Korvissa soi koko ajan - pääseekö tinnituksesta eroon?

Leena Rekolan arjessa ei ole hiljaisia hetkiä. Korvissa vinkuu koko ajan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Hetki ilman suhinaa. Leena Rekola keskittyy harrastuksiinsa niin, että tinnitus unohtuu hetkeksi.

Leena Rekolan arjessa ei ole hiljaisia hetkiä. Korvissa vinkuu koko ajan.
(Päivitetty: )
Teksti:
Virve Järvinen

Jokaisella korvat soivat satunnaisesti. Kun ne soivat jatkuvasti, puhutaan tinnituksesta. Leena Rekolan, 72, korvakonsertti on jatkunut jo 40 vuotta.

Tähän havahduin

Asuin 1970-luvun puolivälissä muutaman vuoden Afrikassa, jossa sairastuin rankkaan flunssaan. Päätä särki niin, että lukeminen oli mahdotonta ja minulla oli tasapainovaikeuksia.

Kun parin kuukauden kuluttua palasin Suomeen, oireilin yhä, tosin lievemmin. Lääkäri lähetti minut sairaalaan, sillä minulla epäiltiin aivomalariaa.

Minua hoidettiin suonensisäisellä, vahvalla antibiootilla. Lääke oli uusi, eikä sitä osattu annostella oikein. Päänsärky katosi, mutta sain tilalle tinnituksen. Vuosia myöhemmin lääkärit myönsivät hoitovirheen: väärin annosteltu antibiootti tuhosi kuulohermoni.

Vastaanotolla

Antibioottihoidon jälkeen toisessa korvassani sihisi, mutta pidin asian omana tietonani. Tuolloin, vuosikymmeniä sitten tinnitus oli melko tuntematon vaiva, ja se liitettiin lähinnä vanhuksiin. Ikäiselläni, kolmekymppisellä ihmisellä korvissa kuuluvia ääniä pidettiin merkkinä mielenterveysongelmista.

Kun lopulta mainitsin oireestani yhdelle lääkärille, hän totesi, että tinnitus on normaali ilmiö eikä sille voi tehdä mitään.

Stressi voi pahentaa tinnitusta. Huomasin sen kymmenen vuotta myöhemmin, kun erosin silloisesta miehestäni. Pääsin uudelleen sairaalaan tutkimuksiin. Niissä selvisi, että kuulohermoni olivat ikään kuin laonneet, ja kuuloni oli jonkin verran heikentynyt. Pärjäisin vielä ilman kuulolaitetta.

1990-luvun puolivälissä jouduin polkupyöräkolariin, jossa poskiluuni murtui. Se leikattiin nukutuksessa. Kun heräsin, molemmat korvani soivat ja ääni oli entistä kovempi. Mikään taustaääni ei riittänyt peittämään sitä.

Näin minua hoidettiin

Tinnituksessa kuuloelin kärsii hapenpuutteesta. Tätä voidaan hoitaa ylipainehappihoidolla. Parikymmentä vuotta sitten tätä ei tiedetty, eikä lääkäreillä ollut tarjota minulle mitään hoitoa: masennuin ja jouduin jäämään pois työelämästä.

Terapia ja uusi kuulokoje helpottivat oloani. Koje tehostaa ulkoa tulevia ääniä ja peittää siten korvien vinkunaa. Se auttoi minua selviämään hälyisistä tilanteista. Ilman sitä en saisi selvää yksittäisten ihmisten puheesta.

Mutta korvien suhinaa koje ei vienyt eikä vienyt akunpunktio, hermoratahieronta, homeopatia, korvakynttilähoito eikä terapiakaan, jossa yritin opetella olemaan kuulematta tinnitusta.

Tässä ja nyt

En enää odota, että tinnitus häviäisi. Se on iän myötä lisääntynyt, mutta olen oppinut sinuiksi sen kanssa. Eniten se haittaa nukahtamista, johon saatan ottaa lääkkeen.

Harrastuksissa tinnitus unohtuu hetkeksi. Varsinkin kun tanssin, keskityn niin askeliin ja musiikkiin, että korvien vinkuna jää. Se unohtuu myös silloin, kun touhuan lapsenlasteni kanssa. Nämä hetket lataavat akkuja kestämään unettomat yöt.

Sekin helpottaa oloa, kun tietää, ettei ole vaivan kanssa yksin. Olen aktiivisesti mukana Tinnitusyhdistyksessä.

Olin ennen todella epätoivoinen ja tuntui, ettei elämässä ole yhtään ilonaihetta. Nyt tiedän, että elää voi näinkin – jatkuvassa sihinässä ja suhinassa. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.

Lue myös: Kaiutinkierto on monelle mikkiä pidelleelle tuttua – Tarja Merivirran korvissa ujellus ei koskaan loppunut: ”Iltaisin kaipasin täydellistä hiljaisuutta” | Anna.fi 

X