Tuottavuusloikka lisäämällä liikuntaa?
Jos olemme hyvässä kunnossa, ideoimme parempaa ja tuotamme enemmän.
Isä oli urheiluvalmentaja jo reilusti ennen kuin tuli 19-vuotiaana isäksi. Jalkapallo tai koripallo pomppi aina osana perhe-elämäämme, ajoittain liikaakin.
Nyt isä on katsellut korismatseja jo useita vuosia pilvenreunalta. Lähtö tuli vähän yli seitsemänkymppisenä, inhimillisesti katsoen liian aikaisin, kun ottaa huomioon liikunnallisen taustan. Ehkä asiaan vaikutti urheiluharrastuksiin turhan usein liittyvä toimintamalli: olut pelin jälkeen – ja vähitellen muulloinkin. Aktiiviliikunnan loputtua ruoka maistui entiseen tapaan, vaikka kulutus väheni dramaattisesti. Vähitellen isä jämähti kiikkustuoliinsa.
Mietin vieläkin, miten hänet olisi saanut välittämään enemmän itsestään ja motivoitumaan uudelleen liikkeelle, ennen kuin monenlaiset vaivat saivat vallan. Luultavasti ei mitenkään. Päätös liikkua on lopulta jokaisen oma ja motivaatio itsehoitoon rakentuu jo lapsuuden tunnekokemuksista.
Helsingissä on meneillään Liikuntalääketieteen päivät teemalla Tulevaisuuden terveys liikunnan varassa? Kysymysmerkki otsikossa on turha, sillä talouskurimuksen Suomessa itsehoito on viisainta, mitä kansalainen voi tehdä. Omavastuumme kasvaa koko ajan.
Kun hallitus tavoittelee tuottavuusloikkaa, loikkaajia olemme me kaikki, konkreettisesti. Jos olemme hyvässä kunnossa, ideoimme parempaa ja tuotamme enemmän. Lääkäri, professori Teppo Järvinen ehdottaakin, että tuottavuusloikkaa tukemaan vaaditut 2,5 viikoittaista lisätyötuntia käytettäisiin liikuntaan. Muut työtunnit tehostuvat ja niitä kertyy enemmän, kun sairauslomat ja työkyvyttömyyseläkkeiden tarve vähenevät. Mahtaako syntyä konsensusta?
Itse aloitin liikunnan vasta viisikymppisenä. Onneksi edes silloin. Kävelyä kertyy yli tuhat kilometriä vuodessa. Kypsässä iässä virinneestä golfinnostani tuli isää ja minua yhdistävä puheenaihe. Loppumetreille asti hän muisti kysyä kiikkustuolissaan, miten peli meni, vaikka laji oli joukkueurheilumiehelle outo. Mutta pallopelin nautinnon hän ymmärsi kokemuksesta. Kiitos hyvästä pallosilmästä, isä. Sinulta sen perin.