Tasavallan presidentti Heinäluoma
Tuleeko eduskunnan puhemiehestä, kansanedustaja Eero Heinäluomasta Suomen presidentti? Tämä on hyvä kysymys. Jos presidentti Sauli Niinistöä ei lasketa lukuun, Heinäluoma sihtailee kansakunnan tulevaisuutta kirjaimellisesti omista korkeuksistaan.
Heinäluomassa on politiikan salaperäistä, hiljaista energiaa. Hänelle sopii mainiosti, että pääministeri Jyrki Katainen (kok) kompuroi kohufilosofi Pekka Himasen ylihinnoitteluskandaaleissa. Hän ei liioin pane pahakseen, että puoluejohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) verohelpotuksineen ajaa hallituksessa niin oikeistolaista politiikkaa, että jopa kokoomuksen maltillista siipeä hirvittää.
Sopivasti syrjässä Heinäluoma kuljeskelee rauhallisesti ja vahvana kuin kameli aavikolla. Eduskunnan puhemiehen rooli suo hänelle samalla virkavelvoitteita, joita tarvittaessa voidaan verhota myös liikkumavapauden alle, tai päinvastoin.
Pelkkä vilkaisu Heinäluoman viime aikojen toimeliaisuuteen riittää. Kerran kuussa hän laskeutuu torille kansan pariin olemalla tavattavissa Hakaniemen markkinoilla. Hän myös osallistuu säännöllisesti mitä erilaisimpien merkkipäivien viettoon, kuten kokoomuksen Pertti Hemmilän kansanedustajuuden 15-vuotispäiville. Toisaalla hän kantaa itsensä juhlallisesti esimerkiksi Helsingin juutalaisen seurakunnan päämiehen, rabbi Simon Livsonin virkaanastujaisiin.
Juuri päättäväinen laaja-alaisuus on Heinäluoman presidenttiprojektille luonteenomaista. Puhemies – kansakunnan kakkonen – harppoo ilmavasti yli puoluerajojen ja osallistuu myös sotaveteraanitapahtumiin. Kansainvälistä näkyvyyttä hän hankkii suomalaisena toimijana eri puolilla maailmaa esimerkiksi Suomen turvaneuvostojäsenyyden puolesta. Työväenmiehenä Heinäluoma osallistuu Sosialistisen internationaalin kansainvälisiin johtotehtäviin.
Joku saattaa huomauttaa, että Heinäluomastahan piti tulla ministeri. Vielä viime syksynä moni povaili hänelle erityisesti ulkoministerin salkkua.
Tilanteet ovat sittemmin muuttuneet. Vaikka demarit vielä kevään mittaan kierrättäisivätkin ministerinimiään, Erkki Tuomioja (sd) tuskin enää jättää ulkoministerin paikkaansa. Onhan hän ilmoittanut olevansa ehdolla myös 2015 eduskuntavaaleissa.
Yhtä varmaa on, että Urpilainen jatkaa valtiovarainministerinä, hallituksen kakkospaikalla.
Mikään toinen ajateltavissa oleva ministeriö ei Heinäluomalle kelpaisi.
Entä demarien mahdolliset muut presidenttiehdokkaat? Tuomiojaa, nyt 66, pidetään Suomen poliittisessa kulttuurissa liian vanhana, Urpilainen taas on kokematon. Ja Paavo Lipponen (sd) sai 2012 vaaleissa politiikasta tarpeekseen.
Näillä näkymin sosiaalidemokraattien presidenttiehdokas 2018 on Heinäluoma, 57. Siksi puhemiehen rooli palvelee nyt parhaiten hänen pyrkimyksiään.
Viiden vuoden kuluttua Heinäluoma on sopivasti samanikäinen kuin Niinistö viime vuonna päämiehen virkaan astuessaan. Silloin hänellä saattaa olla aseenaan myös puolueensa puheenjohtajuus ja pääministerin tehtävät.