Kultakuumetta

Lokakuussa 1897 turkulaiset Kalle ja Anton Joutsen lähtivät kohti Alaskaa, josta oli edellisenä vuonna löydetty kultaa. Tuhannen mailin matka Seattlesta Klondikeen kesti koko talven.

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Lokakuussa 1897 turkulaiset Kalle ja Anton Joutsen lähtivät kohti Alaskaa, josta oli edellisenä vuonna löydetty kultaa. Tuhannen mailin matka Seattlesta Klondikeen kesti koko talven.
Teksti:
Esko Valtaoja

Kahden ja puolen tonnin varusteet oli raahattava omin voimin, pahimmissa paikoissa vuoristosolien jäähän hakattuja askelmia nousten. Mutta samoin kuin tuo kuuluisampi Klondiken matkaaja, Roope Ankka, he pääsivät perille ja löysivät kultaa.

Kalle ja Anton Joutsenen tarinan kirjassa Suomalaisveljekset kullankaivajina Klondikessa muistiin merkinnyt Yrjö Raevuori kertoo, että suomalaisia lähti kyllä runsaasti taipaleelle, mutta useimmat päätyivät kultamaiden sijaan kapakoihin ryyppäämään.

Raittiuden, sisun ja hyvän onnen täydensi osaaminen. Kalle oli työskennellyt Wulffin konepajassa Turussa, ja otti uudet keinot käyttöön veljesten valtauksella. Nuotioiden sijaan ikirouta sulatettiin höyrykoneilla. Kultahiekkapussit pullistuivat.

Kultakuume on metka tunne. Kauan sitten se iski minuunkin, kun eno ja minä pysähdyimme pariksi tunniksi Tankavaaraan nelostien varteen. Seurueemme naisväki pakotti meidät palaamaan Sodankylään, mutta heti seuraavana aamuna hyppäsimme autoon ja palasimme vaskooleja huljuttamaan. Raumalan Nipa ja muut aidot mainarit hätistivät meidät lopulta nauraen pois turistirysältään iltamyöhällä. He kyllä tunnistivat kultakuumeen sen nähdessään.

Ahneus pyörittää maailmaa, siihenhän kapitalismikin oikeastaan perustuu. Harvalle riittää tasainen toimeentulo, jos on mahdollisuutta vaurastua työllä, nokkeluudella, tai pelkällä tuurilla. Vielä harvempi viitsi ponnistella sosialistimaissa yhteisen hyvän eteen, kun oman kultahiekkapussin kasvattaminen oli kiellettyä.

Parhaimmillaan ahneus kanavoituu toimivaksi ja dynaamiseksi länsimaiseksi yhteiskunnaksi, jossa ahneudelle on myös pistetty kohtuulliset rajat. Pahimmillaan taas saamme kultaisia kädenpuristuksia, wincapitoja, ja peliriippuvaisia eläkeläisiä. Tasapainon löytäminen henkilökohtaisen ahneuden ja yhteisen reiluuden välille on jokaisen toimivan yhteiskunnan suurimpia haasteita.

Klondiken veljesten ahneudella oli komea loppuhuipennus. Kahdeksan Alaskan-vuoden jälkeen he palasivat rikkaina miehinä takaisin Suomeen, jossa he taitavina liikemiehinä kasvattivat omaisuuttaan vuosikymmenestä toiseen.

Naimattomat veljekset testamenttasivat valtaosan omaisuudestaan Turun yliopistolle, joka sen turvin pääsi muuttamaan uusiin tiloihin Ryssänmäelle. Fysiikan ja kemian laitosrakennus, jonka käytäviä minäkin yhä kulutan, on rakennettu Alaskan kullalla.

X