Sarjakuvataiteilija tunnustaa: Kyttäsin mummoja uimahallissa – tämän heistä opin
Mummot saavat lisäpisteitä kaksimielisyydestä.
Anni Nykänen Mummo-sarjakuvasta Lappeenrannan kaupunginteatteriin tehdyn näytelmän väliajalla marraskuussa 2015.
Syksyllä 2008 graafikko ja kuvittaja Anni Nykänen kävi usein Vantaan Tikkurilan uimahallissa. Hän kuunteli saunassa paikallisten mummojen juttuja ja ajatteli, että olisipa kiva piirtää mummojen jutut sarjakuvaksi.
”Rupesin sitten oikein kyttäämään niitä mummoja siellä. Olisin halunnut ottaa lehtiönkin mukaan lauteille, mutten kehdannut”, Nykänen sanoo.
Viikon kyttäilyn jälkeen Nykäsen piirsi ensimmäisen Mummo-sarjakuvansa. Siinä oli suora lainaus oikeasta elämästä. Mummo kokeili ensimmäisen kerran vesijuoksua ja tokaisi, että eihän tässä nyt juosta voi, kun ei jalatkaan yllä pohjaan.
Nyt Mummo on seikkaillut Seuran sivuilla jo viisi vuotta, voittanut Kemin pohjoismaisen sarjakuvakilpailun ja päässyt sarjakuva-Finlandian finaaliin kaikilla kolmella sarjakuva-albumilla.
Mitä mummot opettivat?
Mitä Anni Nykänen on oppinut mummoista tähän mennessä?
”Sen, että mummot eroavat toisistaan aivan yhtä paljon kuin nuoremmatkin ihmiset. Ihmisen persoona ei muutu vanhetessa. Siksi mummot osaavat olla myös todella härskejä.”
Millainen on Nykäsen ihannemummo?
”Hän on pirtsakka, elämänmyönteinen ja suorapuheinen. Sellainen, joka haluaa oppia uusia asioita vanhanakin. Mummo saa toki neuloakin, mutta maalaa myös graffitteja seiniin, jos haluaa. Naapureita saa kytätä. Kaksimielisyydestä tulee lisäpisteitä.”
Animaatiota?
Nykänen opiskelee parhaillaan Turun taideakatemiassa animaatio-ohjaajaksi. Näytelmän väliajalla pyörii hänen mainio Mummo-animaationsa Mummon taukojumppa.
Eli Mummo valloittaa kohta Suomen myös liikkuvassa kuvassa?
”Jonkin pienen sarjan saattaisin tehdä, mutta animaation teko on todella hidasta. Minuutin pätkän tekemiseen kului kaksi kuukautta. Eikä siinä ole edes värejä.”
