Tunnen itseni yksinäiseksi avioliitossani - mies ei tajua mistä puhun
Maarit tuntee olonsa yksinäiseksi avioliitossaan. Mikko ei oikein ymmärrä vaimonsa puheita.
Mikko ja Maarit avioituivat nuorina muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, koska he odottivat lasta.
Seurusteluvaihe jäi hyvin lyhyeksi, mutta perheen arki on sujunut ihan hyvin. Nyt lapset ovat teini-ikäisiä, ja Maarit miettii oikeastaan ensimmäistä kertaa, mitä hän oikein haluaa parisuhteeltaan.
”Pitäisikö sen riittää, että me hoidamme yhdessä lapset ja käymme välillä yhdessä kävelyillä ja hiihtämässä?” Maarit kertoilee ajatuksiaan parisuhteen nykytilasta ystävälleen.
Maarit kaipaa syvällisempää suhdetta mieheensä. Eniten Maaritia vaivaa henkisen yhteyden puuttuminen.
”Mikko on todella erilainen ihminen kuin minä. Ei meillä ole oikein puhuttavaa.”
Maarit ei usko jatkavansa avioliittoaan sen jälkeen, kun lapset ovat lentäneet pesästä. Hän tuntee olonsa yksinäiseksi miehensä seurassa.
Mikko on ihan tyytyväinen avioliittonsa. Hän ei oikein osaa kaivata sen enempää kuin on jo saanut: vaimon ja terveet lapset.
Hän ei oikein ymmärrä, mikä se henkinen yhteys olisi, mistä Maarit puhuu. Hehän välittävät edelleen toisistaan. Mikko suorastaan rakastaa edelleen omaa vaimoaan ja yrittää osoittaa sen niin hyvin kuin osaa. Halaa, hieroo ja kuuntelee, vaikkei aina pysyisi kärryilläkään toisen puheesta. Mikon mielestä jatkuva keskustelu on yliarvostettua. Hänen mielestään hyvä arki koostuu yhdessä tekemisestä.
Miten aviopari pääsisi lähemmäs toisiaan? Vai onko heillä edessä vääjäämätön ero?
Yhteiset kokemukset ovat läheisyyttä
Maaritin ja Mikon vaihtoehdot tuntuvat olevan joko erotaan tai lähennytään. Miksi vain vastakkaiset vaihtoehdot olisivat ainoat mahdolliset? Todellisuudessa vaihtoehtoja on enemmän.
Toisen ihmisen lähelle pääseminen ja hyväksytyksi tuleminen on syvimpiä tarpeitamme ja hylätyksi tuleminen suurimpia pelkojamme. Lähemmäs halutaan yleensä silloin, kun toisesta välitetään, erilleen halutaan päinvastaisesta syystä.
Nyt viesti tuntuu olevan: tule lähemmäksi tai otan sinusta eron. Toki voi ajatella niin, että eron ajatukset nousevat siitä pelosta, että yrittäessään lähelle voi tulla hylätyksi. Onko turvallisempaa ajatella toisen hylkäämistä kuin kohdata hylätyksi tulemisen pelkoa?
Maaritin ja Mikon perhe on elänyt erilaisia vaiheita. On rakastuttu, tultu vanhemmiksi, kasvatettu lapsia. Yhteisiä muistoja ja kokemuksia on kertynyt. Eikö se ole läheisyyttä? Teini-ikäisten lasten perhe alkaa valmistautua lasten irrottautumiseen. Symbioottinen perhe-elämä tulee lähivuosina päätökseen, niin kuin sen pitääkin tulla.
On mahdollista, että Maarit reagoi nyt tähän vaiheeseen. Hänen olisi hyvä tutkia, miten paljon hänen tyytymättömyytensä kumpuaa perheen kehitysvaiheesta? Jos näin on, tunnetta ja ajatuksia ei tarvitse pelästyä eikä kiirehtiä toimimaan niiden synnyttämien impulssien mukaisesti. Perheen jäsenten erillistyminen ei tarkoita sitä, että rakkaus heidän välillään loppuisi.
Ehkä Maaritin kokemuksilla on tärkeä viesti koko perheelle. Mikä on pian päättymässä? Voi olla aika heittää hellät hyvästit jollekin elämänvaiheelle tai asialle elämässä. Se ei ehkä ole parisuhde, vaan jotain aivan muuta.
Millaisiin kehitystehtäviin perheen jäsenet ovat tulossa? On olemassa vaara, että parisuhteen päättäminen tässä vaiheessa on yritys väistää näitä tehtäviä. Kysymys ei olekaan siitä, tulisiko jatkaa parisuhdetta ilman henkistä yhteyttä. Jonkin uuden aika on tulossa. Ehkä sen voi ottaa kiinnostuneena vastaan!
Heikki Syrjämäki, pari- ja seksuaaliterapeutti, Tampereen seurakuntien perheasiain neuvottelukeskus