Saara Aalto avoimena riippuvuudestaan – ”Pidin itseäni sokerihumalassa”
Seuran arkistosta: Saara Aalto alkoi 15-vuotiaana syödä roskaruokaa ja karkkia. Se johti vakavaan sairauskierteeseen, josta hänet pelasti vasta ruokavalion täydellinen muuttaminen.
Saara Aalto kertoo avoimesti sairauskierteestään, koska hän itse sai toisten kertomuksista apua.
”Olen jo pitkään halunnut käydä täällä”, Saara sanoo.
Myöhemmin tänä syksynä Saara lähtee matkalle Japaniin, eikä hänen tarvitse tyytyä vain puutarhaan Vantaalla. Muun muassa The Voice of Finlandin finaalista tunnetuksi tullut laulaja on fanittanut Japania teini-ikäisestä saakka ja käynyt siellä aiemminkin.
Entinen Saara Aalto intoilisi jo Tokion shoppailumahdollisuuksista, mutta hänen nykyinen minänsä ajattelee muuta – maan luontoa, kulttuuria, ruokahetkiä, temppeleitä.
Ajattelun muutokseen on syynsä. Viisitoistavuotiaana Saara sairastui, eikä yksikään lääkäri osannut auttaa.
Kesti kahdeksan vuotta, ennen kuin hän löysi keinon parantaa itsensä.
Tulehduskierre
Teini-iän keskellä Saara Aalto lähti musiikkilukioon Ouluun. Päivät venyivät pitkiksi. Hän asui koululla usein seitsemästä kymmeneen, koska aina oli jokin projekti meneillään.
Samalla hänen ruokavalionsa muuttui. Perinteinen kotiruoka vaihtui Hesburgerin hampurilaisaterioihin viitenä iltana viikossa, kun pikaruokaravintola oli aivan koulun vieressä. Välissä Saara osti karkkia koulun kahviosta.
”Pidin itseäni sokerihumalassa. Söin karkkia todella paljon.” Siitä alkoi tulehduskierre. Hiivatulehdus muuttui krooniseksi, ja siihen kuuluivat myös virtsatietulehduksen oireet.
”Kävin joka ilta Hesessä, mutta en yhdistänyt sitä mihinkään. Eikä yksikään lääkäri yhdistänyt, vaikka näin kahdeksan vuoden aikana monta lääkäriä. Kukaan ei ikinä kysynyt elämäntavoistani eikä ruokavaliostani mitään. En ikinä lihonut, vaikka söin pikaruokaa ja pakastepizzaa, kun en osannut itse laittaa ruokaa.”
Lisäksi Saara oli kärsinyt jo lapsesta saakka fibromyalgian kaltaisista oireista. Fibromyalgia tarkoittaa siirtyvää lihaskipua, ja sen aiheuttava oireyhtymä tunnetaan huonosti.
Kipua oli hoidettu vuosikausia särkylääkkeillä, ja vaikka Saara oli ravannut fysioterapeutilla ja lääkärillä, lihaskipu käsissä tai jaloissa saattoi silti herättää hänet aamuisin.
Kun siihen yhdistettiin vielä elimistön jatkuva tulehdustila, on oikea s taan täysi ihme, miten Saara pystyi vuosikaudet selviytymään kaikista urakoistaan.
Käännekohta
Saara oli kuusi vuotta jatkuvalla antibioottikuurilla. Sen lisäksi piti syödä särkylääkkeitä kroonisiin lihaskipuihin. Masennuslääkkeitäkin kokeiltiin turruttamaan kipua, mutta mistään ei ollut apua.
”Olin todella kipeä. Sairaudet haittasivat normaalia elämää tosi paljon, mutta tsemppasin ja pidin itseni liikkeessä positiivisella asenteella. Helppoa se ei tosin ollut.”
Lukion jälkeen Saara muutti Helsinkiin ja opiskeli kahdessa koulussa yhtä aikaa, esiintyi Helsingin kaupunginteatterin musikaaleissa ja teki vielä omaakin musiikkia. Iloinen elämänasenne piti hänet pystyssä.
Sitten tuli kevät 2010, eikä Saaralla ollut enää kiire mihinkään.
