Thaimaalaisten marjastajien raataminen Suomessa päättyi kotiinpaluun riemuun – tuliaisena kahden vuoden tuloja vastaavat ansiot

Thaimaalaiset marjastajat palasivat kotiin juhlittuina sankareina.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Juhlan aika. Burprom Chaicheur (keskellä) tuli toisen kerran kotiin Suomesta marjametsältä. Tällä kertaa pojat ja muut sukulaiset olivat mukana. Pojantytär kapsahti pappansa syliin heti, kun näki tämän kolmen kuukauden jälkeen.

Thaimaalaiset marjastajat palasivat kotiin juhlittuina sankareina.
(Päivitetty: )
Teksti:
Vesa Mäkinen

Omakotitalon pylväässä on poronsarvet. Pylvään vieressä kasvaa trooppisia kasveja.

Linja-auto pysähtyy oven eteen ja bussista purkautuu iloisia miehiä sekä muutama nainen. Lapset juoksevat vastaan hihkuen.

Marjanpoimijat tulevat nyt kotiin maailman toiselta puolelta, Suomesta.

Perhe on odottanut heitä malttamattomana muutaman sadan asukkaan kylässään jokusen ylimääräisenkin päivän.

Minäkin odotin heitä Krung Thepissa, länsimaalaisten paremmin Bangkokina tuntemassa 12 miljoonan asukkaan metropolissa. Sovittu tapaamisemme siirtyi, koska suomalainen marjasato oli tänä vuonna hyvä. Se viivästytti poimijoiden lähtöä Lapista.

Kun joukko viimein saapui Bangkokin lentokentälle, se suuntasi oikopäätä busseihin. Kaupungin syke ei reissutyöläisiä kiinnostanut. Koti odotti.

Rempseä puheensorina täytti kotiin päin ajavan linja-auton. Ensimmäiset oluet korkattiin bussin kaartaessa moottoritielle, kohti syrjäistä Koillis-Thaimaata, Isaanin maakuntaa.

Kotimatkalla bussi pysähtyi vain pari kertaa, ravintolaan ja kauppaan.

Poimijat hotkivat hyvällä ruokahalulla tuttua isaanilaista ruokaa, joka tunnetaan tulisuudestaan. He seurasivat kiinnostuneina, miten Seuran reportteri, länsimaalainen farang, suhtautui makuihin.

Olivathan ne kokeneelle Aasian-kävijällekin eksoottisia. Sekös poimijoita nauratti.

Tili tulevaisuuteen

Ilta on juuri pimentymässä, kun bussimme saapuu pienen Chayabhumin kunnan keskustaajamaan.

thaimaalainen perhe

Promin äiti ja pojanpoika. Thaimaassa perhe on suku.

Kahden kylällisen verran siirtotyöläisiä näkee viimein perheensä. Vastaanottajat ovat pukeutuneet parhaimpiinsa. Riemukkaasti miehet ja naiset nostavat lapsiaan syliin ja suukottelevat heitä poskille.

Palaajilla on kotiväelle arvokasta näytettävää.

Isäntäni Burprom Chaicheur kaivaa taskustaan kuitin. Siinä lukee viivan päällä 4127. Se on euromäärä, joka hänen tililleen maksetaan, kulujen jälkeen.

Marjanpoiminta on sujunut hyvin.

Thaimaassa perhe on koko suku. 55-vuotias Burprom itse on isoisä, ja kotona samassa talossa puuhastelee myös hänen äitinsä. Serkkuja, tätejä ja muita sukulaisia asuu lähitaloissa.

Burpromin eli perheen kesken Promin perheestä yhdeksän jäsentä oli Suomessa syyskesän ansaitsemassa perheelle rahaa.

On juhlan aika. Hyvällä syyllä voi sanoa, että kotiin palanneilla on mukanaan tulevaisuus.

Rahalähetykset elinehto

Ban Na Ngamin kylä sijaitsee keskellä Koillis-Thaimaata eli Isaanin maakuntaa, Khon Kaenin läänissä.

Kylän parista sadasta asukkaasta useimmat elävät viljelemällä riisiä, kumia, sokeria ja juureksia.

Sunthon Chaicheur

Sunthon Chaicheur kiittää Suomea. Buddhalaisuus on kaukaisessa Isaanissa yhtä tärkeää kuin muualla Thaimaassa.

