Ilmatilaloukkauksissa ei mitään uutta

Juuri ennen talvisotaa Neuvostoliitto loukkasi Suomen ilmatilaa yli 50 kertaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ilmavalvontaa Kannaksella vuonna 1939. Kuva: SA-kuva.

Juuri ennen talvisotaa Neuvostoliitto loukkasi Suomen ilmatilaa yli 50 kertaa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Antero Raevuori

Etsiessäni tannoin tietoja talvisodan pommituksista vastaani tuli kadettialikersantti Jussi Pajusen kadettikurssilla 91 tekemä pro gradu -tutkielma. Aiheena oli talvisodan ilmavalvonta, jolla oli tärkeä osansa, kun varauduttiin sodan uhkaan.

Ennen talvisodan alkamista loka-marraskuussa 1939 elettiin niin sanotun  YH:n eli ylimääräisten kertausharjoitusten aikaa. Se oli varotoimenpide – olihan toinen maailmansota syttynyt syyskuussa, ja Neuvostoliitto oli alkanut esittää Suomelle aluevaatimuksia.

YH:n tarkoituksena oli osoittaa Neuvostoliiton johtajalle Josif Stalinille, että suomalaiset ovat tarpeen tullen valmiit puolustautumaan aseellisesti.

Pro gradussaan Pajunen toteaa useisiin eri lähteisiin nojautuen, että loka-marraskuussa 1939 Neuvostoliiton ilmavoimat loukkasi Suomen ilmatilaa yli 50 kertaa. Kyseessä eivät niinkään olleet itäisen naapurivaltion yksittäiset sotilaskoneet, vaan yleensä useamman lentokoneen muodostama osasto.

Ilmatilaloukkaukset eivät olleet sattumia, vaan kyseessä olivat Suomeen myöhemmin tehtävää hyökkäystä tukevat tiedustelulennot.

Suomessa saatettiin hieman aavistella, että mahdolliset ilmapommitukset eivät olisi leikkiä. Espanjan sisällissodasta vain muutama vuosi aikaisemmin saadut uutistiedot olivat kertoneet, miten pahaa jälkeä saksalaisen vapaaehtoisen Condor-legioonan Junkers-koneet olivat saaneet aikaan siiviliväestön keskuudessa, kun ne pommittivat Madridia ja tuhosivat Guernican kaupungin.

Siitä ei onneksi juurikaan tiedetty, että Espanjan sisällissodan taivaalla kokemusta olivat hankkineet myös vapaaehtoiset lentäjät Neuvostoliitosta.

Yleisimmin YH:n aikaiset ilmatilaloukkaukset tapahtuivat eri puolilla Karjalan kannasta. Lisäksi niitä oli muuallakin pitkin itärajaa sekä Suomenlahden saaristossa, esimerkiksi Porvoon edustalla olevassa Pellingin saaristossa. Loukkauksia tapahtui myös monin paikoin Turun saaristossa ja lisäksi Etelä-Suomen sisämaassa ja jopa myös Pohjois-Suomessa.

Pajusen mukaan Neuvostoliitto ilmeisesti pyrki alueloukkauksilla tiedustelemaan, millainen Suomen ilma- ja meripuolustuksen valmius olisi toden tullen.

Ilmatilaloukkauksista oli jotain hyötyä myös suomalaisittain. Ilmapuolustuksen esikunta sai viitteitä maamme ilmavalvonnan ja -torjunnan  kehitystarpeista ja silloisesta toimintakyvystä. Kovin hyvä se ei ollut. Niinpä torjuntatoimenpiteitä olivat sittemmin muun muassa  vieraiden pommikoneiden ampuminen sotilaskivääreillä.

Vaikka vuodet 1939 ja 2014 eivät ole ilmatilan loukkausten osalta mitenkään vertailukelpoisia, voitaneen silti todeta muinaisten roomalaisten tapaan: Nil novi sub solem. Ei mitään uutta auringon alla.

X