Puuttuuko verottaja pian marja- ja sienisatoihinkin?

Olen kohtuullisen iloinen veronmaksaja. Mielestäni vero.fi on yksi Suomen parhaista verkkopalveluista. Harvemmin narisen veroista vaan yritän ajatella positiivisesti kaikkea verotuksella saatavaa hyvää.

Ajoittain verottajan näpertely lillukanvarsilla kuitenkin nyppii.

Vähän väliä kuulemme, miten suuryritykset pistävät euroja piiloon verosuunnittelun nimissä. Perustavat ulkomaille firmoja, joiden kautta yhtiön tulosta kierrätetään verottajan ulottumattomiin.

Vaan annapa olla, kun kiikarissa ovat pienen ihmisen pienet puuhat? Hänet yritetään saattaa jopa talkoohommista verolle, vaikka talkoorokka olisi tuimaa ja kalja taskulämmintä.

Sesonkiajankohtainen verottajan märkä uni koskee – näin sopivien säiden satuttua – satojen miljoonien kilojen marja-ja sienisaalista.

Yli puolet suomalaisista poimii mustikoita tai puolukoita ainakin kerran vuodessa, mutta silti vain kymmenisen prosenttia potentiaalisesta verotuskohteesta päätyy keittiöihin.

Ajatus keräilyn verottamisesta ei varsinaisesti edistä saaliiden kasvua.

Eikös lisätä tähän vapaa-ajan nautintovero, sillä marja- ja sienimetsässä on yleensä sopimattoman mukavaa?

Toisenlaisessa ajatusmaailmassa valtio tukisi marja- ja sienifanien startupeja, joiden tavoitteena on luoda maailman markkinoilla kelpaavia innovaatioita, terveystuotteita ja mitä lie nyhtöpuolukoita.

Nämä pellepelottomat saisivat kerätä tai keräyttää luonnon antimet verotta. Vasta sitten kun firman liikeidea alkaisi tuottaa riihikuivaa, pistäisi verokarhu tassunsa hunajapurkkiin.

Mutta ei. Ei meillä.

Mieluummin mädätköön metsään, niin marjat, sienet kuin ideatkin.

Entäpä sitten asuminen, joka vie kansalaisilta rahat ja kukkarot?

Tottahan se kallista on, kun asuntorakentamisen hinnasta 60 % on veroja ja erilaisia maksuja. Kunnilla on hintoja nostava kaavoitusmonopoli ja lisäksi kiva pikku sampo, joka jauhaa lisäeuroja, kun entiset loppuvat: kiinteistövero!

Ei ihme, jos iloistakin veronmaksajaa hetkittäin itkettää.