Päiväkotien piina: Lapset lyövät ja käyvät päälle – neuropsykologi selittää miksi

Lastentarhanopettaja Raijalla on 5-vuotiaan vintiön kynsimät naarmut rystysissään. Silti alan vaihto ei ole käynyt mielessä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Hyvin 
aggressiiviset lapset eivät ole pahantahtoisia, 
vaan ennemminkin 
pahoinvoivia.

Lastentarhanopettaja Raijalla on 5-vuotiaan vintiön kynsimät naarmut rystysissään. Silti alan vaihto ei ole käynyt mielessä.
(Päivitetty: )
Teksti:
Hertta-Mari Kaukonen

Alle neljävuotiaiden päiväkotiryhmässä yksi taapero puree toisia lapsia ja aikuisia – kovaa.

Tilanne äityy niin pahaksi, että yhden työntekijän pitää vahtia koko ajan purijaa. Siihen menee koko työaika.

Kun paikalla on vain kaksi työntekijää, ryhmän toisen aikuisen vastuulle jäävät kaikki muut seitsemän lasta.

Esimerkki on suuren kaupungin päiväkodista.

Ryhmän lastentarhanopettaja Raija, 33, huokaa muistellessaan raskaita työpäiviään.

Jokaisessa hänen hoitamassaan neljässä lasten ryhmässä on ollut väkivaltaisesti käyttäytyviä lapsia: tönimistä, tukistamista, lyömistä, haukkumista, kynsimistä, potkimista ja pyrkimistä rinnoille riuhtomalla kaula-aukkoa alaspäin.

Raija ei ole ainoa, jonka mielestä lasten väkivaltaisuus on välillä ongelma päiväkodeissa.

”Kyllä varmaan kaikki päiväkodissa työskentelevät törmäävät väkivaltaisiin lapsiin.”

Ero 70-lukuun valtava

Raija aloitti varhaiskasvatusuransa jo nuorena, vaikka onkin tehnyt välillä myös muita sosiaalialan töitä. Hän on toisen polven lastentarhanopettaja, sillä myös isä toimii alalla.

Alalle veti kutsumus pienestä palkkapussista huolimatta.

Raija ei ole hakeutunut juuri erityislasten lastentarhanopettajaksi. Mutta hänen ryhmissään on ollut useimmiten tavallisten lasten lisäksi erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Heidän vuokseen ryhmäkokoa on pienennetty tai lastentarhanopettajia on lisätty.

Tukea tarvitseva lapsi voi olla pitkäaikaissairas tai kehitysvammainen. Myös terve lapsi voi tarvita erityistukea, jos hän ei pärjää normaalinkokoisessa lapsiryhmässä, koska ei esimerkiksi osaa kontrolloida tunteistaan johtuvaa käytöstään.

Tällaisen lapsen mielialat saattavat hyppiä hetkessä äärimmäisestä ilosta raivoon.

Se näkyy lapsen väkivaltaisuutena.

On normaalia, että lapsi on joskus vähän aggressiivinen esimerkiksi uhmaiässä tai joukkuepelissä – muttei jatkuvasti.

Raija on kuullut isältään, että lasten väkivaltaisuus on lisääntynyt. Isä aloitti päiväkotityön 1970-luvulla.

”Isä sanoo, että ennen lapset tulivat päiväkotiin opettelemaan leikkejä ja lauluja. Nyt pitää tehdä paljon, ennen kuin edes ollaan siinä tilanteessa, että istutaan rauhallisesti pöydän ympärille tekemään jotain yhdessä.”

Raapimista ja potkuja

Jo ensimmäisessä alan työpaikassaan Raija joutui kohtaamaan lapsen väkivaltaisuutta: yksi 3-vuotias napero huitoi ja viuhtoi hoitajaansa kohti.

Ensimmäisestä työpaikasta Raija siirtyi työskentelemään esikouluryhmään, jossa lapset olivat turhankin villejä.

Leikin tiimellyksessä lapset tönivät, mottasivat ja potkivat toisiaan.

