Pensselisetä pakeni kuolemaa perheineen Alepposta ja asuu nyt Ruotsissa

Äänessä on kärsimystä, kun hän sanoo:

”Ilmeisesti kotitaloni Aleppossa on raunioina. Kuulin, että se on tyhjennetty ja tuhottu.”

Pensselisetä, oikealta nimeltään Ebdo Mihemed, 48, kertoo, että hänen kotikulmillaan Al-Hamdaniyan kaupunginosassa on taisteltu kiivaasti. Taivaalta on satanut Syyrian hallituksen ja venäläisten pommeja.

”Ihmisiä tapetaan kuin kärpäsiä.”

Avun ja tuskan huudot kiertävät Ebdo Mihemedin korvissa ja raastavat hänen sydäntään. Siellä jossain ovat yhä toinen hänen aikuisista tyttäristään, vanha isä ja kaksi veljeä.

”Jumala heitä suojelkoon”, hän sanoo.

Ebdo Mihemed toivoo, että hänen rakkaansa olisivat yhä hengissä. Varmuutta ei ole.

”En tiedä heistä mitään, koska pula sähköstä katkaisee Aleppossa myös sosiaalisen median yhteydet.”

Sota Syyriassa on silmitöntä ja vielä raaempaa kuin toisen maailmansodan aikana Euroopassa. Siviilejä tapetaan ilman sääliä.

”Valtaa Al-Hamdaniyassa ovat välillä pitäneet saarretut kapinalliset, kunnes tuli hallituksen tappajien vuoro. Kuulen ikuisesti naisten, vanhusten ja lasten avunhuudot.”

Pensselisetä Suomessa

Vuonna 2009 tuskin kukaan ennakoi Syyrian sotaa tai aavisti Aleppon hävityksen mittasuhteita.

Ei ollut Isisin terrori-iskuja, ei Venäjän ja Syyrian armeijan siviili- ja lapsiuhreja, ei suurta inhimillistä hätää.

Ebdo Mihemed sai vielä laulaa. Hän oli luotettu häälaulaja maansa kurdiväestön juhlissa. Hän teki keikkaa ja eli hyvin, sillä rauhanajan Syyriassa nuoretparit menivät vilkkaasti naimisiin.

Avioliittojen solmimisen kunniaksi järjestettiin juhlia, joihin suvut ja ystävät kokoontuivat. Kurdiperinteessä niihin tarvittiin aina myös häälaulaja.

Aleppossa perheineen asunut Ebdo Mihemed huomattiin yhtäkkiä myös Suomessa, yli 3 000 kilometrin päässä sijaitsevassa pohjoisessa maassa. Siihen vaadittiin Internet, Youtube-video ja yksi laulu.

Laulun nimi oli Pinsedî zêdi. Ilmiselvästi siitä tuli mieleen sana pensselisetä.

Suomessa Pensselisedän suosio oli some-ilmiö puhdasverisimmillään. Viime vuosikymmenen lopulla hänen Youtube-videonsa sai täällä yli miljoona katselukertaa.

Muut soivat mielikuvat synnyttivät Niilin hanhet. Vastaavaa Youtuben satoa olivat Mursuvaara, Lakana ja Mihemedin eskimolaulu.

Ebdo Mihemed saavutti 42-vuotiaana Suomessa jättiläissuosion. Kaikki tapahtui melkein kuin hetkessä.

Hänet kutsuttiin Suomeen, hän esiintyi täällä televisiossa, lauloi konserteissa ja levytti.

”En ollut uneksinut mistään sellaisesta. Tiesin Suomesta korkeintaan Nokian matkapuhelimet.”

Aavekaupunki Aleppo

Ebdo Mihemed seuraa entisen kotikaupunkinsa Aleppon kauhukertomusta kotonaan Motalan pienessä kunnassa Itä-Götanmaalla, eteläisessä Ruotsissa.

Motalaan on matkaa Tukholmasta 240 kilometriä. Vanhemmat suomalaiset muistavat paikan putkiradioidensa taajuustauluista.

