Näiden viiden syyn takia uusi Star Wars: The Force Awakens -elokuva onnistui

Star Wars: The Force Awakens yhdistää sulavasti uutta ja vanhaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ritarikunta perii imperiumin paikan pahan lähettilääntä uudessa Star Wars -elokuvassa The Force Awakens.

Star Wars: The Force Awakens yhdistää sulavasti uutta ja vanhaa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Matti Rämö

“Uskon, että fanit tulevat rakastamaan sitä. Se on hyvin vahvasti sellainen elokuva, jota he ovat odottaneet.”

Maailman tunnetuimman ja tuottoisimman avaruussaagan luoneen George Lucasin The Washington Post -lehdelle antama kommentti Star Wars: The Force Awakens -elokuvasta peitti vaivoin penseyden elokuvasarjan seitsemättä ja ensimmäistä hänestä riippumatta tehtyä osaa kohtaan. Lucasin omat tarinaideat eivät herättäneet kiinnostusta ja hän möi elämäntyönsä oikeuden Disney-yhtiölle. Uusi elokuva sai Suomen ensi-iltansa tänään.

Lucas käänsi osan Tähtien sota -elokuvien fanikunnasta itseään vastaan muokkaamalla alkuperäistä trilogiaa (1977, 1980, 1983) huonosti istuvilla erikoistehosteilla ja väkinäisillä lisäkohtauksilla. Lucasin kehittämä ”esiosien” trilogia (1999, 2003, 2005) on ollut myrkkyä alkuperäiskolmikon ystäville.

Lucasin kommentti J.J. Abramsin ohjaamasta uutuudesta kielii syrjäyttämiskokemuksen jättämästä harmista, mutta osuu myös hyvin maaliin erityisesti alkuperäistrilogian ystävien tapauksessa.

Star Trek -elokuvien uusintaversioista muistettu Abrams hyödyntää taitavasti vanhojen Tähtien sotien mystiikkaa, mutta uskaltaa myös remontoida sitä. Tässä keskeiset syyt The Force Awakens –elokuvan onnistumiselle.

1. Oikeita yllätyksiä

Esiosien trilogian perimmäinen ongelma oli se, että tarinan loppu oli kaikkien tiedossa jo ennen ensimmäistä elokuvaa. Elokuvien oli määrä kertoa Anakin Skywalkerin kasvusta hyveellisesti jediritariksi ja muuntumisesta pahaksi Darth Vaderiksi.

Nyt jännitettävänä on muutakin, kuin ilmiselvän prosessin yksityiskohtia. Abramsin ja Tähtien sota -veteraani Lawrence Kasdanin kirjoittama tarina nollaa monella tavalla kaiken aikaisemmin kerrotun. Kapinallisten voitto pahasta imperiumista on valunut hiekkaan uuden ilkeän ritarikunnan hamutessa galaxin herruutta demokratiaa vaalivan tasavallan kustannuksella.

Juoni mukailee monin osin vuoden 1977 Tähtien sodan asetelmaa usuttamalla hyvän ja pahan edunvalvojat pienen robotin kantaman oleellisen johtolangan perään ja heittämällä kouliintumattomia nuoria ylivoimaisten haasteiden eteen.

Uusi asetelma antaa kuitenkin pelivaraa, jota Abrams käyttää heti isänmurhaajan kylmäverisyydellä. Myös kahden suunnitteilla olevaa elokuvaa pohjustetaan avaamattomilla mysteereillä ja oppimisprosesseilla, joiden lopputulos ei loista taivaanrannassa itsestäänselvyytenä.

2. Vähemmän tietokonetehosteita

Sekä alkuperäistrilogian ”parannukset” että toisen trilogian yleisilme kytkeytyvät tiiviisti 1990-luvun lopulla nopeasti kehittyneisiin tietokonetehosteisiin. Jälkituotantovaiheessa kuvaan liitetyt efektit ovat auttaneet luomaan yhä erikoisempia tehosteita, mutta lisänneet samalla keinotekoisuuden tuntua.

Tehostevyöry on kiihtynyt spektaakkelielokuvissa koko 2000-luvun, mutta nyt on nähtävissä merkkejä vastareaktioista.  Uusi Mad Max: The Fury Road (2015) luotti vahvasti käsitöinä tehtyihin lavasteisiin ja ihmisten tekemiin stunt-temppuihin. The Force Awakens jatkaa käsityöestetiikan kunnianpalautusta.

