Suomalaiset ovat unohtaneet saunan pyhän perinteen - vain saunojen rakentamistekniikka kiinnostaa

Kahden kansankirkon papit siunasivat savusaunan Saimaan vesillä. Tapahtuma herätti ajatuksia ”pakanallisen saunan” pyhyydestä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Pentti Tuohimaa on valmistanut saunojia varten kolme vastaa: ensin käytetään katajaista, sitten koivuista. Kolmantena on pyhä pihlaja.

Kahden kansankirkon papit siunasivat savusaunan Saimaan vesillä. Tapahtuma herätti ajatuksia ”pakanallisen saunan” pyhyydestä.
Teksti:
Mikael Vehkaoja

Tuulikellot helisevät Kaijatsaaressa.

Väkevä puhuri roihottaa pitkin Saimaan selkää ja nostaa vaahtopäitä mennessään. Rantasaunan suojanpuoleiselle seinustalle myräkkä ei kuitenkaan yllä. Lempeä savupilvi löyhähtelee räystään alta. Valkoiset hattarat purjehtivat kaikessa rauhassa ulos räppänästä, kunnes haihtuvat riekaleiksi teräksenharmaalle taivaalle.

Anatomian emeritusprofessori Pentti Tuohimaa on kontallaan löylyhuoneessa. Hän latoo tulipesään kolme kerrosta pientä puuta. Vielä yksi pesällinen, sitten savusaunan voi jättää siintymään.

Tämä on Tuohimaalle tuttua puuhaa. Hän hurahti saunaan jo 70-luvulla ja on saunonut siitä lähtien koko ajan, vuoden jokaisena päivänä. Eläkepäivillä löylyt nautitaan yleensä juuri täällä, omalla mökillä Ristiinan Yövedellä.

Pääsaunan lisäksi Tuohimaa on rakentanut lähisaariin kaksi savusaunaa. Kesäisin Kaijatsaaren isäntä huvittelee lämmittämällä kaikki kolme yhtä aikaa. Saunominen etenee siten, että kylpijät uivat saunalta toiselle.

”Vaimo sanoo, että täällä voi iskeä Firenzen syndrooma”, Tuohimaa sanoo.

Lääketieteessä termi tarkoittaa sitä, kun ihminen menee sekaisin ylettömän kauneuden näkemisestä.

Savusaunan hartaus

Elämänsä aikana Tuohimaa on perehtynyt satoihin savusaunoihin. Hän osaisi helposti luetella niiden rakennusmitat ja kiukaan koostumukset.

Tärkeimmän asian hän oppi kuitenkin 7-vuotiaana poikana.

Tuohimaiden perhe pääsi kylpemään tutun kirkkoherran savusaunassa Mäntässä. Pimeässä, mustassa tilassa oli jotain selittämätöntä ja ylimaallista.

”Tiedostin jo silloin saunan pyhyyden”, Pentti Tuohimaa sanoo.

Se oli iso asia silloin ja on sitä yhä, 66 vuotta myöhemmin.

Tuohimaan mielestä pyhyyden kokee parhaiten, kun malttaa istua hiljaa.

”Kun saunon vaimon kanssa kahdestaan, me emme yleensä puhu mitään. Joskus tulee ihmeellinen ymmärryksen hyrähdys – taas tajuttiin jotain.”

Eläkepäivillään Tuohimaa haluaa levittää ajatusta saunan pyhyydestä.

”Onko mahdollista, että sauna olisi perheen kappeli, jossa kristitty ihminen voi kokea pyhyyden?” hän kysyy.

Tänään kysymykseen saadaan ehkä vastaus. Kaijatsaareen on saapunut joukko arvovieraita. Kaksi pappia aikoo siunata tämän saunan.

Sitten kylvetään.

Sillä välin, kun sauna lämpiää, antaa Tuohimaan kertoa, miten ajatus saunan pyhittämisestä sai alkunsa.

Saunapolku

Pyhyys ja sauna ovat aina olleet veljiä keskenään.

Sen todistaa jo ikivanha suomalais-ugrilainen sana löyly. Se tarkoittaa kiukaalta nousevaa kuumaa vesihöyryä, mutta alun perin sillä oli myös toinen, syvempi merkitys: ihmisen sielu.

