Ennen oli ennen ja nyt on nyt

Olin taas kesäjuhlilla. Rauman Mustan pitsin yössä. Ajelin yöllä kotiin ja mietin etten aikaisemmin voinut ajaa yöllä kotiin. Olisin ollut niin päissäni etten vielä tulevana tiistainakaan olisi voinut tarttua auton rattiin. Laillisesti ainakaan.

Moni muukin asia on muuttunut raittiuden myötä. Kehtasin katsoa peiliin heti aamulla. Vaimo toivotti huomenet ihan tosta vaan ja ystävällisesti. Rahaa oli vaikea kuluttaa kun vissyä ei voi juoda liikaa. Tulee pöhö. Kaljaa join aina paljon, sitä paremmalta näytin mitä enemmän join. Ei pöhöä.

Matalalla roikkuva oranssi kuunsirppi seurasi kotiin asti. Auto halkoi usvaa peltomaisemien keskellä ja nenään tulvahti kypsyvän elon kostea tuoksu. Hieno kokemus juuri minulle, kuulostaa ehkä mitättömältä, mutta sain senkin kokea.

Entinen Kalle olisi sammahtanut kaverin sohvalle. Olisi ollut autuaan tietämätön varsinaissuomalaisten peltojen yötuoksuista ja kuunsirpeistä. Aamulla olisi hävettänyt kysellä onko kaverilla olutta. Kun oon ny kerrankin vähän tota vapaalla.

Vaimolle tekstiviesti kuinka reissu vähän venyy, kun mennään tässä nyt lapsuudentovereiden kanssa syömään ja muistellaan menneitä. Oikeasti olisin hakeutunut Ravintola Otavaan tuskailemaan yksinäni kuka siirtäisi auton pois sakkopaikalta ja mihinköhän rannekello on hävinnyt?

Parin päivän kuluttua vaimo olisi tullut bussilla Raumalle autoa hakemaan. Sitä tarvitaan kotona. Olisin ehkä päässyt siinä kyydissä. En ollut niin tarpeellinen. Puhumaton vaimo rystyset valkeina ratissa. Minä olisin ruikuttanut huoltikselta kaljaa. Ja syyttänyt maailmaa.

Ei tee mieli. Kun joku eilen kysyi.

AATOS JA DOLORES

Aatos ei vastannut. Kymmenen yrityksen jälkeen Dolores päätti soittaa Seppälälle vaikka mies olikin vastenmielinen. Seppälä vastasi heti kuin olisi odottanut puhelua.

Aatos oli kuulemma käynyt avaamassa postin ihan vasta eilen ja ollut kovin kiireinen, mikä ei kuulemma ollut ihme kun kotiasiatkin olivat Aatoksen harteilla nyt kun Dolores oli sairaalassa. Ihan kunnossa oli ollut totta kai.

– jumalauta Seppälä, älä puhu paskaa

Seppälän kiusaantuneisuuden saattoi maistaa. Mies huokaisi ja odotti Doloreksen jatkavan. Tai lyövän luurin korvaan. Dolores pysyi hiljaa ja antoi miehen kiemurrella. Hän ymmärsi miehen vaikean tilanteen Aatoksen alaisena mutta Seppälä tiesi kyllä ketä viime kädessä kannatti miellyttää.

– hyvä on. Oli se ehkä vähän juonut

Dolores käski Seppälän kuunnella tarkkaan ja sanoi ettei Aatosta saanut autoliikkeeseen päästää ennen kuin juominen loppuisi. Se loppuisi viimeistään kun Dolores saapuisi ja palauttaisi järjestyksen.

– nyt menet meille ja takavarikoit viinat

– enhän minä sellaista..

– sanot multa terveisiä

jatkuu..