”Syyrian diktaattori Bashar al-Assad murskaa Aleppon Venäjän tuella tuhkavuoreksi”, Ebdo Mihemed sanoo.

”Lähialueineen nelimiljoonaisesta Alepposta on tullut muutaman sadantuhannen saarretun ihmisraukan aavekaupunki.”

Televisio on Ebdo Mihemedin kodissa aina auki. Yleensä katsotaan kurdikanavia Irakista tai muualta. Auki voi olla myös arabiankielinen Al-Jazeera, mutta se ei Ebdo Mihemedin mukaan ole täysin luotettava.

Ympärillä häärii koko nykyinen perhe. Vaimo Nairouz, 34, asettelee pöytään pureskeltavaa. Tytär Fahima, 16, osallistuu pöydän kattamiseen ja 7-vuotias Kamiran-poika esittelee maailmanmiehen elkein englannin taitojaan.

Vajaa 2,5-vuotiaat identtiset kaksospojat Mervan ja Revan osoittavat pontevasti omaa tahtotilaansa. Ruotsissa syntyneet pojat ovat isänsä silmäteriä.

”Ilman lapsiani ja Nairouzia en jaksaisi. Öisin vain valvon. Vointia ei paranna pelko siitä, että menetän ammattitaitoni laulajana”, Ebdo Mihamed murehtii.

”Jos laulan ja säestän itseäni parikin minuuttia tanburalla, kurdien kielisoittimella, naapurit tulevat ja uhkaavat minua poliisilla. On vain vaiettava.”

Pako kotoa

Ebdo Mihemed kertoo perheensä pelastumisesta ja paosta vuonna 2012.

”Kun Aleppon Al-Humdaniyaan hyökättiin, pysyimme viikon ajan lasten ja vaimoni kanssa kotona. Lukitsimme ovet ja peitimme ikkunat.”

”Se oli kauheata, ulkona rytisi. Odotimme, että al-Assadin asemiehet tulevat ja ampuvat meidät kuoliaiksi.”

Rakkaiden hengen säilyminen oli arpapeliä.

Samalla kasvoi varmuus siitä, ettei elämä voi jatkua näin. Asuminen Aleppossa ei ollut enää turvallista.

”Siinä vaiheessa ei ollut enää paljon menetettävää. Päätimme paeta, muuten olisimme kuolleet”, Ebdo Mihemed sanoo.

”Kello oli viisi aamuyöllä, kun avasimme ikkunan. Kaikkialla oli pimeätä. Hivuttauduimme ulos, väistelimme väijytyksiä ja sotilaita, lähdimme kohti Afrinin kaupunkia, jossa olen syntynyt. Afrin sijaitsee Syyrian Kurdistanissa.”

Kurdistanissa oli turvallisempaa, mutta varsinkin perheen lapset olivat mykkinä pelosta. Myös vanhemmat säikähtivät, kun Syyrian hallituksen arabiarmeija hyökkäsi kurdien – omien kansalaistensa – kimppuun.

”Vaino ja ampuminen vain pahenivat.”

Veneellä Eurooppaan

Afrinissa Ebdo Mihamed sai hankituksi perheelleen asunnon, mutta kodiksi sitä ei voinut kutsua. Lisäksi

800 000 asukkaan kaupunki oli al-Assadin kauppasaarrossa.

”Elintarvikkeita oli niukasti tarjolla. Se teki tilanteesta vaarallisen erityisesti pienten lasten kannalta.”

Kauhu jatkui, kaupunkia piiritettiin, perhe näki nälkää. Silloin Ebdo Mihemed perheineen päätti ottaa riskin.

Hän kuuli, että piiritys voisi olla läpäistävissä. Pako Turkkiin onnistui. Pääkaupunki Ankaran kautta perhe jatkoi Istanbuliin ja Izmirin kaupunkiin. Kahdelta yöllä sieltä lähtisi pieni kumivene kohti Kreikkaa ja Khioksen saarta.