Kun kristinusko tuli Suomeen tuhat vuotta sitten, lapsia opetettiin istumaan kirkossa yhtä hiljaa kuin saunassa.

Siitä asti sauna ja kirkko ovat olleet läsnä syntymässä, avioliitossa, sairaudessa ja kuolemassa. Elämän tärkeisiin päätöksiin on haettu voimaa saarnasta ja lauteilta.

Sauna on ollut kirkon pakanallinen kilpailija; paikka, jossa on mumistu loitsuja. Löylyhuoneen nokisissa nurkissa on lymyillyt henkiolentoja.

2000-luvun Suomessa sauna ja kirkko näyttävät elävän sopuisasti rinnakkain, mutta Tuohimaan mielestä se on vain pintaa. Vaikka seurakuntakeskuksissa saunotaan niin kuin muuallakin, kirkko ei ole pyrkinyt määrittämään omaa suhdettaan ikivanhaan suomalaiseen saunakulttuuriin.

”Kaikkialla maailmassa kristinusko on ottanut onnistuneesti kansanperinteen huomioon. Suomessa se on jäänyt puolitiehen”, Pentti Tuohimaa kritisoi.

Neljä vuotta sitten hän lähetti arkkipiispa Kari Mäkiselle kirjeen. Tuohimaa pyysi, että sauna ja kirkko tekisivät sovinnon. Että kirkko pyhittäisi suomalaisen saunan.

Vastauksena oli syvä hiljaisuus.

”Minä pikkasen pahoitin siitä mieleni”, Tuohimaa sanoo.

Hän ei antanut periksi, vaan jatkoi saunakeskusteluja. Saunan pyhittämiselle näytti olevan sosiaalinen tilaus.

Monien vaiheiden jälkeen Kaijatsaaren saunan pyhitysmatkalle ilmoittautui kaksi pappia: rovasti Veli-Matti Hynninen evankelisluterilaisesta kirkosta ja ortodoksisen kirkon rovasti Veikko Lisitsin.

Siinä he nyt seisovat kaavuissaan, kirkonmiehet, keskellä saimaalaista mökkimaisemaa.

Seitsemän miestä on ryhmittynyt pappien taakse kulkueeksi. Seurueeseen kuuluvat uskontotieteen professori, shamanismin tutkija Juha Pentikäinen, rovasti Heikki Jääskeläinen, Kansainvälisen Saunaliiton puheenjohtaja Risto Elomaa sekä kourallinen saunaseuran aktiivijäseniä.

Kaikki haluavat nähdä sovinnon päivän, jolloin kristitty kirkko ja pyhä, pakanallinen sauna paiskaavat kättä lauteilla.

Kulkue lähtee liikkeelle.

Siunaus

”Iloitse maa. Kohottakaa riemuhuuto Herralle.”

Veli-Matti Hynninen on elementissään. Papin työn ohella Hynninen on innokas saunamies, joka saunoo kolminaisuuden kaavan mukaan: Saunassa käydään kolme kertaa, jokaisella kerralla heitetään kolme kertaa löylyä, ja jokaisella löylykerralla kolme kauhallista. Yhteen saunareissuun menee 27 kauhallista.

Luterilaisen kirkon teologit eivät ole puhuneet siitä, minkä sisällön kirkko haluaisi antaa saunan siunaamiselle. Mutta kirkkokäsikirjan mukaan papit voivat siunata kaikkia paikkoja, jotka ihmiset kokevat tärkeiksi. Siunataanhan siltoja ja ostoskeskuksiakin.

Hynninen siunaa saunan kodin siunauksen kaavan mukaisesti.

”Siunatkoon kolmiyhteinen Jumala Isä, Poika ja Pyhä Henki tämän saunan ja kaikki, jotka täällä kylpevät ja vierailevat. Anna meidän kokea lämpöä ja ystävyyttä.”

Seurakunta mumisee Isä meidän -rukoukseen.

Taivaalta tihuuttaa vettä, mutta kauempana Saimaan ylle ilmestyy sateenkaari kuin sovinnon merkiksi.

