Poliosta tulevaisuuden biouhka – Isorokkoa pystytään valmistamaan laboratoriossa

Tartuntataudit ovat biouhka, jota vastaan ei puolustauduta aseilla vaan pipeteillä ja koeputkilla. Isorokko olisi väärissä käsissä vaarallisempi kuin ebola.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

WHO:n rokotustutkijat tekevät kenttäkokeita Guinean Katongouroussa.

Tartuntataudit ovat biouhka, jota vastaan ei puolustauduta aseilla vaan pipeteillä ja koeputkilla. Isorokko olisi väärissä käsissä vaarallisempi kuin ebola.
(Päivitetty: )
Teksti: Miikka Järvinen

Historian tuhoisin kulkutauti isorokko tappoi olemassaolonsa aikana ihmisiä enemmän kuin muut kulkutaudit yhteensä. Kuolonuhreja oli vain 1900-luvulla 300–500 miljoonaa. Tehokkaan rokotusohjelman ansiosta virustauti julistettiin hävitetyksi 1980.

Viime vuosina Länsi-Afrikassa epidemiaksi levinnyttä ebolaa vastaan kehitetään parhaillaan rokotetta, jonka arvioidaan valmistuvan vuosina 2017–18.

Biologisten uhkien osaamiskeskuksen ja sotilaslääketieteen keskuksen tutkimus- ja kehittämisosaston johtaja, professori Simo Nikkari kertoo, että ennen Neuvostoliiton romahtamista Suomen itänaapurissa tutkittiin ebolan käyttöä biologisena aseena.

”Kun biologiset aseet kieltävä kansainvälinen sopimus allekirjoitettiin 1970-luvulla, Neuvostoliitto aloitti mittavan hankkeen, jossa tutkittiin verenvuotokuumetta aiheuttavien ebola ja marbug -virusten käyttöä biologisessa sodankäynnissä. Kun Neuvostoliitto kaatui, ohjelmasta tihkui tietoa ulkomaille. Bioaseohjelmia oli ennen kieltosopimusta myös Yhdysvalloilla, Isolla-Britannialla ja Japanilla,” Nikkari kertoo.

Kun vastustuskyky katoaa, riskit kasvavat

Suomessakin säilytetään isorokolta suojaavaa rokotetta. Isorokosta tekee vaarallisen vaikea taudinkuva ja suuri tartuntariski. Mahdollisen epidemian puhjetessa toimittaisiin samalla tavalla kuin millä isorokko saatiin hävitettyä. Massarokotusten sijaan rokotetaan sairastuneen henkilön lähipiiri ja heidän kanssaan tekemisissä olevat ihmiset.

”Suurin osa Suomessa olevista isorokkorokotteista on kymmeniä vuosia vanhoja ja siitä huolimatta edelleen toimivia, mutta niiden sivuvaikutukset ovat melkoiset”, Nikkari jatkaa.

Isorokon hävittämisellä on kaksi puolta. Virusta ei esiinny luonnossa vaan ainoastaan ihmisillä, ja siksi sen hävittäminen kulkutautina onnistui 1970 -luvun lopulla. Rokotuksia tautia vastaan ei ole annettu 80-luvun jälkeen muille kuin joillekin erityisryhmille.

”Tämä tarkoittaa, että vastustuskykyä isorokolle ei enää ole. Tästä syystä se olisi hyvin vaarallinen bioasekäytössä,” Nikkari sanoo.

Toisaalta, isorokon säilyttäminen tutkimuskäyttöön mahdollistaa uusien rokotteiden, lääkkeiden ja tunnistusmenetelmien kehittämistyön. Isorokko on Nikkari mukaan turvallisuusriski lähinnä tilanteessa, jos virus pääsee vahingossa karkaamaan laboratoriosta.

Tahallinen levittäminen taas olisi periaatteessa mahdollista ilman alkuperäistä virusta, koska sen perimä tunnetaan ja synteettinen biokemia mahdollistaa virusten keinotekoisen valmistamisen laboratoriossa.

Kehitysmaiden auttaminen avainasemassa

”Suomella on isorokkorokotetta varastossa, mutta kaikilla kehitysmailla ei ole. Suomi kyllä varautuu kulkutautiepidemioihin, mutta kehitysmaissa tilanne on huonompi. Ne ovat alttiimpia epidemioille.”

Nikkari vertaa isorokkoa viime vuosina epidemiaksi asti Länsi-Afrikassa levinneeseen ebolaan, jonka leviäminen on nimenomaan kehittymättömien maiden rasite. Syitä on monia.

”Ebolan taudinkuva on raju ja siihen sairastunut levittää tautia tehokkaasti jos häneen läheisessä kontaktissa olevat ihmiset eivät ole suojautuneet. Länsi-Afrikassa tauti levisi, koska ihmisillä on tapana kosketella vainajaa hautajaisissa. Toinen syy on heikko luottamus viranomaisiin ja heidän antamaan tietoon. Suomessa viranomaisiin luotetaan.”

Tahallisesti levitettynä ebolassa on biologisen uhkatekijän potentiaalia kuten isorokossakin. Todellisuudessa isorokko on teoreettinen uhka mutta ebola on Afrikassa vakava kansanterveydellinen ongelma, koska sitä esiintyy luonnossa ja uuden epidemian riski on todellinen.

”Tiedämme, että seuraavan kerran kun ebolan kaltainen epidemia tulee, siitä ei seuraa ainoastaan inhimillistä kärsimystä ja kuolemantapauksia, vaan kyseisen maan koko talous kärsii. Epidemian takia tytöt eivät pääse kouluun ja nuorilla miehillä ei ole työtä. Se ei tue kestävää kehitystä. Terveydenhuoltojärjestelmien ennakoiva vahvistaminen kehitysmaissa on paljon tehokkaampaa kuin reagoiminen epidemioihin vasta sitten kun ne iskevät,” Nikkari sanoo.

Suomalaisella hygienian ja terveydenhuollon tasolla ebola ei Nikkarin mukaan voisi levitä vakavaksi epidemiaksi asti. Viruksen joutuminen vääriin käsiin on toki syytä estää.

Poliosta seuraava A-kategorian biouhka?

Ebola ja isorokko kuuluvat Yhdysvaltain tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskuksen (CDC) biouhkien korkeimpaan A-kategoriaan. Samalla listalla ovat rutto, pernarutto, jänisrutto, botulismi, tetanus ja marbug.

Nikkari arvioi, että seuraavana listalle tulee päätymään polio. Rokotusten avulla hävitetty sairaus voi kadota luonnosta 30–40 vuoden kuluttua. Jos näin käy ja rokotuksista luovutaan, se johtaa populaatioiden vastustuskyvyn katoamiseen.

”Jos tällaisessa tilanteessa polio joutuisi laboratoriosta vääriin käsiin, sen voisi levitä salakavalasti, koska suurin osa tartunnan saaneista olisi oireettomia. Tilanteeseen voisi toki reagoida kuten 1980-luvulla Suomessa, että rokotetaan koko kansa. Sellaiseen pitää yhteiskunnan varautua. Minä olisin tyytyväinen jos influenssakin voitaisiin hävittää maailmasta, mutta näin tuskin tulee käymään” Nikkari sanoo.

Lue artikkeli katoavista kulkutaudeista Seurasta 31/2016.

X