Kotiluolamme lähettyvillä
Lapissa ihmisen ”toimien koko kenttä rajoittuu melkein yhdeksän kuukautta hänen luolansa lähipiiriin”. Eikä tässä vielä kaikki. Lapissa ”mitätön määrä arvostelukykyä ajaa asian, kun taas henkevyyden kohdalla säästö on kokonainen ja täydellinen, kun kipunaakaan ei tarvita, kipunaakaan ei ole annettu”.
Tätä mieltä on englantilaiskirjailija Laurence Sterne (1713–1768), joka ilmiselvästi on jäänyt Suomi-kuvaa kirkastavien brändityöryhmien ponnistelujen ulottumattomiin.
Syynä saattaa olla se, että Sterne kirjoitti nerokkaan romaaninsa Tristram Shandy (WSOY 1998, suomentanut Kersti Juva) lähes kaksisataaviisikymmentä vuotta sitten. Olen, anteeksiantamatonta kyllä, yksinkertaistanut kirjailijan persoonallista välimerkitystä journalistisiin tarpeisiin.
Pienet kansat haluavat kokoaan suuremman julkisuuden. Tätä varten käynnistetään valtiojohtoisia mainoskampanjoita, joitten tarkoituksena on saada kaukaiset, suuret kansat toistelemaan pienen kansan nimeä kaipaus huulillaan ja ihailu silmissään.
Tämähän ei toimi. Tässä rakennetaan mahdollisimman suuri laivan pienoismalli ja ryhdytään sen jälkeen puhaltamaan sen ympärille tulikuumasta massasta pulloa. Se ei onnistu.
Kyllä pienet kansat saattavat päästä koko maailman mielenkiinnon kohteeksi. Suomen tapauksessa kaikkien aikojen toimivin mainoskampanja oli talvisota. Harva toivoo kuitenkaan paluuta näihin markkinointimme suuruuden päiviin.
Myös muut pienet kansat pääsevät yleismaailmallisen mielenkiinnon kohteeksi, kunhan vain ne suostuvat hukkumaan veriseen sotaan. Se on käypä, mutta kohtuuton hinta näkyvyydestä.
Suomi-kuvan toisessa ääripäässä isänmaatamme pidetään modernina ja kehittyneenä pohjoismaisena demokratiana, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia. Vastapäässä eli kirjailija Sternen päässä epäillään suomalaisten vastahakoisesti poistuvan nokisen kotiluolansa lähettyviltä.
Väitän Sternen riehakkaitten käsitysten olevan edelleen vallitsevampia kuin virallisen, ulkomaista kulutusta varten valmistetun Suomi-kuvan. Internetin aikakaudella faktaa on saatavilla muutaman sekunnin päässä. Silti asiatiedon levittäminen vaikuttaa ylivoimaiselta.
Ennakkoluulot valmistetaan kullasta tai jostain muusta kalliista aineesta. Siksi niistä ei haluta luopua.
Lopuksi lasken suuren kirjailijan pohtimaan, millaista olisi elää Suomen kaltaisessa maassa:
”Miten lohdutonta olisi hallita valtakuntaa, taistella taistelu, tehdä sopimus, järjestää ottelu, kirjoittaa kirja, saada lapsi tai pitää kapitulin kokous keskellä niin ylenpalttista henkevyyden ja arvostelukyvyn puutetta! Taivaan tähden!”