Veikko Lisitsin aloittaa oman seremoniansa laulaen tottuneella äänellä. Hän on pyhittänyt urallaan paljon saunoja. Ortodoksiselle kirkolle sauna kuuluu kodin piiriin siinä missä ladot ja tallitkin.

Lisitsin avaa savusaunan matalan oven ja vihmoo pullostaan pyhää vettä löylyhuoneeseen. Myös saunan ulkoseinät ja paikallaolijat saavat osansa.

Näin Pentti Tuohimaan savusauna on pyhitetty. Siitä on tullut pyhä paikka ihmisen maailmassa, tosin ei samalla tavalla kuin kirkko. Kirkko on ortodokseille sakramentti, joka vihitään mirhalla.

”Jos kaikki pyhyys olisi saunassa, me käytäisiin vain saunassa ottamassa löylyjä, emmekä kävisi kirkossa ollenkaan”, Lisitsin naurahtaa.

Ortodoksipapille sauna on hyvän mielen lähde, jonne ihminen voi jättää pahaa mieltään.

”Hyvä paikka se on ollut. Jonkinlainen perheen puhdistautumisriitti, vaikkei sitä missään kirkon vihkikaavassa lue.”

Mutta nyt on puhuttu tarpeeksi. On aika mennä saunaan.

Kaksi sormea

Löylyhuoneessa on pimeää. Vähitellen höyryavaruuden seasta alkaa erottua valkoisia selkiä. Horjahdan portaissa, mutta jostain ilmestyy käsi, joka tarttuu käteeni.

Silmät tottuvat hämärään. Seinän vierestä löytyy vapaa paikka.

On hiljaista. Silloin tällöin hämärästä kuuluu vain kevyt ähkäys. Ison porukan sosiaalinen pulssi alkaa tasaantua.

Pentti Tuohimaa pistää löylykauhan kiertämään vanhan suomalaisen perinteen mukaisesti. Jokainen saunoja kastaa vuorollaan kaksi sormea löylykauhaan ja esittää toivomuksen joko ääneen tai hiljaa mielessään. Sairaille toivotaan terveyttä, läheisille jaksamista.

”Aamen”, kaikki mumisevat kuorossa.

Intiaanit ovat käyttäneet samantapaista rukousta omassa inipi-saunassaan. Varmaankin heillä on aamenen tilalle joku oma sanansa.

Löylykippo kiertää, kunnes jokainen kylpijä on saanut esittää toivomuksensa. Sitten Tuohimaa nakkaa löylyt kiukaalle.

Pakana

Olen sotkenut selkäni nokeen. Töhnä ei irtoa uimalla. Yksi saunaveljistä auttaa hinkkaamaan mustaa täplää hartiasta.

Maistan Yöveden viileää vettä, suomalaisuuden rintamaitoa.

Jos tältä paikalta soutaisi viisi kilometriä luoteeseen, saapuisi Astuvansalmelle. Sieltä löydetyt kalliomaalaukset on tehty pari tuhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua.

”Vanhimmat taideteokset ovat tiettävästi vanhempia kuin ne kielet, joita me ymmärrämme”, uskontotieteilijä Juha Pentikäinen kertoo.

Saunoivatko kalliomaalausten tekijät tällä samalla rannalla? Se on mahdollista. Saunoja on ollut tuhansia vuosia.

Pentikäinen kirjoitti vuonna 1999 kirjan Löylyn henki. Siinä kuvataan Kalevalan ja suomalaisen saunan välisiä kytköksiä. Saunan terveydellinen vaikutus kuuluu runonlaulannassa.

”Ehkä Lönnrot juuri sen vuoksi otti Kalevala-eepokseen niin monta parannusloitsua ja -runoa”, Pentikäinen arvelee.

Vuosisatojen kuluessa sauna, kristinusko ja pakanallisuus ovat sekoittuneet erikoiseksi cocktailiksi. Hääseremoniaan kuuluvassa morsiamen kylvetyksessä naisen mallina on ollut ”Neitsyt-Maaria emonen, rakas äiti armollinen.” Jo 1600-luvulla saunassa käytettiin loitsua, jossa Jeesus esiintyi Kalevalan hahmojen kanssa.