Elämä muuttuu
Saaralla oli tuolloin välivuosi musikaaleista eikä opiskelukaan painanut päälle. Aikaa jäi onnellisuudesta ja elämäntaidoista kertovien kirjojen lukemiseen, mikä rauhoitti stressiä.
”En enää syönytkään joka päivä karkkia. Sokerin vähentäminen auttoi yllättäen tulehduksiin, ja oireet alkoivat nopeasti parantua.”
Saara ymmärsi ruokavalion liittyvän hyvinvointiinsa. Hän alkoi lukea ruoan alkuperästä kertovia kirjoja, seurata ruokaan liittyviä blogeja ja tutkia superfood-ilmiötä, josta kirjoitettiin tuolloin lehdissä paljon.
Michael Pollanin Oikean ruoan puolesta (Atena 2009) oli yksi käänteentekevistä lukukokemuksista.
Saara ei ollut ikinä tykännyt ruoanlaitosta, mutta kynnys piti vain ylittää.
”Loppukeväästä 2010 rupesin kokeilemaan raakaruokareseptejä ja terveellisiä kasvisruokareseptejä. Oloni parani todella nopeasti ja pääsin lääkkeistä eroon kuukaudessa.”
Palaset loksahtelivat kohdalleen. Sokeri ja valkoinen vilja olivat ruokkineet hiivaa ja sen aiheuttamaa virtsatietulehdusta. Kevyttuotteisiin makeutusaineeksi lisätty aspartaami oli vaikuttanut lihassärkyyn.
”Yhdessä lehtijutussa kerrottiin, että amerikkalaiset sotilaat olivat alkaneet kärsiä muun muassa fibromyalgiasta tukikohdassa, jossa oli tarjolla vain light-tuotteita. Siitä sen tajusin. Ja olin syönyt vuosikaudet antibiootteja ja särkylääkkeitä!”
Saara vertaa ymmärryksen tunnetta ensirakkauteen.
”Olin ihan hurmostilassa. Sitten ensirakkaus laantuu, kun siitä tulee elämäntapa. Mutta onhan se uskomatonta. Saatoin vain yksin nauraa kotona, kun menin sekaisin siitä hyvästä olosta, että olin terve.”
Tuon kesän aikana hän sävelsi ensimmäisen albuminsa, Blessed With Love. Sen musiikki syntyi silkasta kiitollisuudesta.
Kuin rakkaussuhde
Kaikki tapahtui oikeastaan hyvin nopeasti. Ensin Saara lopetti karkin ostamisen ja meni käymään luontaistuotekaupassa.
”Ostin sieltä kaikkea, mistä olin lukenut. Sellainen tulee kalliiksi varsinkin aluksi, mutta rupesin kuitenkin kokeilemaan reseptejä. Oli vapaa kesä, oli aikaa perehtyä. Ruoanlaitto oli todella inspiroivaa.”
Saara ymmärsi, että olennaista ei ole vähentää kaikkea, vaan korvata huonot asiat paremmalla. Hän opetteli tekemään raakasuklaata itse, vaihtoi tuoretuotteet luomuun ja päätti keskittyä ruoan laatuun.
Luomutuotteet toivat vielä yhden yllättävän parantumisen: Saaralla oli ollut siitepölyallergia kymmenvuotiaasta saakka. Hän ei ollut pystynyt syömään hedelmiäkään allergian takia vuosikausiin.
”Sitten yhtäkkiä saatoinkin syödä niitä! Söin todella paljon omenia silloin kesällä ja syksyllä.”
Tärkein reseptilöytö oli vihersmoothie, jota Saara tekee edelleen päivittäin. Tehosekoittimeen uppoaa yksi ruukkusalaatti, kaksi avokadoa, kaksi banaania, kotimaisia marjoja sekä silloin tällöin hiukan hunajaa tai lakritsijuurta tuomaan makeutta.
”En voisi ikinä palata takaisin entiseen elämääni. Kun sitä katsoo nyt, näyttää niin selkeältä, mistä ne asiat johtuivat.”
Superfoodin salat
Ehdottomuutta Saara kaihtaa. Pääsääntöisesti hän syö kasvisruokaa ja pitää mahdollisuuksien mukaan kiinni ruoan laadusta. Hän voi syödä myös leipää, vaikka ei sitä itse osta.