Noin seitsemän metriä pitkään kumiveneeseen ahtautui 58 pakolaista. Vene oli varustettu pienellä perämoottorilla.

”Kuulin, että se oli mitoitettu korkeintaan 20 hengelle. Olosuhteet olivat rankat. Myrskysi, ihmiset voivat pahoin ja oksentelivat”, Ebdo Mihemed muistaa.

”En enää ollut varma matkan onnistumisesta, kunnes aamun tullen rantauduimme Kreikkaan. Olimme Euroopassa, vapaudessa.”

Kallis vapaus

Nelihenkisen perheen pakomatka maksoi Ebdo Mihemedille 27 000 euroa. Sitä ennen hän oli Syyriassa vaimoineen luopunut koko omaisuudestaan.

”Myimme kaiken, mitä omistimme: vaimoni kultakorut, kodin taloustavarat, ison automme. Kun viimein saavuimme Ruotsiin, taskussa oli jäljellä vajaa sata euroa.”

On selvää, että joku myös rikastui heidän hädällään, teki mynttiä. Ihmissalakuljettajat olivat pääsääntöisesti turkkilaisia ja irakilaisia, mutta heitä oli myös Euroopan puolelta.

Pako Euroopan halki Ruotsiin kesti kolme kuukautta. Ebdo Mihemed kuvailee, kuinka uupuneita he olivat päästyään perille. Jalat menivät alta.

Määränpään saavuttamiseen liittyi tietysti myös valtava helpotuksen tunne. Ei enää sotimista ja kuolemaa, ei enää hengenvaaraa tai al-Assadin vainoja. Vaimo ja lapset olivat turvassa.

Mutta miksi hän asuu nyt Ruotsissa? Miksi hän ei ole Suomessa?

”Ensin anoin pääsyä Suomeen, mutta Suomen viranomaiset torjuivat meidät. Ruotsista sain perheelleni oleskeluluvat ja turvapaikat”, Ebdo Mihemed vastaa pienessä kerrostalokodissaan.

”Ruotsi on antanut meille uuden alun. Olemme saaneet kunnalta kodin ja lapsille päiväkodit ja koulun. Meitä vanhempia myös kotoutetaan. Tietysti olemme tästä onnellisia.”

Vain muutama seikka hämmentää häntä. Hän tähdentää olevansa ennen kaikkea laulaja, ammattimuusikko. Sen vuoksi hän on toistaiseksi sanonut ei muiden alojen, kuten siivous- tai rakennusalan työtarjouksille.

”Rakastan paljon ammattiani laulajana. Valitettavasti konsertit vain ovat Ruotsissa hyvin harvassa. Uskon, että Suomessa kysyntää olisi enemmän”, Ebdo Mihemed kertoo.

”Kävin äskettäin laulamassa Lohjan Tanhuhovissa.”

Kurdistan palaa

Yhtäkkiä Ebdo Mihemed siirtyy olohuoneesta kohti keittiön pöytää. Keittiö on lastenhuoneen vieressä. Ikkunan alta hän nostaa instrumenttinsa. Ensin kohoaa tanburan pitkä kaula, sen jälkeen kaikukoppa. Soitin on kaunis.

Kamiran tähtäilee suurilla silmillään isäänsä. Hän rekisteröi isän jokaisen liikkeen.

”Soita edes vähäsen”, kuuluu pojan pyyntö.

Ebdo Mihemed empii. Ohikiitävän hetken on hiljaista, kuuluu vain hengitys.

Sitten hän antaa periksi. Hän soittaa! Vasemman käden sormet painaltavat astelaudan kieliä, oikea käsi näppäilee sointuja ja säveliä.

Joulukuisen Ruotsin iltapäivän hämärässä Pensselisedän silmissä syttyy palamaan muutaman sekunnin ajaksi koko Kurdistan.

Kyynelpisara ehtii miehen silmänurkalle, mutta sitä Kamiran ei huomaa.