Runonlaulajat ja papit eivät siis aina ole olleet vihamiehiä. Joissain tapauksissa he ovat säilyttäneet ja suojelleet perinnettä yhdessä.

Mieleen tulevat Veli-Matti Hynnisen sanat: ”Jokainen ihminen kaipaa yhteyttä Jumalaan, eli pyhyyden kokemusta. Sauna on puite, joka vahvistaa olemassa olevaa kaipausta.”

Savusaunan matala ovi toimii kuin madonreikä. Kun siitä astuu pimeään löylyhuoneeseen, tuntee saapuneensa toiseen todellisuuteen.

Ja sieltä kuuluu vastan läiske.

Kolme vastaa

Tuohimaa on tehnyt kolme vastaa.

Katajalla pestään kämmenet ja jalkapohjat. Sitten ovat vuorossa koivu ja pyhä pihlaja.

Osa Saunakerhon jäsenistä on käynyt vastamestarin kurssin, jonka opettaja tuli Liettuasta. Baltiassa on kylpylöitä, joissa tarjotaan perinteisiä vastahoitoja.

Suomesta perinne on kadonnut.

Ehkä kirkon ja saunan välienselvittely ei ole ongelman ydin? Voisiko kyse olla siitä, että Suomi maallistuu, eikä pyhyyden kokemusta arvosteta?

Ihmiset eroavat kirkosta ja unohtavat vanhat perinteet.

Hyvä esimerkki on yhteissauna. Vielä 70-luvulla miehet ja naiset saunoivat yhdessä luottaen siihen, ettei tapahdu mitään sopimatonta. Nyt ajatus on mahdoton.

”Jossain on tapahtunut jokin katkos, mutta mikä? Se olisi kiinnostava selvittää”, saunaseuran pitkäaikainen aktiivijäsen, tutkija-kirjailija Sam Inkinen miettii.

Hän muistuttaa, että saksankielisessä Euroopassa on yhä paljon textil-frei-saunoja, joissa miehet ja naiset saunovat alasti yhdessä.

Inkisen mielestä suomalainen keskustelu pyörii liikaa saunanrakentamisen ja saunabrändin ympärillä.

”Minua huolettaa, että perinne ei siirry.”

”Saunakulttuuri on mennyt vähän ohueksi”, saunavaikuttaja Risto Elomaa myöntää.

”Iso asia on, ettei ihmisillä ole nykyään aikaa. 20 minuuttia ei riitä saunakokemukseen. Ja kännykät ja muut pitää ehdottomasti jättää pois.”

Lahja

Jossain välissä Pentti Tuohimaa on ehtinyt viritellä nuotion. Kylpyseurue ryhmittyy tulen ympärille. Kylmä olut ja kuuma makkara ohjaavat mielen hallitusti takaisin reaalimaailmaan.

Tuohimaa kertoilee mökin edustalla kalastavasta norpasta, jonka kanssa hän on ystävystynyt.

Muu seurue vetäytyy yöpuulle, mutta Tuohimaa palaa vielä päivään, jolloin lähetti kirjeen arkkipiispalle. Hän haluaa tehdä toimittajalle selväksi, että tässä saunaseikkailussa ei ole kyse HÄNEN saunastaan.

”Tämä on sauna-instituution pyhitys. Haluaisin lahjoittaa tämän ajatuksen suomalaisille.”

Nyt kun seremonia on suoritettu, isäntä on silminnähden liikuttunut.

”Tämä on ollut minun elämäni hienoin päivä.”

Seuraavan päivän iltana Pentti Tuohimaalta tulee sähköpostia.

Lähdettyänne olen itkenyt pitkään – en osaa sanoa miksi – tapahtuneen kauneuden vai pyhyyden vai veljeyden kokemisen takia vaiko kaikkien näiden takia. Koin, että pyhyys kosketti, vaikka en tiedä mitä se pyhyys on. Tehtiin historiallinen sovitus. Olisiko 17.8. eli elokuun täyden kuun aika suomalaisen perinteisen saunan pyhyyden päivä?

Ei hassumpi ajatus.

X