Seuraavaksi vastassa oli taaperoryhmän äärimmäisen hankala purija ja jokunen sylissä sätkivä pienokainen. Raija oppi pian siirtämään sätkivän lapsen hiukan kauemmaksi ruumiistaan, jotta potkut eivät osu kipeästi.

Nykyisessä Raijan lapsiryhmässä on kaksi viisivuotiasta lasta, jotka käyttäytyvät muita aggressiivisemmin.

Riitaa ei tarvita

Hoitotyö voi mennä pahimmillaan näin:

Lapset ovat kiipeilemässä. Väkivaltaiseksi tiedetty viisivuotias kiipeää muita ylemmäksi. Sieltä hän survaisee jalallaan toisten lasten varpaille.

Vintiö saattaa myös tuupata ohi mennessään toista lasta tai huitaista Raijaa.

”Siihen ei tarvita mitään riitaa. Hänelle toisen lapsen näkyvät varpaat voivat olla ärsyke, johon hän reagoi heti.”

Ryhmän toinen viisivuotias purkaa pahaa oloaan heittäytymällä veltoksi, kirkumalla korvia vihlovasti, lyömällä tai tarttumalla kynsillä kiinni vihaisesti.

Raija näyttää käsiään. Rystysissä näkyy lapsen kynsien vetämiä naarmuja.

”Vaihdamme ryhmässä viikoittain aikuista, joka on tämän lapsen kanssa enemmän. Vuoro näkyy aina käsissä.”

Toinen väkivaltaisista tenavista on kehitysvammainen. Hän ei tunnu oppivan väkivallatonta käytöstä, ja hänen lihaksensa kasvavat koko ajan.

Heitetyt tavarat lentävät yhä pidemmässä kaaressa, potkut ja tukistukset sattuvat enemmän ja huitomisessa on voimaa.

Ei yksittäistä syytä

Kehitysvammaisen lapsen väkivaltaisuuden syy voi olla sama kuin ihan pienillä lapsilla: jos ei osaa puhua kunnolla, sanojen sijasta puhuvat nyrkit.

Poikkeavalla tavalla kehittyvä lapsi ei välttämättä edes tunne kosketusta ja kipua samalla tavalla kuin muut.

Puhumaan oppineen lapsen jatkuvalle aggressioille ei ole näin selkeää, yksittäistä syytä. Taustalla voi olla pahaa oloa, huomionhakua, neurologista ongelmaa tai kehityksen viivästymää.

Mutta ainakin Raijan tuntemissa tapauksissa kotiolotkin vaikuttavat.

”Vanhemmilla voi olla esimerkiksi mielenterveysongelmia tai riitaisa ero, jolloin lapsi ei saa niin vahvaa tukea kuin tarvitsisi.”

Vanhemmuus hukassa

Raija kertoo, että puutteet vanhempien kasvatustaidoissa näkyvät lapsen käytöksessä.

Eräs parivuotias tulee jatkuvasti päivähoitoon niin myöhässä, että lasten aamiainen on jo ehditty korjata pois.

Vanhemmat myöhästyvät samalla töistään.

Lapsi kiukuttelee ja viivästyttää aina kotoa lähtöä. Rimpuilee, potkii, huutaa. Sama toistuu päiväkodista kotiin lähdettäessä.

”Lapsi pyörittää vanhempiaan aina niin kauan, että he ovat myöhässä. Vanhemmilla ei ole mitään kontrollia”, Raija ihmettelee.

Vanhemmat voisivat ottaa lapsen kainaloon, vaatteet toiseen kainaloon ja tuoda päiväkotiin. Mutta ei.

”Lapsella on hirveän turvaton olo, jos valta on hänellä.”

Hoitopäivän aikanakin lapsi yrittää määräillä aikuisia: äksyillä, rimpuilla, heittäytyä veltoksi. Se ei kuitenkaan tuota tulosta.

”Kun on nukkumaanmenoaika, lapsi vaikka kannetaan sänkyyn. Se ei ole lapsen päätös.”

