”Maineeton sota”

Venäläinen historiantutkija Pavel Petrov on tehnyt suurtyön. Hän on koonnut äskettäin suomeksikin toimitettuun bibliografiaan venäläisiä talvisotaa käsitteleviä kirja- ja artikkelinimikkeitä, joiden määrä on häkellyttävän suuri: lähes 4 000.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kuva: Colourbox.

Venäläinen historiantutkija Pavel Petrov on tehnyt suurtyön. Hän on koonnut äskettäin suomeksikin toimitettuun bibliografiaan venäläisiä talvisotaa käsitteleviä kirja- ja artikkelinimikkeitä, joiden määrä on häkellyttävän suuri: lähes 4 000.
(Päivitetty: )
Teksti:
Antero Raevuori

Docendon julkaiseman Venäläinen talvisotakirjallisuus -bibliografian johdanto-osassa Petrov tuo esille paljon meillä tuntematonta tai lähes tuntematonta tietoa.

Miinanraivausryhmän johtajana Karjalan kannaksella toiminut eversti I.G. Starinov piti talvisotaa verisenä ja epäsuosittuna. Kun Suomi siirtyi ”Hitlerin leiriin” ja saksalaiset saartoivat Leningradin, satojatuhansia kaupunkilaisia kuoli saarron aikana vuosina 1941–1944. Starinovin mukaan niin ei olisi tapahtunut, mikäli ei aikaisemmin olisi sodittu Suomen kanssa. Starinov antaa ymmärtää myös miksi diktaattori Josif Stalin halusi nopeasti rauhan: ”… sota Suomen kanssa olisi voinut saattaa meidät sotaan Hitlerin vastaisen blokin (Englanti ja Ranska) kanssa, mikäli se olisi kestänyt vielä muutaman päivän.”

Kirjailija Konstantin Simonov oli keskustellut puna-armeijan yleisesikuntaan kuuluneen marsalkka A.V. Vasilevskin kanssa, joka teki talvisodasta varsin teräviä huomautuksia: ”Suomen sota oli suuri häpeä meille ja aiheutti hyvin kielteisen vaikutelman sekä ulkomailla että omassa maassamme.”

Suomen kansanarmeijan 7. erillisen hiihtorykmentin komentajan I.M. Petrov totesi muistelmissaan, että ’moraalisesti ja poliittisesti hävisimme talvisodan joka suhteessa.’

Pietarilaiset historiantutkijat N. I. ja V.N. Baryshnikov olivat sitä mieltä, että sotavoimien käyttöä Neuvostoliiton taholta ei voida pitää oikeutettuna. ”Ei ole epäilystäkään siitä, että tästä vastuun kantaa J.V. Stalin, joka ratkaisi yksin kaikki ulko- ja sisäpolitiikan keskeiset kysymykset.”

Yhtäkään vain talvisotaan keskittynyttä teosta ei Neuvostoliitossa 1960- ja 70-luvulla ilmestynyt. Yleisteoksissa toki aihetta jossakin määrin sivuttiin. Talvisodan tapahtumat olivat tabu. Ei käytetty edes sota-nimitystä vaan puhuttiin aseellisesta selkkauksesta tai jopa vain laukausten vaihdosta. Rintamatapahtumat esitettiin neuvostojoukkojen kannalta myönteisessä valossa.

Vasta 1980-luvulla talvisotaa alettiin Neuvostoliitossa käsitellä kriittisesti mutta osin omalla riskillä. Tutkija V.M. Holodkovski käsitteli sodan syitä Suomen ja Neuvostoliiton historiaseminaarissa Petroskoissa vuonna 1981. Holodkovski vieritti syyn sodasta Stalinin ja ulkoministeri Molotovin niskoille. Esitelmän jälkeen NKP:n keskuskomitea painosti hänet siirtymään eläkkeelle Tiedeakatemian yleisen historian laitokselta.

Kun vuonna 1989 talvisodan alkamisesta tuli kuluneeksi 50 vuotta, Neuvostoliitossa ilmestyi lukuisia eri tutkijoiden aihetta koskevia kirjoituksia, joiden otsikot olivat mielenkiintoisia: ”Maineeton sota”, ”Olisiko ollut mahdollisuus välttää selkkaus”, ”Sota joka olisi voinut olla olematta”. Enää ei siis vain pidetty Suomea syyllisenä, vaan katsottiin peiliin. Talvisodan tutkimusta avitti monien arkistojen avautuminen.

Pavel Petrov nostaa esiin myös erään talvisotaan liittyvän kiistellyn kysymyksen. Mitkä olivat Neuvostoliiton miestappiot? Heti sodan jälkeen maaliskuun lopulla 1940 neuvostohallitus ilmoitti Pravdan sivuilla, että kaatuneita oli 48 745 ja haavoittuneita 158 863. Vasta 1990-luvulla tuli julkisuuteen tieto, jonka todistusarvoa ei voi asettaa kyseenalaiseksi. Venäjän federaation puolustusministeriön tutkijaryhmän selvityksen mukaan puna-armeijan tappiot kaatuneina, kadonneina ja vankeina olivat yhteensä 126 875 henkilöä – siis yli 1 200 miestä jokaisena talvisodan päivänä. Haavoittuneita ja paleltuneita oli 264 908.

Talvisodan rauhanteon jälkeisen maaliskuun 14. päivän päiväkäskyssään ylipäällikkö Mannerheim osui arviossaan varsin lähelle oikeaa: ”…kun nyt parisataatuhatta vihollistanne lepää hangessa tai tuijottaa särkynein katsein tähtitaivaallemme, ei syy ole Teidän. Te ette heitä vihanneet ettekä tahtoneet heille pahaa, vaan seurasitte sodan ankaraa lakia, tappaa tai kuolla itse.”

X