”En ole absoluuttinen minkään kanssa. On olemassa paljon kirjallisuutta ja blogeja, mutta olennaista on soveltaa asioita itse omaan elämäänsä.”
Tärkeää on Saaran mielestä luonnollisuus. ”Kun näihin asioihin pääsee sisälle, maalaisjärki riittää.”
Superfoodista Saara oli aluksi todella innostunut, ja hän kokeili kaikkea. MSM eli orgaaninen rikki sai jopa hiukset kasvamaan.
Tälläkin hetkellä hänen kaapistaan löytyy kotimaisia marjajauheita, pakurikääpää, camu camu -marjoja Amazonilta, lucuma-hedelmää Andeilta sekä erilaisia viherjauheita. Ja kokonainen pussi maca-jauhetta.
”Siihen minun kroppani ei pysty, se on niin pahaa. Monet superfoodit ovat pahanmakuisia. Smoothien sekaan niitä saa niin, etteivät ne maistu juuri ollenkaan. Aiemmin söin kaikenlaista, vaikka maistui pahalta, kun olin niin innostunut.”
Ihmeitä tekeviksi aineiksi Saara ei superfood-tuotteita väitä.
”Kun olin aiemmin syönyt huonosti, tietysti jo se auttoi, että jätti ne huonot pois.”
Luontosuhde muuttui
Uuden ruokavalion lisäksi Saara pitää suurena asiana sitä, että koko hänen suhteensa ruokaan on muuttunut. Enää sitä ei vain mätä suuhun nälästä, vaan yksittäistä salaatinlehteäkin katsoo eri tavalla.
Tuoretuotteet ovat Suomessa kalliita, kun talvi on pitkä ja kylmä. Saara muistuttaa, että onhan ihminen ennenkin käyttänyt suurimman osan rahastaan ruokaan.
”En enää mieti, että ostaisin sitä halpaa ja myrkyllistä. Puhdas ruoka säästää rahaa, joka menisi lääkkeisiin ja lääkärikäynteihin. Lisäksi se tekee hyvän olon.”
Saara ymmärtää, jos ihmisellä ei ole rahaa, mutta hänestä se on myös arvokysymys.
”On helppo sanoa, että ruoka on kallista, mutta käyttää rahat sitten johonkin muuhun.”
Ruokavalion muuttaminen vaikutti myös hänen elämänfilosofiaansa.
”Sitä kautta tuli merkitystä elämään, maailmaan syntyi syvempi yhteys. Olin ennen välinpitämätön. Nyt jos menen luontoon, keskityn siihen.”
Viisitoistavuotiaana – juuri sairastumisensa aikoihin – Saara innostui Japanista popmusiikin kautta. Nyt hän odottaa Japanin-matkaansa, koska siellä saa kunnon sushia.
Flunssakaudesta yli
Japanilaisessa puutarhassa lehdet ovat kellastuneet, osa niistä on pudonnut lampeen. Ollaan menossa kohti talvea. Eletään myös Saaran laulajan uran kannalta vaarallisia aikoja, sillä kun konsertteja on kalenterissa paljon ja lepoa vähän.
Saaran mielestä hänen nykyinen ruokavalionsa on vaikuttanut myös sairastumisiin. Flunssia on harvemmin, ja ne tulevat paljon pienempinä.
”Pyrin myös ennaltaehkäisemään sitä. Syön enemmän superfoodia, sellaista, jossa on paljon vitamiineja. Ja Echinaforce-kurkkusuihke on tietysti laulajan paras ystävä.”
Aivan täysin Saara ei ole vanhaa elämäänsä hylännyt. Varoa kuitenkin pitää, koska pitkä sairauskierre jätti tietyn herkkyyden elimistöön.
Mutta kun kiertää ympäri Suomea, joskus pitää vain syödä, mitä tarjotaan. Karkinhimokin voi iskeä.
”Eilen söin tikkarin. Salmiakki on maku, jota ikävöin.”
Karkki on ollut Saara Aallon intohimo. ”Mutta enää sitä ei osaa kaivata, kun on saanut tilalle jotain muuta, kivempaa.”
Saara Aalto ei ole ehdoton ruoan suhteen. Hänestä jokaisen kannattaa kokeilla, mikä toimii.
Haastattelu on ilmestynyt Seurassa 40/2012