Pääkirjoitus: Edelliset hallitukset antoivat ajan hoitaa ongelmat – siksi ajopuumme on kohta hallitsemattomassa koskessa

Näinä synkkinä aikoina, jolloin talousennusteita rukataan yhä synkemmiksi ja pessimistikin pettyy, tarvitaan positiivista ajattelua. Jospa unohtaisimme vähäksi aikaa vaatimukset teoista, ratkaisuista ja suorituksista ja antaisimme asioiden vain ratketa omalla painollaan.

Otetaan esimerkki yritysten työntekijävähennyksistä. Kun yt-neuvottelut on aikanaan saatu päätökseen, potkuja saa yleensä aluksi ilmoitettua verrattomasti suppeampi joukko. Fiksuimmat ja luovimmat työntekijät ovat ehtineet jo ennen yt-prosessia tai sen aikana hakeutua toisiin työpaikkoihin. Näin irtisanojien tehtävä helpottuu, ja myös kilpailijafirmat hyötyvät. Kansantaloudessa ns. luova tuho edistyy, kun aika hoiti kehitystä.

Sanoihan presidentti Mauno Koivistokin aikoinaan: ”Kunhan nyt jotenkin lonksuu.”

Opetusviranomaiset soittivat äskettäin hälytyskelloa huippulukioiden muuttumisesta tyttökouluiksi. Yliopistotkin naisistuvat, naiset Suomessa nostavat sivistystasoaan samaan aikaan, kun miehet jäävät sohville syljeskelemään.

Siis missä on ongelma? Pian maan johdossa tai pörssiyhtiöiden hallituksissa on naisenemmistö, työmarkkinoilla naisen euro on miehelle 80 senttiä. Matriarkaatti lähestyy, kun emme sorki käynnissä olevaa kehitystä, vaan annamme ajan hoitaa nykyiset tasa-arvo-ongelmat. Koiviston sanoin: ”Kyllä se siitä.”

Voivotus Euroopan väestön harmaantumisesta, ikäjakauman vääristymisestä on jatkunut vuosia. Suomessa tämä – virkaslangilla kestävyysvaje – on erityisesti huolettanut päättäjiä. Aika hoitaa nyt tätäkin: Lähi-idästä vyöryy Eurooppaan miljoonan nuoren ihmisen aalto. Tosin Suomeen saamme siitä vain rippeitä, mutta silti pientä helpotusta tulevaisuuden työvoimapulaan. Nykyajan maallistumisesta huolestuneet uskonnolliset piiritkin saavat lohtua, monet tulokkaista kun ovat hyvinkin hartaita uskovaisia – ja raittiita.

Mutta ironia sikseen.

Viime vaalikaudella maan hallitukset antoivat ajan hoitaa ongelmat. Siksi ajopuumme onkin kohta hallitsemattomassa koskessa.

Siis vielä yksi Koiviston opetus: ”Tarttis tehdä jottain.”