Mummo minunkin sisälläni?

Umayya Abu-Hannan tarina 80-vuotiaan mummon rasistisesta käytöksestä sai suomalaiset hermostumaan. En kuitenkaan usko, että tavalliset suomalaiset mummot olisivat erityisen rasistisia.

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Umayya Abu-Hannan tarina 80-vuotiaan mummon rasistisesta käytöksestä sai suomalaiset hermostumaan. En kuitenkaan usko, että tavalliset suomalaiset mummot olisivat erityisen rasistisia.
(Päivitetty: )
Teksti:
Hannu Toivonen

Jokainen suomalainen tietää, että Suomessa 30 vuotta asunut palestiinalaissyntyinen Umayya Abu-Hanna on nyt hollantilainen. Asiasta kirjoitti Abu-Hanna itse Helsingin Sanomissa.

Syy maan vaihtoon: rasismi, joka oli muuttunut entistä avoimemmaksi ulkomaalaistaustaisia kohtaan.

Viimeinen pisara: 80-vuotias ”tavallinen” helsinkiläismummo, joka oli hyökkäävästi kutsunut Abu-Hannan pientä, tummaihoista tytärtä neekeriksi.

Suomalaisissa sydämissä läikähti. Tiedotusvälineet ja sosiaalinen media täyttyivät keskustelusta suomalaisen rasismin olemassaolosta ja luonteesta.

Otettiin kantaa puolesta ja vastaan, mutta ainakin kautta rantain Abu-Hanna sai myös ymmärtää olleensa ei-niin-kovin-hyvä suomalainen. Kenties hänen henkilökohtainen käytöskoodinsa – kärkäs ja suorasukainen, loukkaantuva ja tarvittaessa ärsyttävä – on ollut joillekin kantasuomalaisille liikaa.

Käytöskoodi? Millainen maahanmuuttaja suomalaisille oikein kelpaa? Asuuhan meillä jo satojatuhansia ulkomaalaistaustaisia.

On häkellyttävää havaita, että useimmissa maahanmuuttajien omistamissa ravintoloissa on näyttävästi esillä – Suomen lippu. Olen ottanut selvää, mistä se johtuu.

Vastaus: itsesuojeluvaistosta ja pelosta. Joskus tummahipiäisellä baarimikolla on päällään jopa t-paita, jota koristaa Suomen leijonavaakuna; se sama, joka kaulariipuksina roikkuu siilitukkaisten nuorukaisten rinnuksilla, joiden alla sykkii – kauniisti sanottuna – maahanmuuttokriittinen sydän.

Viittaus baaritiskin ylle ripustettuun siniristilippuun tai t-paidan leijonavaakunaan voi ääritapauksissa pelastaa ulkomaalaistaustaisen ravintolatyöntekijän hengen.

On myös sellaisia uusia ja eri värisiä suomalaisia, joiden mukaan Suomessa on rasismia tuskin nimeksi. Paria päivää ennen Abu-Hannan puheenvuoroa Suomessa 30 vuotta asunut jamaikalaistaustainen viihdetaiteilija Caron Barnes sanoi Iltalehdessä, ettei ole kohdannut Suomessa rasismia kuin yhden kerran.

Moni muukin maahanmuuttaja kehuu tavallisia kantasuomalaisia, mutta lisää kuitenkin, ettei elämä täällä ole erilaisen taustan takia aina helppoa. Vieras nimi tai ihonväri on rasite työnhaussa, ja monilla aloilla kuten ravintoloissa ja palvelusektorilla raskaimmat ja huonoimmin palkatut työt teetetään ulkomaalaistaustaisilla.

Mutta missä on nyt se 80-vuotias mummo? En minäkään usko, että hän on ihan ”tavallinen” mummo, niin kuin Abu-Hanna kuvaili, mutta melkoisen myrskyn tuo häijy mummo synnytti. Hävetköön.

Hyvää asiassa on vain se, että suomalaisesta rasismista keskustellaan lopultakin avoimesti. Ehkäpä vihdoin myös tajutaan, että usein suomalainen rasisti kulkee joukossamme vapaamatkustajana matkalipulla, jossa lukee ’maahanmuuttokriitikko’.

Jokainen rasisti on liikaa. En kuitenkaan usko, että tavalliset suomalaiset mummot olisivat erityisen rasistisia.

Tapahtuneen valossa jokainen meistä voi joka tapauksessa kysyä itseltään: asuuko minunkin sisälläni se ilkeä suomalaismummo?

X