Esko Valtaoja: Tanssikurssi vaimon kanssa johti henkiseen vammautumiseen
JUNAT ja naiset tunnetusti ovat, kuten Jenni Vartiainen laulaa, luotuja kulkemaan. Mutta tiedättekö mitä yhteistä on moottoripyörän ja kainuulaisen naisen kulkemisella?
Kummassakaan ei ole pakkia.
KAUAN SITTEN hankin legendaarisesta turkulaisesta Reunamon tanssiopistosta rakkaalleni joululahjaksi yhteisen tanssikurssin. Hän näet aina haaveili siitä, kuinka leijuisimme yhdessä parketilla. Huonostihan siinä kävi.
Viikkokausia tuskastelin ja ihmettelin, miksi Madamen kanssa jopa minun toivottomat jalkani pysyivät jotenkin kuvioissa mukana, mutta vaimon kanssa yrittäminen johti vain henkiseen ja melkein fyysiseenkin vammautumiseen. Tanssitietämykseni kasvaessa oivalsin lopulta syyn: kumpikin yritti viedä, ja niinpä vain työnsimme kaikin voimin toisiamme parketilla, niskat punaisina ähisten.
”Näin minä aina olen tanssinut”, puolustautui vaimo, eikä edelleenkään suostunut peruuttamaan.
TANSSI on yksi harvoista kulttuuriuniversaaleista, sellaisista inhimillisen käyttäytymisen muodoista, joita esiintyy jokaisessa tunnetussa kulttuurissa – esihistoriasta nykypäivään ja Amazonin viidakoista Linnan juhliin. Jotain ainutlaatuista siinä siis täytyy olla.
SIMPANSSISERKKUMMEKIN tanssivat. Tutkijat ovat tunnistaneet ainakin kaksi koreografiaa, sadetanssin ja tulitanssin. Videoiden perusteella tyyli ja taso vastaavat aika lailla omaani. Ja yksivuotias lapsenlapsemme Totti hypähtelee rytmikkäästi ja riemukkaasti aina tilaisuuden tullen. Tanssi on syvällä meissä kädellisissä.
TANSSI vie meidät jonnekin muualle, toiseen todellisuuteen. Shamaani paukuttaa rumpuaan, tanssii ja lankeaa loveen, ja herättyään kertoo jumalten valtakuntien kuulumiset.
Alkuperäiskansojen yhteisölliset tanssit ovat myös tarkoin säädeltyjä rituaaleja. Kullakin tanssilla on oma tarkoituksensa, oma aikansa ja paikkansa. Eiväthän simpanssitkaan tanssi sadetanssia metsäpalon nähdessään.
JA TIETYSTI tanssilla on vielä kolmaskin tehtävänsä, nykyisin kenties kaikista tärkein, kun emme enää shamaaneista ja heimorituaaleista niin paljoa piittaa.
Tiukkapipot eivät turhaan ole kautta aikojen pyrkineet kieltämään tanssia syntinä. Sen yhteys siihen toiseen rytmiseen perustoimintaamme on selvä. Milloinpa muulloinkaan teemme toistuvasti samaa liikettä, joskus valssimaisen hitaasti keinautellen ja notkautellen, joskus kiihkeästi ylös ja alas pogoten?
EHKÄPÄ, lohdutan itseäni, on ihan hyvä olla parkettien partasuti. Joutuu kehittämään muita ominaisuuksiaan, ellei halua koko ikäänsä saada pakkeja vastakkaiselta sukupuolelta.