Tenorin sotatie

Piti olla rohkea ja häikäilemätön. Vääpeli Alfons Almi oli. Hän on Puuttuvat Marskin ritarit -sarjan kahdeksas sankari.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kenraalimajuri Aaro Pajari (oik.) ehdotti sodan jälkeen Alfons Almille Mannerheim-ristiä. Kuva: SA-kuva.

Piti olla rohkea ja häikäilemätön. Vääpeli Alfons Almi oli. Hän on Puuttuvat Marskin ritarit -sarjan kahdeksas sankari.
Teksti:
Antero Raevuori

Ennen sotia Alfons Almi oli tuttu hahmo Sortavalassa, missä hän toimi paikallisen osuusmeijerin johtajana. Almin kolmivuotisena johtajakautena meijerin tuotanto nousi yli 20-kertaiseksi.
Lahjakkaana tenorina Almi valittiin laulamaan Radameksen osa Sortavalan harrastajaopperan Aida-esityksessä. Sattumalta esitystä seurasi myös Suomalaisen Oopperan kapellimestari Armas Järnefelt. Tuli matka Helsinkiin ja Radameksen rooli Suomalaisen Oopperan Aidassa.

Suomalainen rukous

Pari kuukautta ennen jatkosodan alkua Alfons Almi oli esiintynyt Ylioppilaskunnan laulajien kevätkonsertin solistina. Hän oli laulanut Taneli Kuusiston Suomalaisen rukouksen.
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Almi johti yhtä KTR 7:n suorasuuntaustykkijaosta. Hänen miehensä toimivat pelottomasti. Vaati kovia hermoja asettua asemiin vain jopa muutaman kymmenen metrin päähän kohteesta, usein vihollisen panssarista. Peitteinen maasto ei sallinut kovinkaan laajaa avointa ampuma-alaa. Suorasuuntaustykeillä ammuttiin nimensä mukaisesti suoraan, ei kaaritulta.
Almin jaoksen miehet aiheuttivat viholliselle melkoista tuhoa ja helpottivat omien joukkojen etenemistä. Kranaatit pirstoivat venäläisiä tuli- ja komentokorsuja sekä myös tulta sylkeviä konekivääripesäkkeitä.
Ne pysäyttivät myös kymmenien panssareiden etenemisen ja aiheuttivat sekasortoa vihollisen jalkaväen keskuudessa.
Almin johtaman jaoston tehokkuudesta kertovat parhaiten kylmät luvut. Jaoston suorasuuntaustykit tuhosivat kaikkiaan toistasataa vihollisen tulipesäkettä. Almi ei antanut pyörillä varustetuilla alustoilla olevien tykkiensä olla samassa paikassa kuin lyhyen ajan, minkä jälkeen hevoset tai kuorma-autot vetivät ne uusiin turvallisempiin asemiin.

Kenraalien kehut

Rohkea mies taistelee sodassa enemmän henkensä kaupalla kuin moni muu. Sen sai kokea myös Alfons Almi. Vuoden 1942 aikana hän haavoittui kahdesti. Saman vuoden syyskuussa kenraaliluutnantti Harald Öhquist lähetti Päämajaan esityksen Almin nimittämiseksi Mannerheim-ristin ritariksi.
”Alaisiaan vääpeli Almi on innostanut ihmeteltäviin suorituksiin ja johtanut varmaotteisesti kiivaita, joskus kaksintaistelun kaltaisiksi muodostuneita suorasuuntausammuntoja, jotka ovat aina päättyneet omien aseittemme voittoon ja vihollisen vaikenemiseen.”
Ritariutta ei tullut, mutta tuli jotain muuta – upseerin arvo ja nimitys kenraalimajuri Aaro Pajarin henkilökohtaiseksi adjutantiksi. Saman tien suorasuuntaustykki vaihtui konepistooliksi.
Pajari ei unohtanut adjutanttiaan myöhemminkään. Sodan jälkeen hän – jo toisena kenraalina – ehdotti Mannerheim-ristiä Almille
Kirjeen kenraali Pajari osoitti suoraan ylipäällikkö Mannerheimille. Vastausta ei kuitenkaan tullut, ei siis myöskään ritariutta.
Rauhan tultua Alfons Almi nousi Suomen kansallisoopperan pääjohtajaksi ja esiintyi noin 50 oopperan ja operetin pääroolissa.
Nykyisen Töölönlahden oopperatalon voidaan sanoa olevan hänen intohimoisten ponnistustensa tulos.

Alfons Almi

Syntyi 1904, kuoli 1991.
Suomalaisen Oopperan ensitenori.
Suomalaisen Oopperan/Kansallisoopperan talouspäällikkö 1952–53, apulaisjohtaja 1953–55, toinen johtaja 1955–59, hallinnollinen johtaja 1959–71.
Professori 1967.

 

 

X