Täältä Fennovoima hankkinee uraaninsa
Seura vieraili siperialaisella ydinkaatopaikalla.
Muslyumovon kylässä asuva entinen traktorikuski Vakil Batyrshin, 60, oli vuonna 1987 terve mies. Sitten hän muutti radioaktiivisia jätteitä sisältävän Tetsha-joen varteen. Kuva: Kari Hautala.
Fennovoiman Pyhäjoelle suunnittelema ydinvoimala saanee uraaninsa siperialaiselta kovan onnen laitokselta. Majakin ydinpolttoaineen käsittelylaitos kuuluu Venäjän valtiolliselle ydinvoimayhtiölle Rosatomille. Venäläisyhtiö omistaa myös kolmanneksen Pyhäjoen voimalasta.
Suunnitelmien mukaan venäläisyritys paitsi rakentaa uuden voimalan reaktorin, se vastaa myös kymmenen ensimmäisen toimintavuoden polttoainehuollosta. Siinä hyödynnetään nimenomaan jälleenkäsiteltyä uraania, jollaista jalostetaan Majakissa.
”Polttoaineen valmistuspaikat tarkentuvat vasta myöhemmin. On myös mahdollista, että Fennovoiman uraani tulee Majakin kierrätyslaitokselta”, Fennovoiman sidosryhmäpäällikkö Tuomo Huttunen sanoo.
Hän ei kuitenkaan nimeä toista vaihtoehtoa.
”Majak on Rosatomin keskeinen ydinpolttoaineen uudelleenkäsittelylaitos”, Suomen säteilyturvakeskuksen laadunvalvonnasta vastaava päällikkö Risto Sairanen kertoo.
Etelä-Siperiassa sijaitsevassa Majakissa on vuosikymmenten aikana sattunut useita ekologisia katastrofeja. 1940- ja 50-lukujen taitteessa laitosta ympäröivään Tetsha-jokeen laskettiin huomattavia määriä laimentamatonta radioaktiivista nestettä. Vuonna 1957 laitoksella tapahtui historian toiseksi pahin ydinonnettomuus.
Vuonna 1976 Majakissa otettiin käyttöön käytetyn ydinpolttoaineen jalostamiseen soveltuva yksikkö. Vuoteen 2007 mennessä laitos oli ottanut ulkomailta vastaan kaikkiaan yli 1 500 tonnia käytettyä ydinpolttoainetta. Noin viidesosa siitä on peräisin Suomesta.
Loviisan venäläisvalmisteiset voimalat olivat Majakin suurimpia asiakkaita kunnes Suomessa tehty lainmuutos kielsi ydinjätekuljetukset vuoden 1995 lopussa.
Fennovoiman Huttunen ei näe ongelmaa uudelleenkäsitellyn ydinpolttoaineen käytössä.
”On ekologista rikastaa jo käytettyä uraania. Silloin ei tarvitse louhia uutta”, Huttunen sanoo.
”Pääsemme myös arvioimaan huolella harkitsemiemme polttoainelaitosten toimintaa ja varmistamaan, että se vastaa Fennovoiman eettisiä standardeja.”
Sveitsiläisellä energiayhtiöllä Axpolla on toisenlaisia kokemuksia.
Vuonna 2011 Rosatomin kanssa uudelleenjalostetun ydinpolttoaineen toimituksista sopineen Axpon edustajat halusivat tutustua Majakiin yhdessä Sveitsin ydinvoimaviranomaisten kanssa.
Vuosien pyörittelyn jälkeenkään laitoksen ovet eivät kuitenkaan avautuneet. Tänä vuonna Axpo ilmoitti, ettei tilaakaan uraania Majakista.
Seura vieraili Majakin ympäristön kylissä, joissa asukkaiden syöpäkuolleisuus ja epämuodostumat ovat poikkeuksellisen runsaita. Venäjän säteilyturvaviranomaisen Gosatomnazdorin vuonna 2003 julkaiseman raportin perusteella Tetshan ydinjätteillä kuormittaminen ei suinkaan ole historiaa.
Vuonna 2002 mitattu radioaktiivisen stronzium-90-aineen pitoisuus oli 1.6 kertaa suurempi kuin vuotta aikaisemmin.
Suurempi luku ylitti normaalitason kolminkertaisesti.
Lue koko reportaasi Seurasta 41/2014.