Massiivinen avaruusfantasia ei voisi olla olemassa ilman erikoistehosteita; niihin nojasi jo vuoden 1977 Tähtien sota. Abramsin työryhmä on kuitenkin luottanut silmiinpistävän paljon myös oikeisiin kuvauspaikkoihin (joita on löydetty muun muassa Abu Dabista, Islannista ja Skotlannista), toimintakohtausten fyysiseen uskottavuuteen (hienosti koreografioiduissa taistelukohtauksissa näkyy jopa ennen pantattua verta) ja lavasteisiin (aavikkobasaari, kapinallisten pesä).

3. Hyvät uudet sankarit

Kun ensimmäisen Tähtien sodan kuvaukset alkoivat, kukaan ei ollut kuullutkaan Harrison Fordista, Mark Hamillista tai Carrie Fisheristä. Uraansa aloittelevalla Lucasilla ei olisi ollut varaakaan nimekkäämpiin tähtiin, mutta uudet kasvot palvelivat myös fantasiamaailman rakentamista: koska heitä ei tunnettu, heitä ei yhdistetty muihin rooleihin, vaan ensi-sijaisesti Tähtien sota -hahmoihinsa (mielikuva, josta vain Ford onnistui myöhemmin täysin irtautumaan).

The Force Awakens -elokuvaa on markkinoitu voimakkaasti Fordin, Hamillin ja Fisherin paluulla rooleihinsa. Elokuvan todellinen vetovastuu on kuitenkin tuoreilla kasvoilla, jota onnistuvat rooleissaan erinomaisesti.

John Boyega yhdistää luontevasti epävarmuutta ja uhoa pahan ritarikunnan kasvattina, joka murtautuu ulos roolistaan.

Daisy Ridley huokuu hiljaista voimaa aavikkoplaneetalla parempaa huomista odottavana romunkerääjänä, jolle sattuma antaa mahdollisuudet näyttää kykynsä.

Oscar Isaacin kapinallislentäjä on riittävän rämäpäinen kakkosrivin sankari, joka antaa eturivin tähdille hengähdystaikaa ja jää kasvamaan korkoa.

Adam Driver on edeltäjiään ailahtelevaisempi pahuuden ilmentymä, josta keskenkasvuisuus tekee karikatyyriä kiinnostavamman.

4. Uuden ja vanhan saumattomuus

Vanhoja tarinoita elvytettäessä menneisiin on tapana viitata faneille väkinäisesti silmää iskien, tyyliin ”muistattekos tämän”. Abrams istuttaa tarinaansa alkuperäisen trilogian hahmoja, mutta antaa näille (paria yksityiskohtaa lukuun ottamatta) tarinassa todellisen merkityksen.

Kun menneellä on uusikin olemassaolon tarkoitus, lainaamisesta ei tarvitse vääntää väkinäisiä vitsejä. Sinällään vitsailu on Abramsille oleellisempi osa elokuvakerrontaa, kuin useimmiten umpivakavalle Lucasille. The Force Awakens on kuorrutettu pienillä kevennyksillä, jotka eivät laimenna aikuisenkin silmin synkkää yleissävyä.

5. Symboliikan päivitys

Yksinvaltaisen imperiumin ja kapinallisten taistelu on aina heijastanut demokratian ja sen vastavoimien kamppailua. The Force Awakens vahvistaa fasismiallegoriaa entisestään: ritarikunnan vertailua natseihin suorastaan alleviivataan – tai ehkä demokratian rappiota saarnaavaa murhaajaryhmää on nyt syytä verrata jihadistijärjestö Isisiin.

Tähtien sota -imperiumissa on päivitetty muitakin asetelmia. Alkuperäistä trilogiaa on kritisoitu naisten sysäämisestä paitsioon – prinsessa Leiaa lukuun ottamatta. Vanhoihin kapinallisjoukkoihin mahtuu monenmoista avaruusoliota, mutta ihmisrodun kapinallisrooleissa suosittiin valkoisia naamoja.

Tätä taustaa vasten tumman brittinäyttelijä John Boyegan ja Daisy Ridleyn nostaminen tarinan keskiöön on uudistus. Eikä Carrie Fisheriäkään ole unohdettu.

Star Wars: The Force Awakens elokuvateattereissa.

X