Lukumiehet

Lukumiehellä tarkoitettiin ennen miestä, joka lukee paljon. Nyt sillä tarkoitetaan miestä, joka tuntee luvut, numerot.Muistelen viitisentoista vuotta sitten noteeranneeni Paavo Lipposen haastattelun. Siinä kysyttiin, mitä hän on viimeksi lukenut. Silloinen pääministeri kertoi lukeneensa Edith Södergranin runon.

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Lukumiehellä tarkoitettiin ennen miestä, joka lukee paljon. Nyt sillä tarkoitetaan miestä, joka tuntee luvut, numerot.Muistelen viitisentoista vuotta sitten noteeranneeni Paavo Lipposen haastattelun. Siinä kysyttiin, mitä hän on viimeksi lukenut. Silloinen pääministeri kertoi lukeneensa Edith Södergranin runon.
Teksti:
Jari Tervo

Se oli niin suurenmoista lyriikkaa, että Lipponen iloitsi kulkeneensa hetken jalat irti maasta.

Lipposen tiedetään harrastavan kirjallisuutta. Toinen vanhamerkityksinen lukumies on ulkoministeri Erkki Tuomioja. Hän viettää kolmasosan ajastaan Lipposen tavoin jalat irti maasta, tosin lentokoneessa. Yksitoikkoiset tunnit Tuomioja muuttaa monitoikkoisiksi lukemalla. Lukemisistaan hän kertoo blogissaan.

Lukeminen on edelleen toiseksi paras tapa tutkia ihmistä. Paras on kirjoittaminen.

Sekä Lipponen että Tuomioja ovat paitsi lukeneita myös sivistyneitä poliitikkoja. Yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasta ei ole. Heidät tunnistaa siitä, että heidän lempikirjansa on Täällä Pohjantähden alla.

Trilogia on erinomainen, mutta eivät suomalaiset poliitikot sitä mainosta sen vuoksi. Pohjantähden mainitseminen on vain tyhjä, ketään loukkaamaton vastaus. Usein vaikuttaa siltä, että lempikirja on myös ainoa luettu kirja.

Väinö Linnan kirjojen klassikkoasema suojaa poliitikkoa, joka ilmoittaa ne mieliromaaneikseen. Jos Pohjantähti olisikin jäänyt lukematta, siitä narahtaminen on epätodennäköistä. Tarkentavia kysymyksiä ei kysytä.

Talouden huippujohtajien Pohjantähti on Tuntematon sotilas. Sen ilmoittaminen mielikirjaksi kertoo vasta nimitetyn toimitusjohtajan suoraselkäisyydestä ja isänmaallisuudesta. Se on kuulemma myös sivuuttamaton johtamistaidon opas.

Miten niin? Eihän vänrikki Koskela jaellut potkuja varmuuden vuoksi eikä lakkauttanut voittoa tuottavaa tehdasta eikä piilotellut varoja veroparatiisiin eikä jäänyt kuusikymmentävuotiaana kultaisen kädenpuristuksen saattelemana miljoonaeläkkeelle.

Händikäppiä Tuntemattoman sotilailla varmasti oli, muttei todellakaan golfissa.

Sivistys on nykyisin poliitikolle taakka, joka estää luontevan yhteydenpidon kansaan. Kansana pidetään siksi mielellään ilmoittautuvaa, äänekkäintä osaa väestöstä. Niin pinnallista sivistyksen silausta ei edes ole, etteikö sitä pidetä elitisminä, myös mediassa. Vaatii kanttia puhua roskan sijaan runoudesta.

En ole pitkään aikaan kuullut yhdenkään kärkipoliitikon lainaavan etevimpiä tutkijoita, filosofeja tai kirjailijoita, mutta Putouksen sketsihahmoja siteerattiin talvella kulkutaudiksi asti. Televisiota voi vain pitää auki. Kirjaa ei, sitä pitää lukea.

Suomi on korkean koulutuksen ja matalan sivistyksen maa.

X