Erityisherkkä Merja: ”Saksassa olin arvostettu työntekijä, Suomessa en kelvannut mihinkään”

Pirkkalalainen Merja Korpua, 53, koki olevansa outo ja ulkopuolinen niin koulussa kuin työpaikallakin. Hän voimaantui kansainvälisessä HSP-tapaamisessa, jossa kohtasi muita erityisherkkiä. Hän ei ollutkaan yksin ominaisuutensa kanssa.

Tähän havahduin

Alakouluikäisenä olin porukan pienin ja hiljaisin, ja jäin helposti ulkopuolelle. Kokemus omasta kelvottomuudesta vahvistui tilanteissa, joissa minut valittiin viimeisten joukossa ryhmätyöhön tai urheilujoukkueeseen.

Minulla on isosisko ja kaksi pikkusiskoa. Olin myös heihin nähden arempi ja hiljaisempi.

Aikuisena törmäsin työpaikoilla siihen, että minua kohdeltiin kuin kynnysmattoa. Olin miellyttämisenhaluinen, enkä osannut pitää puoliani. Jotkut ihmiset tunnistavat, että toinen ihminen on herkkä eikä puolustaudu, vaikka tälle sanoisi mitä tahansa epäasiallista.

Kun pyysin TES:in mukaista palkkausta, minulle sanottiin, että työkykyni ja avuntarpeeni arviointi olivat vielä kesken. Sain kuulla olevani outo, kun pyysin työkaveriani hoitamaan omat työnsä. Sain lisäksi kirjallisen huomautuksen työpaikkakiusaamisesta.

Olen työntekijänä tarkka, ja huomaan pienetkin asiat. Sain reilu parikymppisenä stipendin Saksaan, jonne jäinkin töihin viideksi vuodeksi. Siellä luonnettani arvostettiin. Suomeen palatessani tunsin, etten kelpaa mihinkään.

Nimi ominaisuudelle

Luin kolme vuotta sitten sanomalehdestä artikkelin erityisherkkyydestä. Se tuntui tutulta. Puoli vuotta myöhemmin olin kansainvälisessä HSP-tapaamisessa Ruotsissa, jossa tapasin yhdysvaltalaisen psykologin Elaine Aronin. Hän on kehittänyt 1990-luvulla käsitteen Highly Sensitive Person, HSP, joka tarkoittaa erityisherkkää.

Samalla tapasin muita kaltaisiani. Tajusin, että erityisherkkyys on aito juttu, enkä ole yksin ominaisuuteni kanssa. Vertaisiani tavatessa koin suurta voimaantumisen tunnetta. Aiemmin en ollut uskaltanut kertoa ajatuksistani miehellenikään, mutta Ruotsista palattuani olin täysin varma siitä, mitä olin.

Sinuiksi ominaisuuden kanssa

Tilanteet, joissa minua on sanottu oudoksi ja kummalliseksi, ovat tapahtuneet silloin, kun olen ollut ylivirittyneessä tilassa. Olen ollut silloin suuren työkuormituksen alla, ja venynyt ja venynyt. Muut ovat tuolloin tehneet minusta ja terveydentilastani tulkintoja.

Aina pitäisi kuitenkin katsoa, missä olosuhteissa ihminen voi pahoin. Hermoston käydessä ylikierroksilla erityisherkän olemus viestii hätätilasta, johon tulisi reagoida.

Tässä ja nyt

Teen parhaillaan töitä erityisherkkyyden tunnettavuuden puolesta. Toimin puhenaisena, ja vedän kotikunnassani Pirkkalassa erityisherkkien ryhmää. Minulla on huoli niistä, jotka ajavat itsensä työkyvyttömiksi, jos eivät ymmärrä omaa ominaisuuttaan.

Erityisherkkyys ei ole diagnoosi tai sairaus. Tutkimuksia lukeneena ja HSP-tapaamisissa käyneenä olen oppinut itsestäni uusia asioita. Tunnistan oman arvoni, ja olen opetellut sanomaan vastaan.

Olen persoonallinen ihminen, ja pidän sitä hyvänä asiana. Tieto siitä, ettei ole vääränlainen, vaan erityisherkkä, mahdollistaa anteeksiannon itseään kohtaan.

Olen opetellut varomaan ylikuormittumista. Karsin allakasta menojani, ja vetäydyn välillä sivuun lukemaan kirjaa tai tutkin postimerkkejä. Luonto on ollut minulle aina tärkeä, ja vietän aikaani marjastaen, sienestäen ja luonnossa liikkuen.