Katoavassa maailmassa

Herra Santiago edustaa shuar-alkuperäiskansaa ja herra Moi hieman pohjoisempana asuvaa huaorani-kansaa. Eivätkä he loukkaannu, jos kutsumme heitä “intiaa­neiksi”. Molemmat ovat uhranneet suuren osan elämästään säilyttääkseen ympäristönsä seuraaville sukupolville tänä ilmastonmuutoksen ja energia-ahneuden aikana.

* * *

Tein ensimmäisen reportaasini Ecua­dorin viidakoista vuonna 1974, jolloin amerikkalainen öljy-yhtiö Texaco aiheut­ti – tarjoamistaan työpaikoista huolimatta – huaora­nien alueelle levottomuutta.

Kun pari vuosikymmentä myöhemmin palasin samalle alueelle Lago Agrion kaupungin alueelle, olivat Moin minulle esittelemät ympäristötuhot jo selvästi nähtävissä herkästi haavoittuvalla sademetsäalueella. Jäteöljyä ja myrkkylammikoita oli kaikkialla viidakossa.

Moi kertoi silloin, kuinka kansalaisjärjestöt olivat ryhtyneet oikeudellisiin toimiin saadakseen Texacon maksamaan korvauksia sen aiheuttamista ympäristötuhoista. Texaco oli 1964–1992 päästänyt miljardeja litroja myrkkyjätteitä itäisen Ecuadorin luontoon.

* * *

Kerta toisensa jälkeen ecuadorilaiset hävisivät käräjillä Texacolle, joka vuonna 2001 sulautui Chevron-yhtiöön, kunnes vaaka vuosikymmenien jälkeen vihdoin kallistui ympäristöaktivistien puolelle.

Viime vuonna, jolloin heimonsa asusteisiin pukeutunut Moi tuli sattumalta minua vastaan YK:n kahvilassa New Yorkissa, Chevron tuomittiin 19 miljardin dollarin korvauksiin. Ecuador takavarikoi suuryhtiön maassa olevia varoja, mutta oikeus­prosessi jatkuu aktivistien nyt syyttäessä yhtiötä siitä, että se maksoi lahjuksia asiaa käsitteleville ecua­dorilaisille tuomareille.

Samainen Chevron on saanut Yhdysvalloissa rapsut korruptiosta Irakissa. Sen varoja on jäädytetty tai uhataan jäädyttää Brasiliassa, Argentiinassa ja Kanadassa.

Kaiken tämän jälkeen luulisi, että Texaco/Chevron olisi palkittu puhtaan luonnon vihollisena numero yksi. Yksi kunniamaininta meni viime viikolla kuitenkin öljy-yhtiö Shellille, mikä kertonee jotain öljy-yhtiöistä yleensä.

Shellille kyseenalaista kunniaa antanut Greenpeace-järjestö kampanjoi nyt öljyjättiä vastaan, jotta se luopuisi suurista suunnitelmistaan arktisilla alueilla.

* * *

Olen käynyt myös pohjoisilla alueil­la Huippuvuoria myöten. Luonto siellä on yhtä haavoittuvainen kuin Amazoniallakin. Kysymys ei ole pelkästään mahdollisista öljyvuodoista tai Exxon Valdezin tapaisista tankkerihaavereista Alaskan rannikolla, vaan jostain suuremmasta.

Santiago taistelee ympäristön puolesta energia-ahneutta vastaan. Kuva: Rauli Virtanen.

Ilmastonmuutos sulattaa jo arktista aluetta ja nujertaa muun muassa jääkarhut, samalla kun se avaa kilpajuoksun uusille meriteille, lisää kaupallisia mahdollisuuksia ja niiden mukana sotilaallista läsnäoloa.

* * *

Viime viikolla toisen virkakautensa aloittanut, hyväksi mieheksi luonnehdittava presidentti Barack Obama puhui kauniisti ilmastonmuutoksen torjumisesta. Koska aihe ei kuitenkaan ollut hänen vaalikampanjassaan näkyvästi esillä – republikaanien kampanjasta puhumattakaan – voimme tuskin odottaa merkittäviä aloitteita tai niiden läpimenoa.

Dohan taannoinen ilmastokokous ei sekään tuonut lohtua maapallomme tilasta huolta kantaville. Poliitikot ovat päässeet lykkäämään ja vesittämään päätöksiä, joita meillä ei ole varaa odottaa.

Vaikka meillä on täällä Suomessa monen mielestä ”vanhan ajan kunnon talvi”, maailma makaa ilmastovaivoissaan todella huonosti. Ystäväni Santiagon rakastamat suuret puut kaatuvat Amazonialla humisten, eikä kysymys ole pelkästään liito-oravista.