Sitten kuuluu seinän takaa koputus. Naapuri kolkuttaa.

”Ymmärrätkö nyt, mitä tarkoitin”, Ebdo Mihemed sanoo ja laskee soittimen alas kuin morsiamen.

Hallinnon vakoojaksi?

Ebdo Mihemedillä oli pääosin hyvä elämä Syyriassa ennen hallinnon toimien kiristymistä.

Vain pääosin?

”Tarkoitan presidentti al-Assadin kurdeihin kohdistamaa sortoa. Yllättäen hän esimerkiksi vangitutti 23 häälaulajaa. Syytös kuului, että esittämämme laulut olivat liian kansallismielisiä. Kysymys oli kuitenkin kurdien ikivanhasta perinteestä.”

Vankeudessa Ebdo Mihemedia myös kidutettiin henkisesti ja fyysisesti. Häntä potkittiin ja hakattiin, uhkailtiin ja kiristettiin.

Häntä yritettiin valjastaa vakoilijaksi. Vaadittiin allekirjoitusta, ja Ebdo Mihemed olisi ryhtynyt vasikoimaan al-Assadin hallinnolle.

”Kieltäydyin ehdottomasti. Se oli minulle hyvin tuskallista. Lopulta he vapauttivat minut.”

Sodan lähestyessä kurdilaulajan työ yritettiin tehdä mahdottomaksi. Jokaisia häitä varten häälaulajan piti anoa virallinen lupa. Se edellytti yhä tuntuvampia maksuja, mutta myös kurdimielisyyden karsimista pois lauluista.

Muussa tapauksessa häät saatettaisiin hajottaa väkivaltaisesti.

Kuivuneet kyyneleet

Ebdo Mihemed kertoo itkeneensä niin paljon, että kyyneleet loppuivat. Kurdit sanovat, että silloin kyyneleet ovat kuivuneet.

Hän ei ole nähnyt 79-vuotiasta isäänsä yli viiteen vuoteen. Jos Aleppossa joskus sattuu olemaan sähköä, puhutaan puhelimessa ja itketään yhdessä.

Viimeisimmästä puhelusta on nyt jo aikaa.

”Siellä vanha isäni on sodan keskellä Syyriassa, minä täällä turvallisessa Pohjolassa.”

Ebdo Mihemedin 27-vuotias poika asuu Saksassa, jonne sotaa on paennut myös yksi Ebdo Mihemedin veljistä. Sukua on niin ikään paennut Turkkiin.

Toinen hänen aikuisista tyttäristään piileskelee edelleen Syyrian Afrinissa.

”Myöskään häntä en ole nähnyt vuosiin. Pelkään lasteni ja rakkaitteni puolesta. Myös Turkki, joka toisaalta vastustaa al-Assadia, hyökkää kurdeja vastaan. Samaa tekee terrorijärjestö Isis ja osa al-Assadin vastaisesta oppositiosta.”

Joulun valoa

Syyrian sota on Ebdo Mihemedin mielestä ”tavanomaistakin” sotaa likaisempaa.

”Al-Assad murhaa, sortaa ja lähettää pakoon miljoonia omia kansalaisiaan. Diktaattorin hallinto perustuu pakkoon ja sortoon.”

Siksi myös pysyvän rauhan edellytys on Ebdo Mihemedin mielestä yhden ihmisen kukistumisen varassa.

”Jos Venäjän tukema al-Assad on vallassa, Syyrian valtioterrori saa jatkua. Lapsien ja naisten, vanhuksien ja muiden puolustuskyvyttömien tappaminen jatkuu.”

Ebdo Mihemed vastaanottaa joulun sydämessään kiviä. Mutta yksi asia sytyttää silmiin valon:

”Toivon saavani töitä Suomesta. Olen kohdannut Suomessa pelkästään hyväsydämisiä ja lämpimiä ihmisiä. Yhtä suloisen vastaanoton olen saanut vain Kurdistanissa.”