Uusi vuosi, uudet kujeet

Hieno tunne oli aloittaa uusi vuosi. Paljon varmempi oli olokin kuin aikaisemmin. Ihmeesti olympiamitali on antanu lisää itseluottamusta, tehoa ja virtaa, mikä on näkynyt reeneissäkin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Hieno tunne oli aloittaa uusi vuosi. Paljon varmempi oli olokin kuin aikaisemmin. Ihmeesti olympiamitali on antanu lisää itseluottamusta, tehoa ja virtaa, mikä on näkynyt reeneissäkin.
Teksti:
Antti Ruuskanen

Ne ovat sujuneet ilman ongelmia. Uuteen harjoituskauteen pääsin paikat ehjinä, mikä keihäänheittäjälle on harvinaista.

Vuoden vaihteessa on aina jotakin maagista. Mennyt on peruuttamattomasti takana ja uus vuos odottaa hämärän peitossa haasteineen edessä.

Tullee mietittyä tavallista enemmän tulevaa. En sille mittää voi; urheiluasiat pyöri eniten mielessä. Moskovan MM-kisat elokuussa kutkuttaa kummasti takaraivossa.

***

Perinteet ovat minulle juhlapäivinä tärkeitä. Pyrin pitämään niistä kiinni aina kun se vain on mahdollista.

Vuoden vaihdetta vietin perinteisin menoin perhejuhlana, kuten aikaisempinakin vuosina.

Koolla on tavallisesti lapsuudenkotona Pielavedellä vanhemmat, kaksi sisarusta ja tyttöystävä.

Saunominen kuului jälleen tärkeänä osana ohjelmaa. Saunan hämärässä oli mukava turista ja istua kiireettä lauteilla. Jutut liikkuivat maan ja taivaan välillä, mutta vähemmän puhuttiin urheilusta.

Pari rakettiakin tuli ammuttua. Joskus kun ei ole ollu raketteja, on haulikolla tossautettu ilmaan uuden vuoden kunniaksi. Ruoka noudatteli myös tavallisia aaton perinteitä: joulun jämät ja makkaroita.

Harjoittelu on pyöriny täysillä marraskuusta alkaen lähinnä Tanhuvaaran opistolla.

Sitä edeltävä aika oli tosi vilkasta.

Lontoon jälkeen pidin kaksi viikkoa lomaa, mutta sitten alko hulina.

Edustuksia oli paljon enemmän kuin mitä ikinä kuvittelin. Pyyntöjä ja toiveita tuli managerilleni Jarmo Hirvoselle vielä enemmänkin. Hän ei kaikkia edes kertonu mulle.

Kotona en ole ehtiny käyä kuin kääntymässä.

Kiertelin myymälöissä, urheiluliikkeissä ja messuilla ympäri Suomen. Mäntyharjullakin 200–300 ihmistä oli pyytämässä nimmaria. Ihmisiä tuntui kummasti kiinnostavan, mitä teen.

Hienoa oli huomata, miten ihmiset tuli rohkeasti juttelemaan urheilusta ja keihäänheitosta. Vanhemmat ihmiset tuntuivat tietävän kaiken keihäänheiton suomalaissaavutuksista.

Tosin moni onnitteli minua olympiavoittajana. Kun korjasin, että sain ronssia, he eivät siitä piitanneet. Mitali kuin mitali oli yleinen vastaus.

***

Kyllä olympiamitalin arvo tuntuu olevan suomalaisille tosi tärkeä. Paljon suurempi kuin muiden arvokisojen mitali.

Kotona en ole ehtiny käyä kuin kääntymässä ja hirvimetälle ehdin vain kolme kertaa. Kuva: Philippe Henry/SKOY.

Kotona en ole ehtiny käyä kuin kääntymässä ja hirvimetälle ehdin vain kolme kertaa. Kuva: Philippe Henry/SKOY.

Ajattelinkin, että mikä hyörinä olis ollut kultamitalistina?

En tiedä mitä olis tapahtunu, jos olisin olympiakultaa voittanu. Olisko silloin pitäny pottukuoppaan piiloutua?

Metsästys ja kalastusreissut jäivät vähemmälle. Aikaisemmin olin syksyllä hirvipassissa jopa 16 kertaa. Nyt ehdin vain kolme kertaa hirvimetälle. Niillä kerroilla emme saaneet ammuttua yhtään hirveä.

Sen sijaan teerikanta oli hyvä. Lintumetsältä tuli hyvät saaliit.

Marras–joulukuun olen reissannu tuttua reittiä: Pielavesi–Suonenjoki–Tanhuvaara. Tanhuvaarassa harjoituspaikat ovat huippua ja porukka rentoa.

Sama porukka kuin ennen Lontoon kisoja jatkaa taustatiiminä: Aki Par­viainen valmentajana, Jarmo Hirvonen managerina, Tero Heiska junailemassa kisat, Heikki Jaroma henkilääkärinä ja Asko Vehviläinen Suonenjoella hierojana.

Asko on 72-vuotias, kaiken huippu-urheilusta nähnyt hierojavelho. Kolmas kausi alkaa Akin valmennuksessa.

Tammikuussa on tarkoitus leireillä Etelä-Afrikassa tutuilla seuduilla Potchefstroomissa, noin 100 kilometriä Johannesburgista koilliseen. Tämä on jo neljäs kerta kun reenaan Etelä-Afrikassa.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Pitäkää kunnostanne ja toisistanne huolta.

 

Ps. Helmikuussa kerron leirikuulumisia Etelä-Afrikasta.

X