Silläkin uhalla, että saan ympäristöhalosta päähän, ihmettelen, tukeeko lahopuiden vaaliminen vaikkapa pyrkimyksiä hidastaa ilmaston lämpenemistä.
Teksti:
Tarja Hurme

Kun muutin reilut yhdeksän vuotta sitten nykyiseen kotiini, en arvannut erityisesti arvostaa espoolaisen rivitaloyhtiön takametsää. Kyllä siellä koiran kanssa kulki kävelyteitä, mutta metsä oli tiivis, osin ryteikköinen ja synkeä. Nyttemmin tiedän asuvani harvinaisen lehdon äärellä, mikä kuulostaa sanottuna kauniimmalta kuin on.

Siispä ilahduin, kun takametsää vastikään harvennettiin. Maisema valostui, siistiytyi ja puihin ilmestyi linnunpönttöjä. Ei metsä silti liiaksi puistolta tunnu, mutta kutsuu nyt kävelemään poluilleen.

Ympäristöväki luonnollisesti älähti espoolaista metsänhoitoa ja odotuksia runsaampaa puiden kaatoa. Kunnan motiiveja epäillään. Meni metsästä kuulemma metsän tuntu. Ei minun, kuntalaisen ja metsässä liikkujan, näkökulmasta, mutta sitä ei kai lasketa. Kiista syistä ja seurauksista jatkunee täältä ikuisuuteen.

Sen tuosta nokkapokasta ymmärsin, että ymmärrän kovin vähän metsänsuojelusta. Se näyttää tarkoittavan metsän suojelemista ihmisen luontotarpeilta, olivatpa ne sitten henkisiä, ulkoilullisia tai taloudellisia. Metsän on saatava elää alusta loppuunsa metsän aitoa elämää kaikkien muiden elollisten paitsi ihmisten kanssa. Metsän on myös parasta olla sellaisessa kunnossa, ettei siitä kykene eikä tee mielikään ihmisen kävellä läpi.

Viihdyn maalla, luonnossa ja metsissä. Joskus on antoisaa könytä hankalissa maastoissa ja ihmetellä koskematonta korpea. Mutta kaupunkilaisena haluan liikkua hoidetussa lähimetsässä. Kun lähden metsäkävelylle, olen oikein tyytyväinen, kun en eksy itsestään uusiutuviin ryteikköihin enkä kompastu lahopuihin.

Silläkin uhalla, että saan ympäristöhalosta päähän, ihmettelen, tukeeko lahopuiden vaaliminen vaikkapa pyrkimyksiä hidastaa ilmaston lämpenemistä. Metsät ovat hiilinieluja, jotka sitovat hiilidioksidia, siksi(kin) niitä tarvitaan. Jos puut saavat rauhassa lahota, siis palaa hitaasti niille sijoilleen, eivätkö ne päästä uudelleen ilmoille keräämänsä hiilidioksidin? Voiko luontoarvoja kunnioittava mutta järkevä hakkuu ja metsänhoito olla parempi ilmastoteko kuin lahopuiden suojeleminen?

X