Valtava vieraanvaraisuus mykistää. Saan kokea sen heti, kun astun bussista Promin talon pihalle. Reppuni viedään sisälle ja minut ohjataan istumaan terassille. Ruokaa ja olutta kannetaan ensin ulkomaalaiselle, farangille, ja sitten vasta muille vieraille.

Bussimatkan aikana on jo tullut selväksi, että seuraavat päivät puhutaan elekielellä. Kyläläiset osaavat englantia vähemmän kuin minä thaita, eikä se ole paljon.

Suurin osa valtavan kokoisesta maakunnasta on köyhiä alueita. Kylät elävät usein pitkälti omavaraistaloudessa.

Thaimaalainen kuukauden keskipalkka on hieman yli 10 000 tuhatta bahtia eli noin 300 euroa. Isaanissa se on huomattavasti vähemmän. Yhden ihmisen palkalla ruokitaan usein koko perhe.

Kylien nuoret miehet viihtyvät vapaa-ajallaan keskenään. Pakkokin on, sillä nuoria naisia ei kovin paljon ole. Naiset ovat Bangkokissa, Phuketissa, Hua Hinissa, Pattayalla ja ulkomailla. Osa on normaaleissa töissä. Moni on kuitenkin baarityttönä tai rikkaan länsimaalaisen aviovaimona.

Naiset lähettävät säännöllisesti rahaa kotiseudulleen, perheelleen ja suvulleen. Osa rahoista käytetään heidän omien lastensa elättämiseen. Äidit pitävät näin huolta lapsistaan, kaukana kotoa. Suku huolehtii lapsista, äidin lähettämillä rahoilla.

He ovat siirtotyöläisiä, eivätkä läheskään kaikki nauti työstään.

Onnekkaat ovat löytäneet hyvän aviomiehen. Länsimaalainen romanttinen rakkaus yhdistyy joskus kolmannen maailman käytännöllisyyden kanssa.

Silloin rakkaudella voi olla yhteinen tavoite: perheen perustaminen. Täällä kuten suuressa osassa maailmaa varallisuus on osa rakkautta.

Vähiten onnekkaat myyvät ruumistaan.

Niistäkin rahoista osa lähetetään kauaksi kotiseudulle. Omalle perheelle, omille lapsille.

Suomi-veteraani

Terassin puutolpassa olevat poronsarvet ovat Suomesta, mistä herra Prom on nyt palannut toistamiseen.

Ensimmäinen marjastusreissu oli 48-vuotiaan miehen ensimmäinen ulkomaanmatka. Hän ja muutama sukulaismies matkustivat jonnekin pohjoiseen. Osoitteeksi oli mainittu nimi Finland.

Syksyllä 2009 lumi satoi Pohjois-Suomeen aikaisin. Kaakkois-Aasian tropiikista kotoisin oleva Prom ihmetteli kylmiä hiutaleita, jotka värjäsivät maan valkoiseksi.

Hän esittelee vieraalleen innoissaan kuvia, joissa hän nauraa lainakarvalakki päässään keskellä lumisadetta.

”Finland, Finland”, hän sanoo ja elehtii hytinää.

Ban Nga Namin kaltaisia pikkukyliä on Koillis-Thaimaan maaseutu täynnä.

Rahaa ei ole paljon, mutta ei eläminenkään hirveästi maksa, jos syö riisiä. Sitä riittää omilta pelloilta, joita Promin perheellä on useita hehtaareja. Osin marjarahoilla on tehty talokin, jonka yhtä tolppaa poronsarvet koristavat.

Nyt perheessä on kolme uutta pientä lasta. Tarvitaan lisää peltoja ja lisää tilaa taloonkin. Tai taloihin, sillä aikuistuneet pojat rakentavat ajallaan omat.

Metsääkin Prom on istuttanut. Hän kulkee tiluksillaan ja esittelee taimikkoa. Mies elehtii, miten siihen pian kasvaa isoja puita, ilmeisesti kumia.

Kaikki tämä tapahtuu marjarahoilla, jotka ovat vain reilu tuhat euroa kuukaudessa poimijaa kohti.

Töitä yrittäjäriskillä

Ban Na Ngam

Ban Na Ngamin kylän erikoisuus on vuoripuroista tuleva juotava vesijohtovesi.

