Minä nukun nyt!

Yhden ainoan kerran elämässäni olen ollut virkku aamulla herätessäni. Olin lentänyt pohjoisnavan yli Alaskaan, ja kahdentoista tunnin aikaeron ansiosta ponkaisin ylös viideltä aamulla. Keittelin kahvit hotellihuoneessani, luin lehteä ja katselin auringonnousua täynnä tarmoa ja maailmanvalloitussuunnitelmia. Tältä siis tuntuu olla aamuvirkku, ajattelin ihmetellen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Yhden ainoan kerran elämässäni olen ollut virkku aamulla herätessäni. Olin lentänyt pohjoisnavan yli Alaskaan, ja kahdentoista tunnin aikaeron ansiosta ponkaisin ylös viideltä aamulla. Keittelin kahvit hotellihuoneessani, luin lehteä ja katselin auringonnousua täynnä tarmoa ja maailmanvalloitussuunnitelmia. Tältä siis tuntuu olla aamuvirkku, ajattelin ihmetellen.
Teksti:
Esko Valtaoja

Koko elämäni ajan olen ollut sangen säälittävässä tilassa herättyäni. Ensimmäisen vartin ajan olo tuntuu siltä kuin olisi keskitasoinen krapula. Ajatukset junnaavat, ja pelkästään kahvin keitto on elämää suurempi haaste. Kouluaika oli pelkkää kidutusta alati uhkaavine jälki-istuntoineen liian monesta aamuhartaudesta myöhästyttyäni.

Vaikka nykyajan tähtitieteilijät eivät vastoin yleistä luuloa paljon yötöitä harrastakaan, tässä ammatissa pystyy sentään nukkumaan aamulla normia pitempään, mikä on auttanut minua säilyttämään edes rippeet fyysisestä ja henkisestä terveydestäni.

Suomessa vallitsee aamuvirkkujen tyrannia. Ei ole mitään järkevää syytä, miksi kaikkien pitäisi ponkaista ylös puoli seitsemältä ollakseen kunnon kansalaisia. Ja kenen tarvitsee päästä kauppoihin aamuyhdeksältä? Sivistyneessä maailmassa päivään aletaan virittäytyä joskus kymmenen, yhdentoista aikoihin, ja jatketaan sitten illalla tarpeen vaatiessa.

Mutta Suomi, auta armias. Kun kello on sekunnin yli yhdeksän, pärähtää puhelin ja siellä on joku etovan pirteä myyjä tai työporukan organisaattori, joka epäilemättä on jo tuntikausia tuijottanut seinäkelloaan ja vain odottanut, että se lyö yhdeksän. Liittyyköhän tämä siihen kuuluisaan luterilaiseen työmoraaliin?

Meitä aamu-unisia pidetään jotenkin huonompina ja laiskempina ihmisinä kuin aamuvirkkuja, vaikka kyseessä on synnynnäinen ominaisuus, yhtä vaikeasti muutettavissa kuin sukupuoli. Ja vaikka maailmankaikkeudessa ei todistettavasti ole koskaan tapahtunut mitään erityisen tärkeää ennen puoltapäivää.

Uni on kumma ilmiö. Pitkä nukkumattomuus voi johtaa kuolemaan, ja vähäinenkin unihäiriö vaikeuttaa elämää. Eläimet nukkuvat, linnutkin lentäessään, ja alkeellinen sukkulamatokin ottaa aina välillä nokoset. Pelkästä huilimisesta ei voi olla kyse, koska talvihorroksessakin pitää välillä ihan erikseen nukkua. Emme ymmärrä lainkaan, miksi ihmeessä eliöt viettävät suuren, monet jopa suurimman, osan elämästään mitään hyödyllistä tekemättä.

No, ainakaan nukkuva ei syntiä tee. Eikä tee vasta herännytkään, ainakaan jos hän on aamu-uninen. Minulle on turha tulla puhumaan mistään testosteronitasoista ennen iltapäivää.

X