Jenni Haukio: Lajityypillistä elämää

Eläinsuojelulain kokonaisuudistus on määrä toteuttaa vuoden loppuun mennessä. Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY ja Animalia kampanjoivat keräämällä nimiä Eläinlaki-vetoomukseen, jonka lyhyessä ajassa on allekirjoittanut jo yli 30 000 suomalaista. Tämä kertoo siitä, että eläinten hyvinvointi ja oikeudet ovat nopealla vauhdilla valtavirtaistumassa laajasti jaetuiksi arvoiksi, jotka halutaan ottaa huomioon kulutuspäätöksiä tehtäessä.

Eläinlaki-vetoomuksessa vaaditaan, että eläinten on saatava toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Se, onko eläimellä tähän oikeus, riippuu asiaa arvioivan ihmisen etiikasta ja arvomaailmasta ja kuten olen moneen kertaan aiemminkin kirjoittanut, jokaisella meistä on oikeus omaan näkemykseensä. Se kuitenkaan ei ole tulkinnanvarainen tai mielipiteestä riippuvainen kysymys, onko eläimellä lajityypillisiä tarpeita vai ei. Tieteellinen tutkimus on osoittanut, että tarpeet ovat sisäsyntyisiä myös pitkälle jalostetuilla, vankeudessa elävillä eläimillä, joiden elinolosuhteet eivät mahdollista luontaisen käyttäytymisen toteuttamista.

Parhaat ystävämme koirat, nekin ovat pitkälle jalostettuja, eräässä mielessä vankeudessa eläviä eläimiä, joiden luontaista käytöstä rajoitetaan monin eri tavoin. Niiden vankeus on kuitenkin suhteellisempaa kuin häkkiolosuhteissa elävien tuotantoeläinten.

Tammikuun pakkasten haihduttua olemme koiramme Lennun kanssa jälleen päässeet kiinni päivittäisiin pitkiin kävelylenkkeihimme. Kahden tunnin reipas kierros tarjoaa koiralle mahdollisuuden nuuskimiseen sekä liikuntaan ja hihnan toisen pään haltijalle aikaa uppoutua ajatuksiinsa.

Kun keskimääräisellä lenkillä vastaan tulee vähintään kymmenkunta muuta canis lupus familiaris & homo sapiens -parivaljakkoa, ajautuvat pohdintoni usein juuri koiran ja ihmisen väliseen suhteeseen. Tai paremminkin siihen, mitä koira suhteessaan ihmiseen saa ja mistä se jää paitsi. Itse pyrin kunnioittamaan koirani vapaata tahtoa niin pitkälle kuin suinkin mahdollista, reunaehtoina ettemme aiheuta haittaa muille ihmisille ja eläimille – tai koirani omalle turvallisuudelle. Se kun ei osaa liikennesääntöjä eikä välttämättä tunnista, mitä sen on terveellistä syödä ja mitä ei.

”Kaikki me olemme eläimiä”, toteaa professori Jaakko Hämeen-Anttila tukiessaan Eläinlaki-vetoomusta. Olen samaa mieltä. Ihminen on vain yksi eläinlaji muiden joukossa. Se, että ihmiskunnalla on teknologioidensa ansiosta fyysinen ylivoima suhteessa kaikkiin muihin lajeihin, ei ole oikeutus sellaiseen väkivaltaan ja riistoon, josta miljardit eläinyksilöt ympäri maapalloa päivästä päivään kärsivät.