat lattialankuilla. Kuonon tuhina lähestyy ja pää painuu polvea vasten.

Koira vahtii, josko pöydältä varisisi murusia.

Jos Niilo yrittää toistuvasti kurkottaa pöydälle, niin Somppi suihkaisee suihkepullolla vettä koiran kuonolle.

Siitä Niilokin tokenee. Ainakin vähäksi aikaa.

Joulukuun ensimmäisenä päivänä kymmenen vuotta täyttävä Niilo on kennelnimeltään Dark Skies Catcher in the Rye. Nimi juontaa juurensa J.D. Salingerin romaanista Sieppari ruispellossa.

Niilo on kuitenkin pullasieppari vanhan kansakoulun salissa. Koira ei tule palasesta tyytyväiseksi, vaan nieltyään sen se jää pöydän vierelle kerjäämään uutta maistiaista.

Niilo on syntynyt Yhdysvaltojen Mainen osavaltiossa Buxtonin kaupungissa. Koira matkusti lentorahtina Suomeen Sveitsin kautta vappuna 2006. Niiloa oli saattamassa koiran kasvattajan Gloria Steigerin aviomies Tim.

”Hän yöpyi lentokenttähotellissa ja palasi saman tien kotiinsa”, Somppi kertoo.

Kun Niilo pääsi lentolaatikosta ulos, sen kippurahätä heilui vallattomasti, korvat olivat saranoilla ja silmät vetäytyivät sikkuralleen.

”Ne ovat basenjilta ystävällisiä eleitä. Koira oli maahan päästyään eloisa ja iloinen.”

Niilo selvisi lentomatkasta hyvin ja on myös sen jälkeen osoittanut olevansa hyvähermoinen koira.

Haukkumaton vahti

Päivi Somppi ja Tuukka Peltonen ovat taidegraafikoita. Jäähdyspohjan entinen kyläkoulu on heidän ja heidän kolmen lapsensa koti, mutta Sompilla ja Peltosella on rakennuksessa myös omat ateljeensa.

Niilo on tätä nykyä talon ainoa koira, sillä Sompin piti luopua Australiasta tuodusta basenji Sonnysta reilu vuosi sitten.

”Sonny eli 15-vuotiaaksi saakka. Se haudattiin omalle tontillemme kahden aikaisemmin menehtyneen basenjin viereen”, Somppi kertoo.

Lyhytkarvainen basenji on kylmänarka koira. Niilokin pysyttelee syksyn viilennyttyä yhä enemmän sisätiloissa. Koiralla on talossa kuusi eri petiä, mutta se viihtyy myös pohjoissiiven lämpöpatterin kupeessa. Sompin ateljeen ikkunan alle nostettu tuoli taas on Niilon vartiointipaikka.

Koira nousee kevyellä loikalla tuolille ja alkaa tuijottaa ikkunasta ulos. Pystykorvat vipattavat ja otsa vetäytyy mantelisilmien välistä rypyille.

Niilo näyttää olevan koko ajan valppaana.

Basenjissa on rotumääritelmän mukaan kissamaisia piirteitä. Koira saattaa pestä etutassulla itseään tai päästää ulvovia, jopa mouruavia ääniä. Basenji on itsenäinen ja hieman itsepäinen koira, jolla ei ole miellyttämisenhalua, joten sitä on suhteellisen vaikea kouluttaa.

”Basenjit eivät myöskään hauku. Jos Niilo osaisi haukkua, niin se olisi varmasti järveltä huutoja kuultuaan antanut haukun raikaa.”

Ulvova itkuhälytin

Päivi Somppi levittää ateljeensa pöydälle basenjien sukutaulun. Viimeisestä sarakkeesta, 42 sukupolven takaa löytyvät nimet Bongo, Bereke ja Moko.

Basenji on yksi maailman vanhimmista ja alkukantaisimmista koiraroduista. Alun perin rotu on lähtöisin Keski-Afrikasta, nykyisen Kongon Demokraattisen Tasavallan alueelta, missä basenjia käytettiin metsästyskoirana.

”Koirat kartoittivat saalista ja ajoivat niitä liikkeelle. Basenjien kaulan ja rinnan ympärille oli kiinnitetty pähkinänkuoresta tehtyjä kelloja”, Somppi kertoo.

”Myös faaraoiden ajan egyptiläiset koiramuumiot muistuttavat basenjia.”

Niilosta löytyy afrikkalaista basenjiverta jo viiden sukupolven takaa. Koira loikkaa ketterästi tuolilta lattialle ja vipeltää taas etsimään pöydän alta muruja. Ruoalle persolla koiralla on myös voimakas metsästysvietti. Pihalla Niilo joutuu olemaan aitauksessa, koska vapaana se lähtisi seuraamaan mahdollista saalista tai vaikka liikkuvaa autoa.

”Valitettavan usein basenjit menehtyvät onnettomuuksissa. Niitä on jäänyt autojen, mutta useampi yksilö Suomessa myös junan alle.”

Niilo ei liiemmin vieraista välitä. Sen saa houkuteltua koirankeksillä paijattavaksi, mutta keksin syötyään koira kääntää vieraalle kippurahäntänsä ja vipeltää takaisin vartiopaikalleen ateljeen nojatuoliin.

Omasta laumastaan talon koira pitää kuitenkin hyvää huolta.

Kun Somppi nukutti aikanaan kaksosvauvojaan vaunuissa pihalla, hän kuuli lasten heräämisen itkuhälyttimestä.

”Kerran Niilo meni oven taakse ulvomaan vauvojen ollessa ulkona. Itkuhälyttimestä oli loppunut virta, mutta koira kuuli itkun ja alkoi toimia hälyttimenä.”

Niilo vetäytyy vanhan kansakoulun pohjoissiipeen. Koira huojahtaa ja painaa oikeaa kylkeään lämpöpatteria vasten. Silmät alkavat lurpahdella ja kippurahäntä pysähtyy selän päälle, mutta pystyt korvat eivät lakkaa vipattamasta.

Niilo on puoliunessakin valppaana.

Päivätorkuille käyneen Niilon kuono alkaa tuhista, mutta korvat ovat tomerasti pystyssä.

Niilo kuulee koiranunen läpi, mitä talossa tapahtuu.

Muikkuja kiitokseksi

Ulos päästessään Niilolle tulee kiire. Kerrankin vapaaksi laskettuna koira vipeltää Jäähdyslahden rannassa edestakaisin, käy nuuhkimassa naapurimökin terassinalusen, kaikkoaa kuusikkoon, ja yhtäkkiä se pyörii taas jaloissa.

Metsästyskoirien jälkeläisenä Niilolla on vauhti verissä.

Pelastettu naapuri ei ole unohtanut pelastajiaan. Kun naapuri saa järvestä saalista, sitä riittää myös Sompin ja Peltosen perheelle, myös Niilolle.

”Ei kai sellaista ruokaa ole, mitä Niilo ei söisi, mutta se pitää erityisesti naapurin kalastamista muikuista.”

Hetken aloillaan seissyt, kuunnellut ja ilmaa haistellut Niilo tulee kutsusta emäntänsä luokse.

Järvi lepää yhä tyynenä ja hiljaisena.

Koira saa makupalan ja heiluttaa kippurahäntäänsä. Mantelisilmät siristyvät. Ne ovat basenjilta ystävällisiä eleitä.

Aivan kuin Niiloa naurattaisi.