70 vuotta sitten natsijohtajia tuomittiin Nürnbergissa - Sivistynyt maailma sietää edelleen käsittämättömän paljon pahuutta
Kuluneet vuosikymmenet ovat osoittaneet, että maailma ei ole muuttunut paremmaksi.
70 vuotta sitten Nürnbergin oikeudenkäynnissä tuomittiin joukko natsijohtajia. Kun luin historiajutustamme (s.28) esimerkiksi sotamarsalkka Keitelin lausahduksen oikeudenkäynnin aikana, ihmettelin siitä huokuvaa, loppuun asti kylmän horjumatonta uskoa oman toiminnan oikeutukseen: ”Ihmiselämä ei merkitse juuri mitään ja tehokas pelotevaikutus saadaan aikaan vain tavattomalla ankaruudella.”
Teot, joista kiinni saatuja natseja syytettiin, olivat niin järkyttäviä, ettei ”sivistynyt maailma voi sietää niiden huomiotta jättämistä, koska se ei selviäisi hengissä, jos ne toistuisivat”. Näin sanoi syyttäjien puheenjohtaja Robert Jackson.
Kuluneet vuosikymmenet ovat osoittaneet, että maailma ei ole muuttunut paremmaksi. Samankaltaiset kauheudet toistuvat, sivistynyt maailma sinnittelee hengissä ja sietää edelleen käsittämättömän paljon ja monipuolista pahuutta – viime vaiheessa esimerkiksi Syyriassa – kun ei muuta voi ja uskalla kriisin laajenemisen pelossa.
1930-luvun loppuvuosina natsi-Saksa testasi sotakonettaan Espanjan sisällissodassa Francon tukijana, mutta suurempia tavoitteita mielessään. Se oli kenraaliharjoitus, kirjoitti Heikki Aittokoski viikonloppuna esseessään (HS 9.10.). Venäjän vaikuttimet ja sanamuodot kuulostavat pelottavan samanlaisilta Syyriassa. Voi vain arvailla, mikä on tällä kertaa se suurempi tavoite.
Tavallinen ihminen elää todellisen sodan tai uutisten online-sodan keskellä, voimattomana suurten pelissä, joka voi yhä omalakisemmin suistaa pienten rauhallisen arjen kaaokseen.
Yrityksissämme välttää kaaoksen ytimeen joutumista yksi tärkeimmistä asioista on palauttaa mieleen suomalaisten keskinäinen yksituumaisuus, johon olemme tosipaikan tullen kyenneet. Tätä vahvuuttamme nyt kovasti haastetaan ja horjutetaan sekä ulkoa- että sisältäpäin.
Kirjailija ja Afrikan tuntija Juha Vakkuri toivoo (s. 42), ettemme keskittyisi siihen, mikä meitä ihmisiä erottaa vaan siihen, mikä meitä yhdistää. Yritän pitää nämä ajatukset valona, kun syksy ja maailma ovat pimenemässä.