Tällä kertaa Prom ja hänen poikansa toivat mukanaan kahdet sarvet. Ne ovat isot ja komeat, kunnon lapiosarvet.

Promilla ja hänen perheellään kaikki on heidän kertomansa mukaan mennyt hyvin. Joillekin on käynyt huonommin.

Kymmenen vuoden aikana marjanpoimijat ovat joutuneet useisiin riitoihin työnantajiensa kanssa. Poimijat eivät aina ole saaneet luvattua palkkaa.

Thaimaalaisilla marjanpoimijoilla ei ole Suomessa työntekijän oikeuksia eikä minimipalkkaa. Heidät rinnastetaan yrittäjiin.

Marjanpoimijankin yrittäjäriski on se, että koti voi mennä alta. Moni on ottanut lainoja, joiden turvin on lentänyt Eurooppaan.

Thaimaassa velkajärjestelyt ovat suoraviivaisia. Koti ja muu omaisuus menee perheeltä hyvin helposti, jos velat jäävät maksamatta. Jos lainaa on otettu vääriltä ihmisiltä, perintä voi olla väkivaltaistakin.

Yhteiskunnan sosiaaliturvaa ei juuri ole. Ainoa turvaverkko on suku.

Muutaman euron tuntipalkka

Poimijoiden minimipalkasta on Suomessa väännetty monta vuotta.

Neljä suomalaista poimintayritystä ei saanut enää tälle vuodelle lupaa välittää marjanpoimijoita Suomeen.

Viranomaisten mukaan heillä ei ollut edellytyksiä turvata poimijoille tarvittavia tienestejä. Toissa kesänä Suolahdessa Keski-Suomessa tilanne kärjistyi. Marjoja ei kertynyt yhtiön mukaan tarpeeksi, ja yhtiö aikaisti poimijoiden paluulippuja.

Poimijat eivät kuitenkaan suostuneet lähtemään takaisin aiemmin kuin alun perin oli suunniteltu. He halusivat olla läsnä oikeudessa.

Poimijat menettivät lentonsa ja olivat reilun viikon Suomessa tietämättä, miten pääsevät kotiin. Lopulta paluulippuihin saatiin rahat osin lahjoituksin, osin lainaamalla. Lainat he joutuivat maksamaan kotonaan takaisin, kuka mitenkin.

Näitä tarinoita riittää kymmenen vuoden ajalta.

Pienituloisten thaimaalaisten Klondike on pohjoiseurooppalaisissa metsissä. Jos sato on huono eikä metsän kultaa, hillaa, puolukkaa ja mustikkaa ole, poimija on pulassa.

Hän pelaa upporikasta ja rutiköyhää.

Promin ja hänen sukulaistensa noin neljän tuhannen euron palkat ovat kolmelta kuukaudelta alle kaikkien Suomen minimipalkkojen. Työtunnille tulee hintaa noin kolme euroa.

Silti Prom on voittaja. Kolmen kuukauden palkka on lähes yhtä paljon kuin isaanilaisen kahden vuoden ansiot.

Yllättävintä Suomessa

Kolme päivää Ban Na Ngamin kylässä kielellisessä umpiossa kypsyttää soittamaan tulkille. Pääsen ensimmäisen kerran keskustelemaan isäntäni kanssa.

Thai-kulttuuri on kohteliaisuuden kulttuuri, mutta Pron on aidosti tyytyväinen Suomen-matkaansa.

Prom

Isä Prom, poika Sunthon ja sarvet Suomesta.

”Suomessa on raikas ilma, ja metsässä on rauhallista. Siellä on myös helppo liikkua ja mukava kerätä marjoja. Päivät ovat pitkiä, mutta olemme tottuneet siihen”, tulkki kääntää Promin puheen puhelimessa.

Prom kertoo ytimekkäästi rahojen käytöstä maatalouden kehittämiseen ja talojen rakentamiseen. Promin mukaan suvun yhdeksän jäsentä saivat Suomesta yhteensä lähes miljoonan bahtin eli yli 20 000 euron tienestit.

Puhelun loppupuolella Prom pyytää vielä puhelintani.

”Hän halusi kertoa arvostavansa todella paljon sitä, miten Suomessa kunnioitetaan lakia”, tulkki kääntää.

