Transihminen Markku-Pekka toteutti kaksi unelmaansa: tuli ulos kaapista ja veti jalkaan taitoluistimet

Markku-Pekka Antikainen pukeutui jo lapsena tyttöjen vaatteisiin, mutta vasta nelikymppisenä hän uskaltautui ulos naiseksi pukeutuneena.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Peruukista Antikainen luopui vuosia sitten. Häntä naurattaa, kun hän muistelee vaatteita, jotka päällä hän tuli kaapista: musta jakkupuku, kihara peruukki. ”Aivan järkyttävä täti-look!”

Markku-Pekka Antikainen pukeutui jo lapsena tyttöjen vaatteisiin, mutta vasta nelikymppisenä hän uskaltautui ulos naiseksi pukeutuneena.
(Päivitetty: )
Teksti: Pinja Valkonen

Valkoiset remmikengät.

Markku-Pekka Antikainen muistaa, miten hyvältä tuntui sovittaa naapurin tytön valkoisia remmikenkiä. Ne olivat matalat sandaalit. Antikainen oli 4-vuotias.

”Tilanteesta jäi vahva muistijälki. Se tuntui jotenkin luonnolliselta ja hirveän hyvältä.”

Nykyään Antikainen, 52, kulkee pitkävartisissa korollisissa saappaissa. Miesten kenkiä hän ei ole ostanut 20 vuoteen.

Käsivarrella on pinkki laukku, kädessä pinkit nahkahansikkaat ja jalassa pinkit farkut. Korvissa kimaltelevat punaiset kivet, kasvoilla on kevyt meikki.

Markku-Pekka Antikainen tunnetaan myös Minna-Maariana.

Kaapista hän tuli yhdeksän vuotta sitten.

Naisten vaatteisiin pukeutuminen oli parikkalalaiselle Antikaiselle pitkään lähinnä rentoutumiskeino. Hän harrasti ”pikkupukeutumista”, eli sovitteli yksittäisiä vaatekappaleita kotonaan.

Antikaisella ei ollut tarvetta pukeutua naiseksi julkisesti. Transvestisuus kulki taustalla, yhtenä elämän osa-alueena.

”Se ei ollut ylikorostuneessa asemassa. Elämässä oli paljon kaikkea muutakin: opiskelut, harrastukset ja seurustelut.”

Antikainen meni naimisiin ja sai kaksi lasta.

Vaimo tiesi, että Antikainen halusi välillä pukeutua naiseksi. Asia ei ollut tabu, mutta parisuhteessa se oli vähäisessä roolissa. Lapsille aiheesta ei puhuttu.

Sitten tapahtui jotakin.

Työpalaveri muutti kaiken

Antikainen oli työpalaverissa vuoden 2005 loppupuolella. Kokouksessa pohdittiin, millaista on olla yrittäjä.

Ilmoille heiteltiin sellaisia kysymyksiä kuin: ”Kuka minä olen?” ja ”Millainen minä haluan olla?”

Antikaisen mielessä alkoi kuplia.

”Sisimmässä kävi aivan mieletön myrsky koko illan.”

Hän oli jo jonkin aikaa pohtinut samoja kysymyksiä. Antikaisesta alkoi tuntua, että olisi aika tulla ulos kaapista.

Muutamaa kuukautta myöhemmin, 13. päivä helmikuuta 2006, Antikainen nousi junaan Parikkalan asemalta. Hän oli löytänyt ystäviä transvestiittiyhdistys Dreamwear Clubin nettisivujen kautta. Hän oli matkalla yhdistyksen tapaamiseen Helsinkiin.

Antikainen majoittui hotelliin Kalliossa. Hän pukeutui mustaan jakkupukuun, ruskeaan villakangastakkiin ja vaaleaan kiharaan peruukkiin.

Hän poistui hotellin takaovesta.

Ensimmäistä kertaa elämässään Markku-Pekka Antikainen astui kadulle naisena.

Matkalla raitiovaunupysäkille Antikainen pysähtyi. Hän voisi vielä palata hotelliin. Riisua jakkupuvun ja peruukin.

”Seisoin siinä ja mietin, palaanko vai lähdenkö seuraamaan haavettani.”

Antikainen päätti, että oli aika lähteä.

Hän nousi raitiovaunuun.

Mies vai nainen?

Antikainen oli 43-vuotias lähtiessään Dreamwear Clubin tapaamiseen. Naiseksi pukeutuneet miehet juttelivat meikkivinkeistä ja tukinajosta. Antikainen tunsi olonsa epätodelliseksi istuessaan muiden transvestiittien keskellä.

”Riensin monta kertaa peilin eteen katsomaan, että jumantsukka, mie olen itse ihan samanlainen. Sitten tuli semmoinen fiilis, että mie kuulun tähän joukkoon. Että tämä on miun juttu.”

Antikainen on nyt toiminut Dreamwear Clubin puheenjohtajana lähes seitsemän vuotta. Sinä aikana hän on lobannut kahta transihmisille tärkeää muutosta jakkupuku päällä muun muassa eduskunnassa. Molemmat muutokset ovat menneet läpi.

Vuonna 2011 transvestisuus poistettiin tautiluokituksesta.

Tämän vuoden alussa puolestaan astui voimaan tasa-arvolain uudistus, joka kieltää sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän.

