Miksi ystävyys jää sivuun?

Aiemmin tiivis ystävyys tuntuu etääntyneen. Enää bestiksellä ei ole aikaa, ja se surettaa Ainoa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Aiemmin tiivis ystävyys tuntuu etääntyneen. Enää bestiksellä ei ole aikaa, ja se surettaa Ainoa.
(Päivitetty: )
Teksti: Miksi ystävä ei pidä yhteyttä?

Aino ja Paula olivat 15 vuotta parhaita ystäviä, mutta he ovat viime vuosina etääntyneet yhä enemmän toisistaan. Opiskeluaikana alkanut ystävyys oli niin syvää, että nuoret naiset muuttivat kämppäkavereiksi vuosikausiksi. Ero nykyiseen on valtava, sillä nyt ystävykset tapaavat toisiaan enää muutaman kuukauden välein.

Tapaamiset ovat kuitenkin molempien mielestä mukavia. Silti tapaamisten väliset soitot ja viestitkin ovat koko ajan vähentyneet.

Ainoa ahdistaa ero bestiksestä. Hän haluaisi tavata Paulaa useammin. Etääntyminen alkoi naisten siirryttyä työelämään ja saatua lapsia.

Aino on aina tehnyt kaikkensa raivatakseen aikaa kalenteristaan Paulalle, mutta hän on viime vuosina joutunut pettymään hyvin usein.

Paula ei enää näe samaa vaivaa Ainon takia, vaan keskittyy vain perheeseensä ja uraansa.

Paula pahoittelee tapaamisten peruuntumista, mutta selittää olevansa pienten lasten ja työn takia aidosti kiireinen.

Sen Ainokin ymmärtää, että keski-iässä on vaikea uhrata aikaa kahdenkeskisiin, tiheisiin tapaamisiin. Mutta miksei Paula tule enää juuri koskaan käymään edes perheensä kanssa? Eihän se vähentäisi aikaa, jota Paula viettää oman perheensä parissa. Aino nauttisi todella paljon ystäväperheensä tapaamisesta.

Voiko Aino tehdä mitään sen eteen, että Paula alkaisi taas arvostaa enemmän heidän ystävyyttään? Vai pitäisikö Ainon vain odottaa kärsivällisesti, onko Paulalla taas enemmän aikaa ystävälleen ruuhkavuosien helpotettua?

Kannatelkaa ystävyyttänne

Ainon ja Paulan tarina ei ole harvinainen. Elämän eri vaiheissa luomme ihmissuhteita, jotka muuttuvat vuosien myötä. Monet jossain elämänvaiheessa tärkeätkin ystävyyssuhteet jäävät kokonaan pois tai katoavat vuosiksi löytyäkseen joskus uudestaan.

Ystävyys Ainon ja Paulan välillä on ollut vahvaa ja tärkeää. Se on kannatellut molempia elämän muutosvuosina. Nyt kun molempien elämä on vakiintunut, on tullut etäisyyttä. Se on luonnollista; nyt on aika elää lasten ehdoilla.

Toki Ainon toive, että he voisivat olla perheinä läheisempiä, ei uhkaisi millään tavalla lasten huomioimista. Onko siihen, että tämä ei ole toteutunut, jokin erityinen syy? Viihtyvätkö heidän puolisonsa yhdessä? Onko lapsilla riittävästi yhteistä tekemistä ja kiinnostuksen kohteita? Riittääkö molemmissa perheissä lapsiperheen arjen ja työn vaatimusten lisäksi aikaa ja energiaa tapaamisiin?

Perheiden välinen ystävyys alkaa yleensä kahden ihmisen välisestä tuntemisesta, mutta se ei yksin riitä sitä kannattelemaan. Näitä asioita Aino voisi miettiä ja jutella mietteistään sekä puolisonsa että Paulan kanssa.

Aino voisi myös kysyä, millaista yhteydenpitoa ja ystävyyttä muut haluavat tässä tilanteessa. Lapsiperhearkea ajatellen ystävyys, jossa on molempien mielestä mukavia tapaamisia muutaman kuukauden välein, ei tunnu ollenkaan vähältä. Itse asiassa moni pienen lapsen vanhempi olisi onnellinen, jos hänellä olisi tällainen ystävä!

Jokin Ainoa tällaisessa yhteydenpidossa kuitenkin mietityttää, jopa ahdistaa. Minkälaisesta ystävyydestä ja yhteydenpidosta hän olisi onnellinen?

Toivottavasti ystävyys kestää hieman harvemmat tapaamiset elämän tässä vaiheessa. Ystävyyden kannattelu vähemmilläkin yhteydenpidolla on arvokasta. Voi tulla aikoja ja vaiheita, jolloin heillä on enemmän aikaa ystävyydelleen. On hyvä tietää, että on olemassa ihmisiä, joiden kanssa voi kokea ystävyyttä ja joiden voi luottaa pysyvän elämässä kiireisempienkin aikojen yli.

Heikki Syrjämäki, pari- ja seksuaaliterapeutti, Tampereen perheasiain neuvottelukeskus

X