Keski-Suomessa yksi marjanpoimijoita majoittanut isäntä raiskasi nuoren thaimaalaisen naisen viime kesänä. Isäntä yritti maksaa 50 eurolla naisen hiljaiseksi, mutta nainen soitti äidilleen, ja asia saatettiin viranomaisten tietoon.

Tietenkin tieto levisi myös marjanpoimijoiden keskuudessa.

Mies tuomittiin vankeuteen. Thaimaalaiselle on yllättävää, että sikäläinen köyhä maalaistyttö on Suomessa oikeuden edessä tasavertainen suomalaisen varakkaan isännän kanssa.

Ilta Ban Nga Namin kylässä venähti yli kymmenen, kun kyläläisten paluuta juhlittiin Promin kotiterassilla. Paikalla pyörähti muutamia sukulaisia ja kylänmiehiä. Nuoriso soitti musiikkia auton kaiuttumista vielä pikkutunneilla, kunnes joku rouvista ärähti.

Jumputus loppui siihen.

Talkoopaikalle

Prom herättää seitsemän jälkeen. On aamiaisen aika.

Pian hän viittoo moponsa kyytiin. Ajelemme vajaan kilometrin ja käännymme pienelle savitielle. Muutaman sadan metrin jälkeen mopo pysähtyy.

Alue on kuin markkinoihin valmistautumassa. Kuten kaikissa kylissä Thaimaassa, myös täällä kylän elämä keskittyy temppelin ympärille.

Kuulen myöhemmin, että temppelialuetta kunnostetaan kyläläisten olotilaksi. Prom on yksi temppelin aktiivitalkoolaisia. Sen vuoksi hän haluaa viedä vieraansa sinne heti.

Kesken kaiken joudun hakemaan kameran laturin. Prom viittaa mopoon, käy hakemassa, eikä kysy, onko vieras kenties joskus ajanut moottoripyörällä, varsinkaan savipoluilla.

Kun eturengas tyhjenee, kyläläiset viittovat kohti taloa, jonka pihalla pojat istuvat juomassa sunnuntaiaamun hömpsyjään. Vajassa on kompressori, jolla yksi heistä täyttää renkaan.

Matka ei jatku ennen kuin on kostuttanut huulensa pontikalla. Paluujuhlat jatkuvat näköjään vielä. Alkoholi on Thaimaan maaseudulla varsin yleinen viihdyke.

Se alkaa olla monin paikoin ongelmakin.

Thain alkeita

Päivän mittaan temppelillä tuntuu käyvän koko kylän väki. Mummojoukko jonottaa polvistumaan ja sytyttämään suitsukkeita buddhalaisten symbolien eteen. Myös Prom ja muut paikalla olevat polvistuvat aika ajoin.

Munkit loikoilevat oransseissa kaavuissaan sohvillaan ja lavereillaan. He pitävät puheita mikrofonin kautta. Kaiuttimista kuuluu välillä sana farang. Olen mitä ilmeisimmin ainoa länsimaalainen kylällä aikoihin, joten nähtävästi sana viittaa minuun. Munkit hymyilevät ja osoittelevat minua tämän tästä.

Saan kutsun lausua jotain mikrofoniin. Sanon thaiksi sawat dii khap, mikä tarkoittaa tervehdystä.

Ilmeistä päätellen sanomani kelpaa.

Suru ja ilo kohtaavat

Illalla alkaa tapahtua.

Väkeä saapuu hiljalleen. Mitä ilmeisimmin koko kylä on pian paikalla.

Pixar

Kun isäntä Prom oli keräämässä marjoja, hänen vaimonsa Pixar piti huolta kodista. Siisteys on Thaimaassa tärkeää.

Kymmenkunta munkkia johtaa rukoushetkeä, johon Prom yhtyy. Alueen keskellä olevalla alttarilla on arkku. Pääni lyö tyhjää. En keksi, mitä tapahtuu.

Lopulta joku löytää sanan: Funeral. Hautajaiset.

Kun munkit nousevat valelemaan avonaisessa arkussa olevan ruumiin bensalla sytyttääkseen sen, kyläläiset tungeksivat ympärille. Kännykkäkamerat kuvaavat videolle, kun ruumis sytytetään liekkeihin ja palaa hiljalleen tuhkaksi.

Isäntäperheeni naapurin mies tulee luokseni ja tuo vettä juotavaksi. Hän painaa poskensa poskeani vasten hetkeksi ja laittaa kätensä olalleni. Kyynelet valuvat hänen silmistään. Kuollut nainen oli hänen sukulaisensa.

