Lama-aikaankaan kaikilla ei mene huonosti – rahamiesten omaisuus kasvaa

Ei ihan kaikki menee sentään päin. . .

Pääasia on, että tapahtuu. Toimeliaisuus synnyttää aina uutta toimeliaisuutta.

Piristävä valonpilkahdus tulee kaamoksen keskellä pohjoisesta tervakaupungista.

Toimitusjohtaja Toivo Sukari on aloittanut Oulun Ideaparkin laajennustyöt. Uutta pinta-alaa valmistuu ensi vuoden huhtikuussa runsaat 3 000 neliömetriä, kertoo sanomalehti Kaleva.

Laajennuksen jälkeen Sukari Konsernin kauppakeskuksessa on Oulussa lattiapintaa kolme hehtaaria.

Jo nyt on tiedossa, että uutta liiketilaa syntyy liian vähän. Halukkaita vuokralaisia on ollut alusta saakka enemmän kuin tarjolle tulevia tiloja.

”Nousu alkaa viimeistään ensi vuoden alussa. Rahaa on maailmalla vaikka kuinka paljon, ja nyt myös pankit ovat alkaneet rahoittaa investointeja”, Sukari lausuu toiveikkaita sanoja.

Toivo Sukari ei ole yksin.

Viime vuoden verotiedot paljastivat taas kerran, että surkeimpaan lama-aikaankaan ei kaikilla mene huonosti.

Päinvastoin. Rahamiehet ovat liikkeellä säkkeineen. Lisää omaisuutta kasautuu.

Kuuluu pohjoisesta muutakin hyvää. Lapin linnut saapuivat etelään.

Rinnassa hypähti, kun alkutalven ensimmäinen tilhiparvi sirisi Hämeenlinnan Papinniityssä. Ravinto on kulkureilla tiukassa. Ahnaasti ne kävivät harvojen pihlajanmarjojen kimppuun.

Mikäli Koikkalainen oikein laski, pääluku oli noin 50 töyhtöpäätä.

Eikä päivää ilman Tynkkystä.

Jos asioita tuntematon marsilainen laskeutuisi Suomeen, vihreälle tötteröpäämiehelle syntyisi käsitys, että Sebastian Tynkkynen on valtakunnan ylintä valtiomiestasoa. Tv-uutisissa hän on ollut viikon ykkönen, lehdissä pakollista peruskamaa. Vähemmilläkin ansioilla saa tuolin alleen Uutisvuodossa.

Sitä se menestys teettää. Vaalivoitto ja ministerinpaikat eivät tule yksin. Asiaan kuuluu, että huipulla olevia tarkkaillaan ja edesottamuksia seurataan.

Pari vuotta sitten eivät olisi korvat paljon lotkahtaneet, jos olisi tullut puhe perussuomalaisten kolmannesta varapuheenjohtajasta. Nyt työmies Matti Putkosella on kukkuramitoin muitakin särmiä, joihin tarttua. Ja Putkonen tuntuu tarttuvankin.

Kummasti valta tuntuu koettelevan huumorintajua. Omat rivit tiivistyvät, seinät tulevat lähemmäksi, epäluuloisuus lisääntyy, mörköjä näkyy nurkissa. Kumman äkkiä kaikki on vain median kaunaa, ajojahtia ja tietoista väärinymmärrystä.

Kannattaisi ehkä ottaa hiukan kevyemmin, antaa vain lumen tulla tupaan. Sitä mahtuu. Jos on vuosikaudet räksyttänyt muille, pitää olla valmis siihen, että itsellekin räksytetään.

Hyvä on myös muistaa, että herkkähipiäisyys on kaksipiippuinen juttu. Se kääntyy helposti vain itseä vastaan. Seuraaviin eduskuntavaaleihin on pitkä taival, matka-aikaa kolme ja puoli vuotta.

Ja eikö perkele tullut viime viikolla lehteen nimivirhe. Tätä se korkea ikä teettää.

Koikkalainen puhui pyhämaalaisesta kyläpoliisista Makkosesta. Oikea sukunimi oli tietysti Mannonen ja etunimi Yrjö.

Mikä olikaan vanhan liiton journalistien perusohje?

Tarkista, tarkista ja vielä kerran tarkista.

Aina sen vain edestänsä löytää.

Marraskuu on kuukausista ylivoimaisesti julmin. Koville ottaa, mutta siitä selviää kyllä hengissä.

Kuulemma.