Laulaja Saija Tuupanen - ”Tieni on ollut pitkä ja kivinen.”

Nuorena bulimian sairastanut ex-tangokuningatar unelmoi omasta lapsesta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Nuorena bulimian sairastanut ex-tangokuningatar unelmoi omasta lapsesta.
Teksti:
Virpi Valtonen

Tunnustan, että uudistuminen on tullut ammatissani koko ajan tärkeämmäksi. Tanssikansa on vaativaa ja ajan hermolla täytyy olla koko ajan.

Takanani on jo 13 vuotta laulajana. Paula Koivuniemi sanoi jossain haastattelussaan, että tärkeintä on oppia tuntemaan yleisönsä. Se on paras oppi mitä olen vuosien varrella saanut.

 

ENNUSTAN ja tiedän, että vuosi 2017 tulee olemaan työntäyteinen. Vuoden 2018 viikonloputkin on jo myyty. Olen siitä äärettömän onnellinen. Olisi hirveää elää kuukausi kerrallaan.

Aina ei ole ollut näin. Jotain on naksahtanut paikoilleen. Oli epävarmempi aika, jolloin mietin, pitäisikö lyödä hanskat tiskiin. Olen onnellinen joka kerta, kun keikalle saapuu paljon ihmisiä. Joskus se on ollut niin häkellyttävää, että on päässyt itkukin.

Yli kahdensadan keikan vuositahti tuntuu raskaalta, mutta se on vielä tehtävissä. Tälle vuodelle olen ottanut kalenteriin hieman lomiakin.

 

TUNNUSTAN, että minulla on ollut kivinen ja pitkä tie. Vasta viimeisten vuosien aikana olen löytänyt paikkani.

Olen kuitenkin kasvanut ihmisenä. Olen tuhat kertaa vahvempi ja valmiimpi. En enää hetkahda pienestä. Minut on keitetty vaikka missä liemessä.

 

TUNNUSTAN, että nuorempana haaveilin sairaanhoitajan ammatista. Olen haaveillut myös omasta kahvilasta. Olen ammatiltani kokki, joten ruoanlaitto ja ruoan parissa oleminen olisi kivaa. Kotona en ehdi paljoa ruokaa laittamaan.

 

TUNNUSTAN, että olen tunnollinen ja tunteella ajatteleva ihminen. Töissä unohdan murheeni, mutta keikan jälkeen saattaa tulla yksinäisyys ja väsymys.

Haen turvaa läheisistä ja ystävistä. Tiedän, että aina löytyy joku, joka kuuntelee kun on paha mieli. Ne ystävät, joille voin puhua syvimmät ja painavimmatkin asiat, ovat laskettavissa yhden käden sormin. Myös äitini ja siskoni ovat turva ja tukeni.

 

TUNNUSTAN, että kuninkaalliset ovat kiinnostaneet minua aina. Lapsuudesta mieleen on jäänyt, kun Ruotsin prinsessat Victoria ja Madeleine olivat delfiinien kanssa uimassa. Sen jälkeen olen lukenut heistä aina kaiken.

Victorian tavoin minullakin oli aikanaan nuoruudessani paha syömishäiriö. Kun painoni tippui kymmenen kiloa, opettajat huolestuivat. Pahimmillaan bulimiani oli ammattikoulussa. Esimerkiksi kynteni eivät kasvaneet nuorena kunnolla.

En ole puhunut asiasta koskaan aiemmin, mutta nyt tuntuu, ettei ongelmaa enää ole. Sairauden kanssa ei ole ollut todellakaan helppoa oppia elämään. Siinä meni kauan. Syömishäiriöt ovat hirvittävän yleisiä vaikkei niistä puhuta. Olenkin yrittänyt sanoa tuttujeni lapsille, että kaikista turhinta on jättää syömättä.

 

TUNNUSTAN, että olen kiitollinen terveydestäni. Kuitenkin mietin, että itselleen pitäisi muistaa ottaa enemmän omaa aikaa. Työ ei voi olla koko elämä.

Välillä tuntuu, että annan työlleni äärettömän paljon. Haluaisin yksityis- ja työelämäni paremmin balanssiin. Hankalinta työssäni on yövalvominen. Univelkaa tulee väkisin. Yritän myös miettiä syömisiäni, mutta kun keikkapaikalta metsän keskeltä lähtee yöllä, ei tarjolla yleensä ole kuin hot dogia tai makkaraa.

Tein uutenavuotena karkkilakkolupauksen ja tipaton tammikuukin voisi olla hyvä, sillä en ole koskaan semmoista pitänyt. Terveellisemmät elämäntavat ovat tulleet meidänkin alalle. Vielä 2000-luvun alussa soittajat joivat, mutta homma on mennyt niin ammattimaiseksi, että heti huomataan, jos joku juo. Enää ei keikan jälkeen lähdetä oluelle vaan nukkumaan, että jaksetaan seuraavana päivänä.

 

TUNNUSTAN, että olen nyt 34-vuotias, ja kyllä minä siitä lapsestakin unelmoin. Välillä tulee vauvakuume, mutta lapsi ei vielä tunnu ajankohtaiselta.

 

ENNUSTAN, että tulen tekemään jatkossa enemmänkin töitä teatteripuolella. Unelmoin isommasta teatteriroolista. Laila Kinnusen roolin olen halunut tehdä aina. Hänen musiikkinsa meni jo pikkutyttönä sydämeeni.

Loppukesästä pääsen taas tekemään uutta teatteriproggista Jyväskylän Ränssin Kievariin. Tulossa on jo neljäs teatterikesäni, ja pääsen taas uuteen maailmaan Finnhits-pohjaisessa musiikki-ilottelussa nimeltä Hei Sir, saako soittaa.

X