Tyylituomari: Johanna Oras – dramaattisten vetojen mestari

En pysty muistamaan, miten ihmeessä päädyin ensi kerran Johanna Oraksen taidenäyttelyyn. Enkä pysty unohtamaan, millainen se oli.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kuin hattara! Johanna Oras ilmiselvästi rakastaa naisellista vaaleanpunaista. Taidemaalarin kuvasi toukokuussa 2005 Pekka Nieminen/Skoy.

En pysty muistamaan, miten ihmeessä päädyin ensi kerran Johanna Oraksen taidenäyttelyyn. Enkä pysty unohtamaan, millainen se oli.
Teksti:
Sami Sykkö

Paikkana oli Tuomiokirkon krypta Helsingissä. Jyhkeiden holvien keskelle taiteilija oli tuonut uusimpia ja uljaimpia hengentuotteitaan. Jo kaukaa näki, että hän oli avannut sydämensä luovuudelle, imenyt ilmiöt ja symbolit sisäänsä ja sivellyt sielussaan hedelmöittyneet idut kanvakselle.

Kokonaisuus oli käsittämätön mutta kiihottava – ainakin muodin ystävälle. Johanna Oras oli nimittäin onnistunut upottamaan lähes jokaiseen teokseensa Burberryn ruutukuosin.

Kyllä, luitte oikein. Burberryn ruutukuosin.

En ollut koskaan nähnyt vastaavaa. Maalauksissa oli hedelmien ja kukkien lisäksi esimerkiksi Burberryn laukkuja ja huiveja.

Ruutuja oli kaikkialla, paitsi Oraksen yllä. Hänen housupukunsa oli pehmeän vaaleanpunainen, puuterisen naisellinen mutta varsin rouvamainen.

* * *

Nykyisin Oras onkin rouva, kartanon rouva.

Oras on hankkinut managerimiehensä Reijon kanssa kartanon, jonka miljööstä on muutamassa vuodessa tullut oikea taiteenystävien Linnanmäki. Vuoristoradan sijasta houkuttimena on taiteilija Oras, jonka työskentelyä saa seurata hänen ateljeessaan.

Juuri nyt keskikesällä Johanna Oras on hyvin ajankohtainen taiteilija. Ensinnäkin meneillään viime kesänä alkanut juhlavuosi: hän on ollut taiteilija jo 20 vuotta. Lisäksi hänellä on galleriassaan kesänäyttely.

Viime vuosina kartanon kesänäyttelyissä on käynyt 25 000 vierasta. Ei näyttelyiden suosio ole ihme, kun lukee, miten taiteilija kuvailee nettisivuilla työtään:

”Olen kiihkeässä vuoropuhelussa luomukseni, maalaukseni kanssa. Ateljeessa syntyy kohtauksia, väittelyitä, säkenöintiä, karnevaaleja, draamaa ja hurmosta. Minulla on monta maalausta, monta dialogia, keskeneräisinä eri työvaiheissa ateljeessani kuin odottamassa vuoroaan. Tunnen, kuinka veri kohisee päästä käteen ja taas kädestä päähän”

Jos ei tuo teksti vedä väkeä taiteen äärelle, mikä sitten. Hänen pukeutumisensa?

* * *

Kotisivuillaan Johanna Oras poseeraa luuranko kainalossaan unikonpunainen turkki yllään.

Luurangon rooli jää epäselväksi, mutta punaisen turkin tehtävänä on varmaankin korostaa, kuinka paljon taiteilija pitää väreistä ja pehmeän naisellisesta pukeutumisesta.

Oraksen tyyli on yhtä herkullinen kuin asetelmat hänen maalauksissaan. Eikä sitä voi ennalta ennustaa. Klassisen vaalean kaunotar saattaa juhlissa näyttäytyä avonaisessa iltapuvussa, jonka rintapieliä somistavat mustat strutsinsulat. Arkena hän pukeutuu vaikkapa ranskalaisittain baskeriin – kuin muistuttaakseen katsojaa, että asuu myös Nizzassa, missä hänen toinen galleriansa sijaitsee.

Sitten päällä onkin jo musta samettijakku, jota koristavat kultaiset brodeeraukset, ja joka yllään Oras on kuin venäläisemigrantti Pariisissa.

Kun Oras pukee ylleen valkoisen maalarintakkinsa, hän voisi olla suoraan maalauksesta itsekin.

Presidentin itsenäisyyspäivän juhlissa joulukuussa 2012 minua käveli vastaan taiteilija Johanna Oras, joka oli kuin kotonaan yhdessä Suomen hienoimmista palatseista. Erika Turusen suunnittelemassa kultaisessa puvussa Oras oli häikäisevä kaunotar, joka ehdottomasti ansaitsi paikkansa parhaiden pukeutuneiden naisten listalla.

Johanna Oras tuntuu niin tyylissä kuin taiteessa hakevan vaikutteita mieluummin menneestä kuin tulevasta. Se ei ole ehkä kaikkien kriitikoiden tai muoti-ihmisten arvostama suunta, mutta voiko koskaan syntyä mitään suurta, ellei ihminen pysy valitsemallaan polulla, oli se muiden mielestä kuinka kapea tai kupera tahansa.

[nggallery id=85]

X