Tarkkaa suunnittelua

Raijan ryhmässä aggressiiviset lapset otetaan huomioon päivän suunnittelussa, jotta väkivaltatilanteita ei synny.

Lapsille järjestetään paljon pienryhmätoimintaa, mutta ketä tahansa ei voi laittaa samaan ryhmään. Jos kaksi lasta ajautuu usein kahnauksiin, heidät on erotettava.

Sama suunnittelu koskee nukkuma- ja istumapaikkoja ja leikkejä.

Lisäksi on seurattava, kenellä on tänään vilkas päivä. Häntä ei voi laittaa toisen villillä tuulella olevan lapsen seuraan.

Päivien suunnitteluun menee niin paljon aikaa, että työaika ei siihen riitä. Päivät venyvät.

Raija opettaa lapsia jättämään sellaisen lapsen rauhaan, jolla on lyhyt pinna.

Jos tilanne kaikesta suunnittelusta huolimatta menee väkivaltaiseksi, Raijan tehtävä on rauhoittaa tilanne: puhumalla, ottamalla syliin ja keksimällä tälle muuta puuhaa.

Hyviäkin hetkiä

Päiväkodin opettajille ja hoitajille tarjotaan myös kursseja väkivaltaisen lapsen kohtaamisesta. Yksi Raijan päiväkodin työntekijäkin pääsi juuri tällaiselle kurssille, mutta Raija ei.

”Aina ei koulutuksiin ole mahdollista päästä, koska sitten yksi aikuinen on poissa ryhmästä.”

Miten Raija jaksaa töissään?

”Väkivaltatilanteet ovat kuormittavia varsinkin, jos omassa elämässä on silloin surua. Viihdyn kuitenkin työssäni hyvin.”

Ammattilaisuus, työkokemus ja koulutus suojaavat vaikeissa tilanteissa.

”On tosi hienoa seurata, miten pienestä asti lapsen oma persoonallisuus näkyy. Työssä pääsee tukemaan lapsen kehitystä.”

Aggressiivisillakin lapsilla on hyvät hetkensä: hekin osaavat ilmaista positiivisia tunteita ja osoittaa hellyyttä. Näiden hetkien voimalla Raija jaksaa taas vaikeammat päivät.

 

Haastateltavan nimi on muutettu.

Artikkeli on julkaistu alun perin Seurassa 9/2013.

Miksi lapsi lyö päiväkodissa?

Kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemen mukaan päiväkoti-ikäisten lasten aggressiivinen käytös on lisääntynyt.

”Totta kai jokaisessa 20 lapsen tavallisessa ryhmässä on lapsia, joille on luontevaa reagoida ärsytykseen ’taistelen jos minua uhataan’ -käyttäytymismoodilla. Tällaisessa tunteessa tai olotilassa ei ole mitään pahaa. Mutta se on väärin, jos se pääsee suuntautumaan toista vahingoittavalla tavalla.”

Miksi aggressiivinen käytös sitten on lisääntynyt?

”Varhaisessa opetuksessa on tullut viimeisen 10–15 vuoden aikana vallitsevaksi trendiksi vähentää aikuisen ohjausta ja lisätä lapsen itsemääräämisoikeutta, päätösvaltaa ja osallisuutta. Jos lapset, joille ei ole vielä kehittynyt käyttäytymisen sääntelyä, ovat liikaa omillaan, äärireaktioita tulee helpommin”, Sajaniemi sanoo.

Lapset tarvitsevat ohjausta

Tutkija ei tarkoita sitä, että ongelma olisi syntynyt pelkästään resurssipulasta tai työntekijöiden määrän vähentymisestä lasta kohden.

Kyse on päiväkodin omasta toimintatavasta.

”Lapset ovat saaneet itse päättää, kenen kanssa he leikkivät, mitä tekevät ja miten vaikuttavat päiväänsä. Tämä on lapsen kannalta ongelmallista, koska lapsi tarvitsee enemmän aikuisten ohjausta. Siinä on paljon rasittavia tekijöitä kehitystasoon verrattuna.”