”Maailma on transihmisille paljon parempi paikka nyt kuin ennen, mutta valmis se ei ole.”

Antikainen ei koe olevansa mies eikä nainen, vaan jotakin siltä väliltä. Vaatteilla, koruilla ja meikillä hän toteuttaa naisellista puoltaan. Sukupuolen korjausta Antikainen ei ole edes ajatellut – hän on tyytyväinen omassa kehossaan.

Vaimostaan Antikainen erosi vuonna 2007. Kysymys seksuaalisesta suuntautumisesta huvittaa hieman.

”Olen hetero. Onhan minulla kaksi lastakin.”

Antikaisen mukaan sukupuoli ja seksuaalisuus sekoitetaan usein toisiinsa. Hän korostaa, ettei kokemus omasta sukupuolesta kerro mitään ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta.

Lapset ymmärsivät

Vaikka Antikainen oli jo esiintynyt julkisesti naisena Helsingissä, hän ei tullut kaapista Parikkalassa. Hän kävi transtapaamisissa muualla.

”Laskin päiviä ja lopuksi tunteja seuraavaan tapaamiseen.”

Sitten eräs tuttu bongasi hänet Minna-Maariana Lappeenrannassa.

Pian kaikki tiesivät.

Huhujen levitessä Antikaisen työpari antoi neuvoksi kolme sanaa: tapa se mystiikka.

”Se oli paras neuvo, minkä olen ikinä saanut. Päätin osoittaa olevani ihan tavis.”

Antikainen alkoi vapaa-ajallaan tavata tuttuja naiseksi pukeutuneena.

Pikku hiljaa työvaatteetkin muuttuivat: miesten villapaidat vaihtuivat naisten villapaitoihin, yksiväriset vaatteet kuviollisiin, musta pinkkiin.

Kollegat, asiakkaat ja tutut eivät järkyttyneet. Antikainen arvelee, että rajan lähellä sijaitsevassa kunnassa ”On totuttu näkemään kaikenlaista hiihtäjää”.

”Naiseksi pukeutunut mies ei ole täällä mikään juttu.”

Lapsilleen Antikainen kertoi lomamatkalla Pärnussa vuonna 2008. Tytär oli 8-vuotias, poika 12.

Tilanne oli vaikea, mutta lapset suhtautuivat asiaan hyvin.

”Tyttäreltä tuli pyyhkeitä siitä, etten ollut kertonut aikaisemmin.”

Välit lapsiin ovat mutkattomat.

Nykyään Markku-Pekka on Minna-Maaria – tai Minna-Markku – niin vapaa-ajallaan kuin hankeneuvojana Etelä-Karjalan Kärki-Leaderissakin.

Keväällä reservin luutnantti Antikainen lähtee kertausharjoituksiin.

”Siitä tulee mielenkiintoista, kun pyyhkäisen korkkareissa varusvarastolle.”

Antikainen oli aikanaan yksikkönsä saapumiserän priimus.

Kisojen jälkeen kyyneleet

Antikainen ravistelee sukupuolirooleja muuallakin kuin työpaikallaan ja kertausharjoituksissa: hän kilpailee taitoluistelussa miesten sarjassa naisen asussa. Ensimmäiset aikuisharrastajien kisat olivat Kuopiossa pääsiäisenä.

Kisapuku oli röyhelöinen goottimekko, kampaus loihdittiin hiuslisäkkeillä ja kasvoilla kimmelsi glitter. Vihdoinkin hän oli se jääprinsessa, joka hän oli unelmoinut olevansa vuosikymmenten ajan.

Kisojen jälkeen Antikainen itki.

”Tunsin voittaneen jotakin. Lähinnä itseni.”

Virheitä ei tullut, ja hän ylsi toiselle sijalle. Tosin samassa sarjassa oli Antikaisen lisäksi vain yksi kilpailija. Piste-ero ei ollut mahdoton, 2,5 pistettä.

”Sen voi kuroa umpeen vuodessa.”

Antikaisen päätavoite on kansainvälinen aikuisharrastajien kisa Saksassa toukokuussa 2018.

Luistelun lisäksi Antikainen tanssii balettia. Harrastukset täyttivät tyhjiön, joka oli kumissut pitkään.

”Kaapista ulos tulossa ulkoasu on vain yksi juttu. Sosiaalinen elämä on paljon tärkeämpi.”

Luistelu- ja tanssikavereista on tullut läheisiä. Jäällä tai tanssisalissa kukaan ei hämmästele kukkatrikoissa harjoittelevaa Antikaista. Eräs luistelukaveri jopa erehtyi luulemaan häntä naiseksi.

Säännöt uusiksi

Antikainen on löytänyt oman tyylinsä ja rakkaat harrastukset. Hän on toteuttanut elämänsä salaisimmat haaveet: Hän on tullut ulos kaapista ja päässyt jäälle valkoisilla taitoluistimilla. Lisäksi hän on taistellut transihmisten oikeuksien puolesta.

Mutta maailma ei ole vielä valmis.

Taitoluistelun kansainvälisissä kisasäännöissä on eräs pykälä, joka ärsyttää Antikaista.

Sääntöjen mukaan miesten on pistemenetyksen uhalla pukeuduttava housuihin.

Tästä pykälästä Antikainen haluaa eroon.

X