Tuntia myöhemmin ruumis palaa vielä. Kuolleen naisen sukulaismies tanssii muiden kyläläisten kanssa. Lavalla on ilmeisen tunnettu orkesteri, joka soittaa niin sanottua thai-kantria.

Lavan edustalla joraavat lähinnä nuoret miehet iloisina keskenään. Heillä ei ole seuranaan samanikäisiä naisia.

Nuoria naisia ei näy kylällä muutenkaan. Poikkeuksellisesti isäntäni Promin pojilla on vaimot. He ovat onnekkaita.

Juotavaa hanavettä

Pieni tyttö juoksee kodin pihalla. Hänen isoäitinsä lakaisee kodin kaakelilattiaa. Tällä erää olohuoneen patjoilla hyttysverkkojen suojissa majailevat Promin pojat perheineen.

Lakaisu on jokapäiväistä, sillä siis-teys on thaimaalaiselle tärkeää.

Haarukoihin tottunut länsimaalainen saattaa aluksi ihmetellä ruokailua, jossa syödään lähinnä sormin. Kylpyhuoneissa ei ole suihkuja eikä istumapönttöjä. Tarpeet tehdään kyykyssä, ja peseytyminen hoidetaan betonialtaassa. WC huuhdellaan toisesta altaasta kauhotulla vedellä.

Tämän kylän harvinaisuus on se, että hanasta hiljaa valuvaa vettä voi vaikka juoda. Se tulee suoraan läheisiltä kukkuloilta kirkkaasta purosta.

Mummon lakaistessa hymyillen pienin tytär rientää ulos. Vanhempi tyttö astuu autosta, joka on ostettu aikoinaan marjarahoilla.

Hän on ollut vanhempiensa mukana Khon Kaenin kaupungissa ostosreissulla. Takaisin tullaan lelukuorman kanssa.

Vaikka kylän elämä ei pyöri lasten ympärillä, silmäteriä he todella ovat. Erityisesti papan.

Pienin tyttö on isoisänsä Promin sylissä usein ruokaillessa ja muulloinkin.

Koulutukseen panostetaan

Pieni tyttö saa nyt elämänsä ensimmäisen kännykän. Tunnin kuluttua hän jo pelaa sillä Ant Smasher -suosikkipeliä. Isompi selailee koulukirjaa. Siinä on kuvia thaimaalaisista eläimistä ja hedelmistä, esimerkiksi rauskuista, elefanteista, duriaaneista ja annoonoista. Käpyannoonoita mutustammekin parhaillaan.

Näitä erittäin mehukkaita hedelmiä sattuu kasvamaan pihamaan puussa.Kirjassa on kuvien vieressä eläinten ja hedelmien nimet thaiksi ja englanniksi.

Lapsia koulutetaan Thaimaassa nykyään niin paljon kuin voidaan. Lähes kaikki käyvät peruskoulun.

Jos vanhemmilla on rahaa, lapsille hankitaan lisää koulutusta.

Vanhemmat toivovat lapsiensa oppivan erityisesti englantia.

Eivät vanhemmat marjarahoja itselleen käy ansaitsemassa. Suomessa tehdyt 15 tunnin työpäivät ovat sijoitus lapsiin. Tulevaisuuteen.

Marjatulot antavat lapsille mahdollisuuden kouluttautua, oppia hyvin englantia ja hankkia hyvä työ. Tai hyvä avioliitto, niin karulta kuin se länsimaalaisesta kuulostaakin.

Prom-papan silmäterä

Pojantytär on herännyt papan sylistä leikkimään.

Parikkalan, Tornion ja Kemijärven marjametsien tuotolla juuri hän voi tulevaisuudessa työskennellä Khon Kaenissa tai vaikka Bangkokissa esimerkiksi pankki- tai hotellivirkailijana.

Hänen ei todennäköisesti tarvitse mennä Phuketiin tai Pattayalle baaritytöksi, toisin kuin monen köyhiltä alueilta tulevan nuoren naisen.

Pappa kutsuu tyttöä jäätelölle.

”Fin”, hän huutaa.

Isoisä Burprom on kertonut hieman aiemmin, että Fin on tyttären nimi.

Fin eli Finland.

X