Apteekkimonopoli tekee Suomesta eurooppalaisen kummajaisen
Voimakkaat lobbausjärjestöt pystyvät pitämään yllä rajoituksia ja etuoikeuksiaan.
ALKUKESÄN polkupyöräily Kaunispäälle tuntui vatsassakin. Närästykseen löytyi kuitenkin apu Saariselän K-kaupan baarista. Pullanpaiston ja kahvinkaadon välissä emäntä myi viiden euron renniepakkauksen.
Mutta hyi kauhistus: sehän on lääkettä – apteekkitavaraa!
Ilmeisesti Sipilän hallitus on pannut heti toimeksi ja vapauttanut itsehoitolääkkeet apteekeista kahviloihin, kioskeihin ja kauppoihin.
Eipä tietenkään. Eduskunnassa on toki virinnyt suuri innostus vähentää sääntelyä ja poistaa turhaa byrokratiaa. Vaan aina kun keskustelu muuttuu konkreettiseksi, touhukas pöhinä vaimenee. Voimakkaat lobbausjärjestöt pystyvät pitämään yllä rajoituksia ja etuoikeuksiaan. Esimerkiksi Suomen 600 apteekkaria perustelee monopoliaan lääketurvallisuudella, buranan myyjän kun tulee olla farmaseutti. Toki kahvilanpitäjä käy silloin, kun kyseessä on paikallisen apteekin ylläpitämä ”lääkekaappi” kuten Saariselällä.
Nikotiinipurukumien myynnin sallimisesta päivittäistavarakaupassa käytiin muutama vuosi sitten kiihkeä sota. En ole tähän mennessä kuullut, että joku olisi saanut nikotiinimyrkytyksen siksi, ettei Alepan kassa olisi osannut neuvoa oikeaa purkka-annostelua.
Apteekkimonopolissaan Suomi on eurooppalainen kummallisuus.
Kreikan talouden tilaa ei voi hyvälläkään syyllä kutsua enää närästykseksi, pikemminkin kysymys on kohtalokkaasta vatsahaavasta. Vaan toki Suomessa siihenkin neuvotaan lääkkeet. Viime viikolla Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä vaati Iltalehdessä, että Kreikan tulee paitsi uudistaa varhaiseläkejärjestelmäänsä myös ”lisätä kilpailua vapauttamalla suljettuja ammatteja, kuten apteekkitoimintaa”.
Tehkää niin kuin sanomme, mutta älkää ottako meistä esimerkkiä!
Vaikka moneen kertaan on kuultu varoittelut, kuinka ”olemme Kreikan tiellä”, meillä on ilmeisesti varaa tehottomaan lääkejakeluun. Edelleenkin apteekkiluvat jakaa viranomaislautakunta, jonka uskomme tietävän markkinataloutta paremmin, kuka ansaitsee saada alueellisen monopolin tai kauppakeskuksen rahakkaan apteekkipaikan.