Alkoholisti hakee apua lääkäriltä
Lukuisia kertoja hakeuduin lääkäriin sairauteni vuoksi, useimmiten terveyskeskukseen ja joskus yksityiselle jos terveyskeskuskäynnistä oli juopon mielestä liian lyhyt aika (saattaisivat epäillä juoppoutta).
Terveyskeskuksessa lääkäri kutsui sisään, luki koneelta syyn tulooni jonka olin ilmoittanut puhelimessa sairaanhoitajalle. Yleensä unettomuus ja ahdistuneisuus. Ruokahaluttomuuskin oli totta.
Normaalit oireet jos potilas on kaksi viikkoa juonut viinaa. Siitä ei kuitenkaan puhuttu vaikka sen varmasti haistoi lääkärikin. Minä huokailin, lääkäri huokaili ja naputteli konettaan. Mielialalääkitystä määrättiin ja unilääkkeitä. Rauhoittavia ahdistukseen. Kehoittipa lääkäri vielä liikkumaan enemmän ulkosalla. Lupasin, vaikka pelkäsin että joudun sinne kokonaan vaimon toimesta joka oli kyllästynyt juoppouteeni. Taittelin reseptit huolellisesti, kiitin ja lähdin kaljalle.
A-klinikan lääkäri on erikoistunut alkoholismiin. Siellä käydessäni viinan juomista ei tarvinnut salata. Toki sopivasti vähätellä ja korostaa kuinka se minunkin mielestäni oli oire esimerkiksi vääristä ihmisistä ympärilläni. Lääkitys pidettiin samana tai mielialalääkitystä muutettiin. Kerran niinkin että kiinnostuin sairaalloisesti puunoksista jotka kestäisivät minun painoni. Tärkeää oli myös esteetön kiipeäminen ilman tikkaita vapautuksen tuovalle oksalle.
Eräs lääkärikäynti epäonnistui ilkeästi, aika oli aamulla ja edellisenä päivänä en pystynyt olemaan juomatta liikaa. Heh heh. Olin kännissä ja haisin tietysti. Nuori mieslääkäri ilmoitti ettei sairautta voida todeta koska minä olen alkometrin mukaan yli kahden promillen kännissä.
Luulenpa ettei sen selvempää oiretta ole olemassa diagnoosia varten.
Ottakaa lääkärit asia puheeksi. Tiedän monen alkoholistin helpottuneen kun edes lääkäri on rehellinen jos itse ei pysty. Toki on mahdollista että potilas loukkaantuu sairaista juoppousepäilyistä, eikä enää palaa teidän luoksenne hakemaan apua löysään vatsaan. Mutta eikös sekin ole hyvä?