Näin kattofirmallaan miljonääriksi tullut Kimmo Riihimäki raitistui
Neljätoista vuotta sitten Kimmo Riihimäki tuli elämänsä taitekohtaan ja sanoi, että haluaa lopettaa juomisen.
Neljätoista vuotta sitten Kimmo Riihimäki oli pahasti velkaantunut ja alkoholisoitunut mies. Nyt hän on miljonääri.
Hämeen laaturemontin toimitusjohtaja Kimmo Riihimäki oli vuonna 2014 Suomen kolmanneksi suurituloisin ihminen ja tienasi tuolloin 24 miljoonaa euroa.
Neljätoista vuotta sitten Riihimäki oli kuitenkin pahasti velkaantunut ja alkoholisoitunut mies.
Hän ei ollut nukkunut selvää unta vuosiin. Hän oli poikki henkisesti ja fyysisesti ja järkyttynyt asioista, joita oli tapahtunut hänen viimeisellä, kaksi viikkoa kestäneellä ryyppyreissullaan.
Kimmon Eija-vaimo oli perehtynyt eri päihdehoitoihin jo vuosien ajan, mutta vasta huhtikuussa 2002 Kimmo Riihimäki kertoi vaimolleen haluavansa lopettaa juomisen.
Eija ajoi miehensä Lapualle Minnesota-Hoitoon. Se on alkoholistien, lääkeriippuvaisten, sekakäyttäjien, huumeriippuvaisten ja läheisriippuvaisten hoitokeskus. Kimmon isän tuttava oli raitistunut siellä kuukaudessa.
Ja samoin kävi Kimmollekin. Hän ei ole juonut lainkaan alkoholia sen jälkeen kun käveli Minnesota-Hoidon ovesta ulos.
Mitä siellä oikein tehdään, Kimmo Riihimäki?
”Ei siellä mitään tehdä. Siellä istutaan kahdeksasta kymmeneen tuntia päivässä ja puhutaan tunteista. Heti aamusta aletaan pohtia, että miltä nyt tuntuu. Koko kuukauden mietitään, miksi täällä ollaan.”
No miltä tuntui puhua tunteista kymmenen tuntia päivässä? Oliko se helppoa?
”Ei, se oli niin vaikeaa kuin vaikeaa olla voi. Mutta kun muutkin puhuivat, niin kummasti sitä rupesi puhumaan itsekin.”
Itkettiinkö siellä?
”Voi kuule, ei siellä mitään muuta tehtykään”
Jo saapuminen hoitolaitokseen oli Kimmo Riihimälle ikimuistoinen elämys. Omistajapariskunta tuli pihalle vastaan ja halasi Kimmoa.
”Sitähän ei ollut ihan heti tapahtunut, että joku olisi halannut minua. Kuka semmoista haisevaa rottaa olisi halannut. Muistan vieläkin, miten hyvältä se tuntui.”
Seuraava vaihe ei enää tuntunutkaan mukavalta. Kimmo ja Eija-vaimo istutettiin kahvipöytään. Kimmolta kysyttiin, kuinka monta lasta hänellä on.
”Vastasin että viisi. Kysyjä sanoi, että vitut. Ei sulla oo yhtään lasta. Sanoin, että kai mää nyt tiedän kuinka monta kakaraa mulla on.”
Kovaa kieltä
Pahempaa seurasi.
”Sitten he sanoivat, että vitut sulla oo yhtään lasta, ne on ton huoran lapsia. Ei ne sun oo. Rouva istui siinä vastapäätä. Mää sanoi, että jaa. Niin kai se sitten. Ja sitten meille alettiin kertoa käytännön asioista.”
Myöhemmin Kimmolle selvisi, että karu kieli on yksi hoitomallin perustoista.
”Minulle näytettiin heti alussa, millaiselta juovan kieli kuulostaa selvin päin olevalle ihmiselle. Noin puhuvat ihmiset, jotka eivät enää hallitse viinanjuontiaan ja itseään.”
Eija ei puheesta hätkähtänyt, sillä hän oli perehtynyt hoitotapaan jo etukäteen. Alkoholistin omaiset käyvät läpi heille tarkoitetun osuuden hoidosta.
Hoidon jälkeen Kimmo ryhtyi opettelemaan normaalia elämää. Se oli ”eräänlainen sokki”. Kimmo opetteli tutustumaan lapsiinsa ja ryhtyi pitämään heidän kanssaan yhteisiä lomia.
”Olin pettänyt kaikki aiemmat lupaukseni kaikista asioista ja lapset olivat pettyneet niihin turhiin lupauksiin. Kaikki lomat olivat aina kuluneet vain pullon ympärillä. Nykyisin koko firma on kiinni vähintään kolme viikkoa jouluna, hiihtolomien ja syyslomien aikaan ja kaksi viikkoa juhannuksen jälkeen. Vain päivystys toimii.”
Ei yhtäkään kaljaa
Lapset olivat Kimmon raittiudenkin jälkeen vielä vuosia epävarmoja siitä, onko isä raitis vai ei, koska hän oli edelleen paljon pois. Teki töitä.
”Velkaa oli niin paljon, ettei siihen auttanut kuin hurja työnteko. Viisi vuotta meni siihen, että alkoi näyttää paremmalta.”
Viime joulun alla Kimmo vietti kahdeksat pikkujoulut. Jokainen Hämeen Laaturemontin toimipiste piti omat pikkujoulut ja Kimmo halusi osallistua niihin jokaiseen. Hän juhli joka kerta koko illan.
”Pitäähän mun katsoa, kun toiset nauttivat ja juovat viinaa. On hienoa, että jotkut pystyvät nauttimaan siitä. Itse en koskaan nauttinut juomisesta.”
Mitä Kimmolle mahtaisi tapahtua, jos hän joisi yhden kaljan?
”Päätyisin samaan tilaan missä olin juuri ennen kuin lopetin. Juominen ei ala ikään kuin alusta. Se jatkuu siitä, mihin se jäi.”
Lopetuksen jälkeen Kimmolle tuli joskus kauniina kesäiltana mieleen, että onko tosiaan niin, että viinat on juotu. Mutta tunne meni nopeasti ohi, kun mieleen hiipi muisto krapuloista.
”Kun näen juopon puistonpenkillä, nauran. En hänelle vaan sille, etten itse istu siinä. Poloista säälin, koska tiedän, ettei hänellä ole enää omaa tahtoa.”
Kimmo Riihimäen koko elämäntarina on kerrottu 28.4. 2016 ilmestyneessä jutussa Pohjalta huipulle, Seuran numero 17/16.