Kaikki lapset eivät pysty toimimaan sellaisissa tilanteissa.

He reagoivat aggressiivisesti ja uhmakkaasti.

Käytäntöjä muutetaan

Alalla on viime aikoina alettu keskustella ongelmasta. Käytäntöjä yritetään muuttaa.

Tämän takia Sajaniemen ja hänen kollegansa Eira Suhosen tutkimusryhmä tekee ohjauskäyntejä helsinkiläisiin päiväkotiryhmiin. Jatkossa sama tutkimusryhmä yrittää kitkeä päiväkotikiusausta.

Miksi päiväkodeissa on tehty tällainen virhe, että lapset on päästetty päättämään asioistaan liikaa?

”Taustalla on ollut liian vähäinen tietämys lapsen kehityksestä. Liian pieniltä on odotettu sellaisia käyttäytymisen sääntelyn taitoja, mihin he eivät voi aivojen kehityksen kannalta olla valmiita.”

Työnjakoa parannettava

Myös päiväkotien työntekijöiden rooleihin tarvitaan muutoksia, koska ne ovat nykyisin liian samankaltaisia. Tällä hetkellä varsinkin yliopistokoulutetuista lastentarhanopettajista ja erityislastentarhanopettajista on pulaa.

”Päiväkodeissa on liian eriytymättömät ammattiryhmät. Kaikkien ei pitäisi tehdä kaikkea. Erityisesti aggressiiviset lapset hyötyisivät siitä, että olisi vahvempaa pedagogista johtamista.”

Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että päiväkodin lastenhoitajat keskittyisivät tärkeään perushoitoon ja lastentarhanopettajat ryhmän hallintaan, vahvistamiseen ja pedagogiseen suunnitteluun, johon kuuluu olennaisesti erityyppinen pienryhmätoiminta.

”Hyvin toimiva ryhmä vahvistaa kaikkia lapsia – myös niitä, joilla on erityistarpeita.”

Sajaniemen mielestä on tärkeää, että jokainen lapsi tuntee olevansa arvokas ja hyväksytty, jännitteistä huolimatta.

”Mitä useampi tuntee kuuluvansa ryhmään, sitä enemmän ryhmä ehkäisee häiritsevää käyttäytymistä.”

Jäähypenkki vahingoittaa

Jäähypenkki ei kelpaa nykyään rangaistukseksi.

”Poissulkeminen on kehityksellisesti väärä viesti, koska silloin aivot kipuilevat neurobiologisten tutkimusten mukaan. Se haittaa aivojen tervettä kehitystä.”

Ongelmiin puututaan nykyisin esimerkiksi pienentämällä sellaisten lapsiryhmien kokoja, joissa on tavallisten lasten lisäksi erityistä tukea tarvitsevia lapsia – esimerkiksi aggressiivisen käytöksen kontrolloimattomuuden takia.

”Näissä integroiduissa ryhmissä on hyvät mahdollisuudet ennaltaehkäistä ongelmien kasautumista, koska siellä on parhaiten koulutettu henkilökunta.”

Päiväkoti sopii pienellekin

Vuosikausia on jo puhuttu siitä, että lasten psykiatriseen hoitoon on vaikea tai mahdoton päästä.

Tämä ei ole kuitenkaan tutkija Sajaniemen mielestä oleellinen ongelma koko päivähoitokenttää ajatellen.

”Rankan psykiatrisen hoidon tarpeessa olevat lapset ovat kuitenkin marginaalinen ryhmä.”

Monet päiväkodit toimivat tälläkin hetkellä Suomessa laadukkaasti ja onnistuvat korjaamaan kotona alkaneita ongelmia.

”Laadukas päiväkoti on oikein hyvä paikka lapselle jo 1-vuotiaasta alkaen. Se voi tasata tarvittaessa kehitystä, kun se saadaan toimimaan lapsen kannalta oikein. Sillä on vahva syrjäytymistä ehkäisevä vaikutus erityisesti, kun lapsi tulee riskiperheestä ja kotiolot ovat heikot.”

 

X